Sihteeri Lisa Meckelburg-Mäkelä järjesti arkistokomeron, jonka sotkuisuus suututti Eljas Erkkoa: Työstä sai alkunsa Päivälehden arkisto - Kulttuuri | HS.fi

Sihteeri Lisa Meckelburg-Mäkelä järjesti arkistokomeron, jonka sotkuisuus suututti Eljas Erkkoa: Työstä sai alkunsa Päivälehden arkisto

Lisa Meckelburg-Mäkelä näki jo nuorena maailmaa, ja kansainvälisyydestä oli hyötyä työssä Sanoma Oy:n toimitusjohtajan sihteerinä, kun Helsingin Sanomia kehitettiin uutismaiseksi laatulehdeksi.

Sanomalehti kuuluu yhä Lisa Meckelburg-Mäkelän päivään: ”Aloitan ensimmäiseltä sivulta ja luen, mitä Suomi nykyään puuhaa, niin politiikassa kuin taiteissa.” Seinän muotokuva pikkutytöstä esittää tytär Eeva-Marjaa. Sen maalasi Kari Suomalainen, jonka naapurina perhe asui 1960-luvulla.

6.12.2021 2:00 | Päivitetty 6.12.2021 6:37

Oltiin siirtymässä 1940-luvulta 1950-luvulle, kun ylioppilas Lisa Meckelburg palasi stipendiaattimatkalta Yhdysvalloista. Pohjois-Carolinan Winston Salem Collegessa oli kulunut vuosi.

”Palatessani olin vielä suurempi Suomen ystävä kuin lähtiessäni”, hän muistelee nyt. ”Aloin kunnioittaa tapojamme, suorapuheisuutta ja sitä, että ihminen voi viihtyä yksinäänkin. Siellä sitä ei ymmärretty lainkaan.”

Kielten opiskelu Helsingin yliopistossa alkoi, ja kansainvälisyys jatkui myös kesätöissä, jotka Meckelburg vietti Helsinki-oppaana, esittelemässä kaupunkia ja suomalaisuutta turisteille.

Tutkimus tai opettaminen ei urana kuitenkaan houkutellut. Siksi hän päätti keväällä 1957 kokeilla, millaista olisi kesätoimittajana Helsingin Sanomissa. Kimmokkeena oli kirjallisuustoimittaja Toini Havun Eteläsuomalaisessa osakunnassa pitämä puhe, jossa hän esitteli elävästi toimittajan työtä.

Sitä Meckelburg ei ehtinyt kuitenkaan tehdä kuin runsaan kuukauden, kun alkoivat toisenlaiset tehtävät: hänet napattiin Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajan Eljas Erkon sihteeriksi.

Helsingin Sanomat oli lehtenä tuttu lapsuudesta asti. Helsinkiläisperheen isä työskenteli pääesikunnassa, äiti optikkona, ja Lisa oli ainoa lapsi.

”Meillä oli kolmihenkiselle perheelle huomattavan iso ruokapöytä, sillä sitä tarvittiin varsinkin sunnuntaiaamuisin, kun sanomalehti jaettiin osiin ja luettiin yhdessä”, hän kertoo.

”Minäkin sain yhden osan, sarjakuvat. Luettuani aloin heti värittää niitä: hymyilevät tai muuten mukavan näköiset henkilöt kauniilla, vaaleilla väreillä, ikävät tummilla.”

HS:n tilaamisessa ja lukemisessa oli tuolloin myös aatteellista perustaa: se oli kilpailijaansa Uutta Suomea liberaalimpi ja kansainvälisempi. Lisäksi se oli suuri: jo vuonna 1956 HS:n arkilevikki oli yli 250 000.

Lehden luonteen Meckelburg – vuodesta 1959 lähtien Meckelburg-Mäkelä – sai huomata Eljas Erkon toimistossa työskennellessään.

”Helsingin Sanomia kehitettiin mahdollisimman uutismaiseksi lehdeksi, kertomaan lukijoille heti uusista asioista ja tapahtumista. Toimitusjohtaja halusi myös tavata lehden tekijöitä ja kävi siksi usein Ludviginkadun henkilöstöruokalassa.”

Eljas Erkko, Päivälehden perustajan Eero Erkon poika, oli paitsi toimitusjohtaja, myös suomalainen mahtipoliitikko ja ministeri.

Sihteerilleen hän oli ennen muuta inhimillinen, kohtelias ja välittävä esimies, joka jakoi huoneenkin tämän kanssa. Sen ovet olivat useimmiten auki ulos käytävään.

Ulkomaanmatkoilla toimitusjohtajan sihteerikin tarvitsi kansainvälisen lehdistökortin.

Meckelburg-Mäkelän työpäivät alkoivat koko talon postia lajittelemalla. Kun Erkko saapui, hän saneli kirjeitä, välillä myös kotona magnetofonille puhuttuja. Hän kävi päivän aikana juttelemassa päätoimittajan ja toimitussihteerin kanssa lehden sisällöstä, ja vieraita oli jonoksi asti.

”Monet poliitikot ja johtajat halusivat hänen luokseen kertomaan, miten Suomella ja yrityksillä menee.”

Toisinaan sihteeri seurasi Erkkoa myös ulkomaanmatkoille, joilla tämä kävi usein. Jos sihteeri ei ollut mukana, niiltä tuli aina tuliaisia hänen lapsilleen.

Pitkiä äitiyslomia ei vielä 1960-luvulla pidetty, mutta pientenkään lasten hoito ei ollut Meckelburg-Mäkelälle ongelma.

”Hankin aina hyvän apulaisen, jonka hoitoon lapset saattoi jättää. Ja imetys järjestyi niin, että Erkon autonkuljettaja vei minut lounastunnilla kotiin sitä varten.”

Pekka Anttonen ja Lisa Meckelburg-Mäkelä suunnittelivat ja kokosivat Orimattilan Erkot -näyttelyn 1993.

Heti uransa alussa Meckelburg-Mäkelä osui toimitusjohtajan huoneen vieressä olevaan arkistoon, jonka huono järjestys välillä suututti Erkkoa, kun tiettyä paperia ei löytynyt. Uusi sihteeri selvitti sen iltatöinään kunnolliseen aakkosjärjestykseen.

Eljas Erkon kuoltua 1965 tämän poika Aatos Erkko antoi Meckelburg-Mäkelälle tehtäväksi jatkaa työtä, selvittää jälkeenjääneet paperit ja kirjoittaa puhtaaksi isän muistiinpanoja, joiden käsialasta sihteeri yksin sai selvää.

Hän teki tämän ja keräsi samalla muutakin Sanomien historiaa. Näin syntyi historiallinen arkisto, jonka Meckelburg-Mäkelä oppi tuntemaan syvällisesti ja jonka hoitajana hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä 1990 asti.

Arkiston tueksi perustettiin 1984 säätiö, ja Päivälehden arkisto alkoi toimia 1990. Sen yhteyteen perustettiin 2001 myös Päivälehden museo, ja nykyään molempia ylläpitää Helsingin Sanomain säätiö.

Lisa Meckelburg-Mäkelä osallistui vielä eläkkeelläkin muun muassa Orimattilan Erkot -näyttelyn kokoamiseen, joka avattiin Orimattilan taidemuseossa 1993. Hän valitsi kuvitusaineistoa ja kirjoitti tekstejä näyttelyyn, joka nykyään on osa museon pysyviä kokoelmia.

”Se oli yksi hauskoista tehtävistäni. Eikä se todellakaan ollut pelkkää Erkkojen ja Helsingin Sanomien mainostamista, sillä näyttely kertoo paljon koko Suomen kulttuurihistoriasta.”

Lisa Meckelburg-Mäkelä

  • Syntyi 1931 Helsingissä, asuu Espoossa.

  • Ylioppilas Tyttönormaalilyseosta 1951. Opiskeli ranskaa, saksaa ja englantia Helsingin yliopistossa, filosofian maisteri 1958, filosofian lisensiaatti 1959.

  • Työskenteli Helsingin Sanomien kesätoimittajana 1957, sitten Sanoma Oy:n toimitusjohtajan sihteerinä 1957–1965 ja erikoistehtävissä, lähinnä Eljas Erkon arkiston järjestäjänä 1965–1976.

  • Toimitusjohtaja Aatos Erkon toimiston alaisuudessa järjesti muun muassa kansainvälisen lehdistöinstituutti IPI:n yleiskokousta Helsingissä 1971.

  • Sanoma Oy:n historiallisen arkiston hoitaja 1976–1990.

  • Kirjoitti Päivälehti-Helsingin Sanomat 1889–1989 -historiikin (1989), oli asiantuntijana mukana satavuotisjuhlien tapahtumien järjestelyissä ja muissa Sanomien näyttelyprojekteissa 1980-luvulla.

  • Kokosi Orimattilan Erkot -näyttelyä Orimattilan taidemuseoon 1993.

  • Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki 1989.

  • Avioliittoon diplomi-insinööri Esko Mäkelän kanssa 1959, kolme lasta. Nykyisin kahdeksan lapsenlapsen isoäiti.

  • On harrastanut matkustusta ja saunakulttuuria ja kirjoitti artikkeleita Suomen Saunaseuran lehteen puolisonsa kanssa tämän kuolemaan 2014 asti.

  • Täyttää 90 vuotta maanantaina 6. joulukuuta. Viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat