Jane Campion tekee vakuuttavan paluun elokuvaohjaajaksi kierteisellä westernillä The Power of the Dog - Kulttuuri | HS.fi

Jane Campion tekee vakuuttavan paluun elokuvaohjaajaksi kierteisellä westernillä The Power of the Dog

Taitavasti roolitetussa lännenelokuvassa vahvaa työtä tekevät Benedict Cumberbatch, Kirsten Dunst, Jesse Plemons ja Kodi Smit-McPhee.

Burbankin veljesten (Benedict Cumberbatch ja Jesse Plemons) suhteessa on omalaatuista kitkaa.

4.12.2021 2:00 | Päivitetty 4.12.2021 9:42

Western

The Power of the Dog ★★★★

Britannia/Australia/USA/Kanada/Uusi-Seelanti 2021

Netflix (K16)

Ohjaaja-käsikirjoittaja Jane Campionilta (s. 1954) valmistui elokuva viimeksi kaksitoista vuotta sitten, lempeän surumielinen mutta jäykähkö runoilijaromanssi Yön kirkas tähti (2009). Edellisestä vahvan omaäänisestä ohjaustyöstä, ikimuistoisesta Pianosta (1993), on vierähtänyt yli neljännesvuosisata.

Se on harmillista, sillä sekä Campionin esikoinen Sweetie (1989) että kirjailijamuotokuva Enkelin kosketus (1990) olivat persoonallisia teoksia. Toisaalta ”taukonsa” aikana Campion on osoittanut taitonsa television puolella, luomalla Gerard Leen kanssa jännityssarjan Top of the Lake (2013–2017).

Nyt Campion tekee vaikuttavan paluun elokuvaohjaajaksi. Netflixin The Power of the Dog perustuu Thomas Savagen vuoden 1967 lännenromaaniin.

Ollaan Montanan osavaltiossa 1920-luvulla. Burbankin menestyneiden karjankasvattajaveljesten suhde on oudossa jamassa. Pölyisestä karjapaimenen työstä nauttiva Phil (Benedict Cumberbatch) kutsuu siistimpää veljeään Georgea (Jesse Plemons) läskiksi ja väheksyy tämän älynlahjoja, vaikka selvästikin haluaisi veljestään juttuseuraa. George vastailee niukkasanaisesti.

Kun veljekset alaisineen pysähtyvät syömään pikkukaupungin ruokalassa, Phil pilkkaa paikan omistajan poikaa Peteriä (Kodi Smit-McPhee), koska tämä on askarrellut pöytiin paperikukkia. George puolestaan tykästyy itse omistajaan, lääkärin leskeen Roseen (Kirsten Dunst). Lämpenevä suhde lyö uutta kiilaa veljesten väliin.

Kun Rose muuttaa Burbankien suureen, varjoisaan taloon, hän joutuu Philin vihamielisen tarkkailun kohteeksi kuten päähenkilö Alfred Hitchcockin Rebekassa (1940).

Georgen ja Rosen (Jesse Plemons ja Kirsten Dunst) teehetki keskellä ei-mitään lukeutuu elokuvan taitavimpiin kohtauksiin.

Piano-elokuvan nimisoitinta Campion käyttää taas taitavasti ja avaa musiikin kautta reittejä roolihenkilöiden päiden sisään. Mainiota on, että yksi keskeisistä musiikkikohtauksista tuo mieleen John Boormanin Syvän joen (1972) taistelevat banjot -kohtauksen.

Harvaan asuttujen, ihmissuhteiltaan mutkalle kiertyvien syrjäseutujen kuvaajana Campion tuntuu olevan omimmillaan. Kuten Pianossa, avarat maisemat korostavat jälleen ihmisten harvalukuisuutta ja siitä luonnonlain tapaan kumpuavaa yksinäisyyttä.

Benedict Cumberbatchin kitkeryys puree myrkyllisesti kuin kyy, Jesse Plemonsin mitäänsanomattomuudesta irtoaa yllättävää herkkyyttä, Kirsten Dunst taitaa sekä valoisan että varjoisan näyttelemisen, ja Kodi Smit-McPhee hahmottelee Peteristä viileäpintaisen kalan kuivalla maalla.

Montanaa esittää vaivattomasti Campionin synnyinmaa Uusi-Seelanti.

Rosen taiteellisesti suuntautunutta poikaa Peteriä näyttelee Kodi Smit-McPhee.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat