Tanskalaisbasisti vei kuulijat syviin vesiin — Helsingin kaduilla on nyt jäätävän kylmä, mutta ulos on lähdettävä, koska elävä musiikki hehkuu lämpöä ja läheisyyttä - Kulttuuri | HS.fi

Tanskalaisbasisti vei kuulijat syviin vesiin — Helsingin kaduilla on nyt jäätävän kylmä, mutta ulos on lähdettävä, koska elävä musiikki hehkuu lämpöä ja läheisyyttä

Iro Haarlan konsertti oli We Jazzin tilausteos ja sellaisena kulttuuriteko, kirjoittaa Katri Kallionpää.

1.12.2021 16:36

Mikä on suhteemme omaan planeettaamme ja toisiin ihmisiin? Minne olemme ihmiskuntana menossa?

Josh Arcoleo (vas.), Marc Michel ja Jasper Høiby esiintyivät maanantaina Glo-hotellin jugendsalissa.

Nämä kysymykset nosti esiin tanskalainen basisti Jasper Høiby, joka soitti maanantaina Glo Hotel Artin juhlavassa jugendsalissa We Jazz -tapahtumassa. Høiby osoitti vakuuttavasti, että jazzkeikka ei ole pelkkää svengiä, se voi viedä syvemmälle.

Isoja asioita pohtiessaan Høiby tarjoili kansainvälisine trioineen kuulijoille maailmanluokan jazzia.

Lämpöä tarvitaan, sillä eteläisen Helsingin kaduilla puhaltaa näinä iltoina jäätävä tuuli.

Ulos on kuitenkin lähdettävä, jos haluaa päästä kuuntelemaan elävää musiikkia. Ja nyt haluaa, sillä We Jazz -tapahtuma on täydessä käynnissä. Elävä musiikki ja yleisön läsnäolon lämpö tuntuvat ainutlaatuiselta ylellisyydeltä keskellä pimeyttä, viimaa ja masentavia koronauutisia. Onneksi on koronapassi!

Ennen maanantain konserttia jännitti, onko Jasper Høibyn maaginen groove tallella.

Hänethän tunnetaan Phronesis-yhtyeestään, joka teki minuun valtavan vaikutuksen Pori Jazzissa vuonna 2013 ja We Jazzissa 2018.

Kyllä se oli. Tallella oli se sama taianomainen, mukaansatempaava energia, joka tuntuu nostavan kuulijan euforisiin korkeuksiin.

Høiby on aloittanut uuden jättiprojektin yhdessä brittiläisen saksofonistin Josh Arcoleon ja ranskalaisen rumpalin Marc Michelin kanssa. Tekeillä on neljän albumin sarja, joka keskittyy ihmiskunnan suuriin ongelmiin. Ensimmäinen levy, Planet B, ilmestyi keväällä 2020.

Inspiraation Planet B -levylle on antanut yhdysvaltalainen meribiologi Sylvia Earlen (s. 1935), joka on pitkän uransa aikana johtanut yli 50 tutkimusmatkaa ja viettänyt meren syvyydessä yli 7 000 tuntia.

Hänellä on ollut aikaa pohtia syviä kysymyksiä, esimerkiksi ihmiskunnan tekemiä isoja virheitä. Niistä hän puhui tallenteella, jota Høiby soitti maanantain konsertissa.

Puheen ympärille trio loi musiikillisen maiseman, joka oli kaunis ja salaperäinen kuin meren pohja. Høiby käytti tehosteina myös luuppereita. Päällimmäisenä vaikutelmana oli kuitenkin mehevä akustinen soundi ja kolmen muusikon häikäisevä vuorovaikutus, jossa kukin otti vuorotellen vetovastuun.

Amanda Whiting

Illan toinen esiintyjä oli Walesista tullut harpisti Amanda Whiting, joka esitti kvartetteineen musiikkia viime keväänä julkaisemaltaan levyltä Time Stands Still.

Whiting kertoi opiskelleensa alun perin klassista musiikkia, mutta siirtyneensä myöhemmin jazziin. Se kuului myös musiikista, jossa klassisen musiikin harppukliseet ryöpsähtelevine keijukaissointuineen tuntuivat siirtyneen sellaisinaan jazz-kappaleisiin.

Hämmentyneenä kiirehdin seuraavana päivänä G Livelabiin kuuntelemaan harpisti Iro Haarlaa, joka on instrumentteineen uudistanut suomalaista jazzia innovatiivisella tavalla.

Saksofonistit Pepa Päivinen ja Jorma Tapio soittivat myös Edward Vesalan yhtyeessä. Rumpujen takana Markku Ounaskari.

Haarla ei kuitenkaan tällä kertaa soittanut harppua vaan G Livelabin mainiota Fazioli-flyygeliä.

Hän versioi kappaleita, jotka oli julkaistu Haarlan ja hänen puolisonsa, rumpali Edward Vesalan (1945–1999) perustamalla Leo Records -levymerkillä.

Konsertti oli We Jazzin tilausteos ja sellaisenaan kulttuuriteko. 1979 perustettu Leo Records syntyi Haarlan mukaan toteuttamaan Vesalan musiikillisia unelmia. Kymmenen vuoden aikana se julkaisi 14 albumia. ”Liiketoimintaa emme osanneet hoitaa. Rahat loppuivat”, Haarla kertoi.

Tiistaina yhtye soitti muun muassa Vesalan soittokumppanin, puolalaisen trumpetistin Tomasz Stańkon (1942–2018) kappaleita, jotka Verneri Pohjola tulkitsi upeasti.

Yhtyeessä soittivat myös rumpali Markku Ounaskari ja basisti Uffe Krokfors sekä Vesalan kanssa soittaneet saksofonistit Jorma Tapio ja Pepa Päivinen.

Nostalgiseltahan se kuulosti. Musiikista säteili vahva halu kehittää jotakin uutta ja ennenkuulumatonta – kuitenkin vailla 1970-luvun kömpelyyttä.

Hauskoja olivat erityisesti yhtyeen esittämät lastenlaulut Leo Recordsin viimeiseltä julkaisulta. Nekään eivät ilmeisesti pelastaneet Leo Recordsia rahojen loppumiselta.

Okko Saastamoinen on säveltänyt uutta musiikkia.

Tiistain toinen esiintyjä oli rumpali Okko Saastamoisen OK:KO. Yksi tämän hetken vahvimmista jazzyhtyeistä näytti, mitä jazz on tänä päivänä.

OK:KOn musiikista tuntuu puuttuvan kaikki se tärkeily, joka sai 1970-luvulla monet kokemaan, että jazzia on vaikea ymmärtää.

Mikael Saastamoinen, Toomas Keski-Säntti ja Jarno Tikka.

Lisäksi yhtye näytti olevan mainiossa soittovireessä. Basisti Mikael Saastamoisen, pianisti Toomas Keski-Säntin ja saksofonisti Jarno Tikan soolot ja yhteissoitto kuulostivat jopa kypsemmiltä kuin muistin.

Okko Saastamoinen on ahkeroinut uutta materiaalia yhtyeen kolmannelle levylle Liesu, joka ilmestyy maaliskuussa.

Kuten aiemmillakin levyillään, Saastamoinen liikkuu kotiseutunsa Haapaveden maisemassa.

Kappaleet kertovat esimerkiksi vanhasta tiestä, jossa amislaisten autojen subwooferit jumputtavat kesäyössä tai moposta, joka ankaran rassauksen jälkeen lähtee kuin lähteekin liikkeelle.

Toomas Keski-Säntti, Mikael Saastamoinen, Okko Saastamoinen ja Jarno Tikka soittavat OK:KO-yhtyeessä, joka julkaisee maaliskuussa uuden levyn.

We Jazz-tapahtuma jatkuu Helsingissä 5.12. asti

Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookista.

Lue kaikki blogipostaukset täältä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat