Porhosta ja painijasta kertova Foxcatcher on hieno psykodraama vajavaisista miehistä - Kulttuuri | HS.fi

Porhosta ja painijasta kertova Foxcatcher on hieno psykodraama vajavaisista miehistä

Foxcatcher perustuu tositapahtumiin.

Miljonääri John du Pont (Steve Carell) yrittää päteä kutsumalla painitalliinsa olympiavoittaja Mark Schultzin (Channing Tatum).

3.12.2021 2:00

Draama

Foxcatcher ****

USA 2014

Teema pe klo 21.00 ja Yle Areena (K16)

Ei ihme, että kamppailulajeista nyrkkeily on ollut elokuvien aiheena paljon useammin kuin paini. Elokuvallisesti paini näyttää ähellykseltä lattialla, kun nyrkkeilyssä heilutaan ylväästi pystyssä.

Toki nyrkkeilyssäkin toinen tyrmätään usein kanveesiin, mutta voittaja jää pystyyn. Siksi nyrkkeily sopii vertauskuvaksi vaikkapa luonteenlujuudesta korruptoituneessa maailmassa.

Foxcatcher on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Siinä paini kuvastaa jotain muuta, hikistä vallan lääppimistä.

Elokuva perustuu tositapahtumiin. Yhdysvaltain rikkaimpiin kuuluvan suvun vesa John du Pont (Steve Carell) kutsuu painija Mark Schultzin (Channing Tatum) laajoille tiluksilleen harjoittelemaan ja maksaa siitä vielä palkkaakin.

Monia yksityiskohtia on elokuvassa muuteltu, jotta tarina tiivistyisi psykologisiin raameihinsa. Foxcatcher ei yritäkään olla dokumentti tai edes dokudraama.

Ohjaaja Bennett Miller taitaa hakea tositapauksista lähinnä uskottavia psykologisesti jänniä tilanteita ja henkilöhahmoja. Hänen mestarillinen esikoisensa Capote (2005) kertoi Kylmäverisesti-teoksen kirjoittajan Truman Capoten suhteesta aiheenaan oleviin tappajiin.

Foxcatcherissa sekä rikas John että painija Mark ovat viallisia ihmisiä.

John potee alemmuudentunnetta äitiinsä, suvun matriarkkaan Jean du Pontiin (Vanessa Redgrave), joka suhtautuu lämpimämmin rotuhevosiinsa kuin poikaansa. John yrittää päteä hankkimalla talliinsa voittoisan painijan.

Mark Schultz oli voittanut kultaa vuonna 1984 Los Angelesin olympialaisissa. Elokuvan alussa hän valmentautuu vuoden 1987 maailmanmestaruuskisoihin. Seuraavaksi vuorossa olisivat olympialaiset Soulissa 1988.

Mutta miehestä ei ole hevoseksi, ei edes vähän yksinkertaisesta Markista, joka alkaa vähitellen masentua isäntänsä oikukkaassa komennossa. Isoveli Dave (Mark Ruffalo) on käytännössä kasvattanut Markin, joka ei enää haluaisi olla myöskään veljensä vartioitava.

Painijan mitalitoiveet ovat todellisempia kuin porhon haaveet ostaa rahalla asema miesten johtajana ja isähahmona. John kulkee nokka teennäisen ylväästi pystyssä – ehkä, jottei näe hankintojensa ylenkatsetta.

Epävakaa valtahimmeli tulehtuu lopullisesti, kun John onnistuu houkuttelemaan myös Daven talliinsa. Järkevä perheenisä näyttää mittatikkuna hoopoille heidän vajavaisuutensa. Peilin äärestä pitää paeta tai rikkoa se.

Foxcatcheria on katsottu enimmäkseen tositapaukseen perustuvana urheiluelokuvana, mutta oikeastaan se on taidokas psykologinen draama. Sen valta-asetelmat voisivat sijoittua mihin vain, kunhan taloudellinen kuilu virittää henkilöiden välisiä jännitteitä.

Luonnekuvia lienee muokattu todellisista esikuvistaan. Mark Schultz hermostui ensin pahasti nähtyään elokuvan, mutta muutti muutamassa viikossa mielensä ja ilmoitti rakastavansa sitä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat