Nicolas Collon sai Sibeliuksen seitsemännen sinfonian kuulostamaan tuoreelta ja elävältä itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa - Kulttuuri | HS.fi

Nicolas Collon sai Sibeliuksen seitsemännen sinfonian kuulostamaan tuoreelta ja elävältä itsenäisyys­­päivän juhla­konsertissa

Lotta Wennäkoski rakensi teoksessaan suuria sointitiloja.

Nicholas Collon ja Lotta Wenäkoski

7.12.2021 15:11

Klassinen

Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti. Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa 6.12. Nicholas Collon, kapellimestari, Ilari Angervo, alttoviulu. – Sibelius, Kaipainen, Wennäkoski.

RSO:n uusi ylikapellimestari, britti Nicholas Collon päätti jo varhaisessa vaiheessa, että ensimmäinen Sibeliuksen sinfonia, jonka hän haluaa tehdä suomalaisen orkesterinsa kanssa, on seitsemäs sinfonia.

Collon sai seitsemännen sinfonian kuulostamaan aidon sibeliaaniselta ja samalla tuoreelta ja elävältä.

Collonista on varmasti hyvin inspiroivaa saada lähikosketus suomalaisen sinfoniaorkesterin Sibelius-soittoon. Vaikkei RSO:ta varmaankaan tarvinnut paljon opastaa, sitä voinut jättää itseohjautuvaksikaan. Pientä tulkinnanvaraa oli paljon: tempot, dynamiikka, fraseeraus, rytmit, reittisuunnittelu.

22-minuuttinen seitsemäs oli metamorfoosi, jonka sävelnäkymät muuttuivat alituiseen. Collon osoitti kapellimestarintaitonsa siirtymien joustavissa toteutuksissa ja polveilevan kokonaismuodon rakentamisessa.

Alun tunnustelevasta elegisyydestä siirryttiin vivacissimon elohopeamaiseen rytmisykintään ja mahtaviin jousimaininkeihin, joiden sylistä helleeninen rondo pulpahti esiin harvinaisen elämäniloisena. Hymnimäinen loppu oli autuaallinen.

Konsertti alkoi Sibeliuksen Kuningas Kristian II -näyttämömusiikkisarjalla. Ensimmäisestä osasta, Nocturnesta, Collon teki romanttis-viihteellisen makupalan.

Päätösosa Balladi kuvaa Tukholman 1520 tapahtunut kuuluisaa verilöylyä. Jos tuntee verilöylyn tarinan, Sibeliuksen hieman kömpelö mestausmusiikki herätti karmeita mielikuvia.

Kun seuraava kappale, Jouni Kaipaisen alttoviulukonsertto alkoi soida, vaikutti siltä, että Sibeliuksen Balladin aloittama sotatila jatkui konserton aggressiivisessa alussa.

Ilari Angervon alttoviulu etsi kolmisuuntaisesti identiteettiään: pitäisikö taistella dramaattisesti orkesteria vastaan, ollako vikkelän leikkisä vai kuuluisiko sittenkin virittää alakuloinen serenadi?

Solisti Ilari Angervo hallitsi taiturillisesti konserton kolme ilmaisukaraktääriä alkupuolen äkkinäisissä käänteissä. Kun kuohuva etsintävaihe oli ohi, alttoviulu alkoi laulaa uusromanttisen melankolista, huokailevaa serenadia.

Lotta Wennäkosken Sedecimissä Collon maalasi kolme erilaista sävelmaisemaa, jotka liittyvät vuoteen 1916.

Ensimmäisen osan etäinen kosminen näky tuli lähemmäksi ja imaisi tähtisumun outoihin ääniin. Toisessa osassa laskeuduttiin tähtitaivaalta ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen kuolemanrytmeihin ja -ääniin. Tunnelma oli makaaberi. Kolmas osa leikki ironisen kekseliäästi ja sukkelasti Erkki Melartinin viidennen sinfonian lyyrisen toisen osan aiheilla.

Wennäkosken loistava persoonallinen sointifantasia liittää yhteen kolme täysin erilaista aihepiiriä. Hänellä on taito rakentaa pienistä molekyyleistä suuria sointitiloja ja -avaruuksia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat