Suomalaisesta sissielokuvasta tuli ilmiö Etelä-Amerikassa, koska se näyttää, miten vaikea on solmia rauhaa - Kulttuuri | HS.fi

Suomalaisesta sissielokuvasta tuli ilmiö Etelä-Amerikassa, koska se näyttää, miten vaikea on solmia rauhaa

Aseistariisunnan toteutumista seuraava Colombia in My Arms oli liian arka joillekin elokuvateattereille Etelä-Amerikassa.

FARC-sissit rakastavat aseitaan, joista heidän pitää luopua.

5.12.2021 2:00 | Päivitetty 5.12.2021 10:01

Dokumentti alkaa lähikuvilla rynnäkkökivääristä. Sissi puhdistaa sitä hellästi. Ase on kaunis, hän kertoo. Viidakkosotilaan pitäisi osata luopua välineestä, joilla FARC-sissit ovat puoli vuosikymmentä selvittäneet ristiriitoja Kolumbiassa.

Suomalaisesta Colombia in My Armsista tuli pieni ilmiö Etelä-Amerikassa. Joissain paikoissa leffateatterien vetäjät pahoittelivat, etteivät uskalla näyttää sitä, vaikka katsojia olisi riittänyt.

On kuulemma harvinaista, että Etelä-Amerikkaa käsittelevissä dokumenteissa näytetään rinnakkain eri näkemyksiä yhteiskunnallisista kiistoista.

Pääkaupungissa Bogotássa vain muutamat suvut, espanjalaiskonkistadorien perilliset, ovat hallinneet maata. Yksi hyväosaisuuteen kasvanut jälkeläinen lipsauttaa, että Kolumbia on tehty alistajille ja alistetuille.

Katsoja pääsee sissi-Erneston viereen pohtimaan, miten katkerien taisteluiden jälkeen on mahdollista hyväksyä rauhansopimus Kolumbian hallituksen kanssa. Kun seurataan puoliorjuudessa kokapensaita kasvattavia maalaisia, muutoksen toivottomuus tulee esille.

Teos palkittiin Göteborgin elokuvajuhlilla parhaana pohjoismaisena dokumenttina vuonna 2020, mutta Suomessa elokuvasta ei juuri puhuttu.

Ei ole ollut helppoa muillakaan tekijöillä. Kotimaisen dokumentin vuosi on ollut vaisu, vaikka usein pitkät dokumentit ovat huomattavasti fiktioita tasokkaampia.

Monet tämän vuoden teatterilevitetyistä dokkareista on nähnyt vain kourallinen ihmisiä. Yli kymmenen tuhannen pään yleisöä ei kerännyt edes tv-henkilökuvan tasoinen jääkiekkodokumentti Karalahti.

Kaupallista menestystä tulee saamaan todennäköisesti vain perjantaina ensi-iltaan tullut luontodokumentti Tunturin tarina. Suomalaiset kun tykkäävät Avarasta luonnosta.

Katsojalukujatilastoja mieluummin tuijottaisi vanhoja mestariteoksia. Se ei ole aina helppoa, sillä hyvät elokuvat jäävät liian usein piiloon, vaikka kännykässä olisi puolen tusinaa suoratoistopalvelua.

Myös Colombia in My Arms on haudattu. Sen voi vuokrata vain yhdestä palvelusta, englanninkielisin tekstein.

Onneksi verkkomedia Long Play muistutti unohdetusta merkkiteoksesta ja palkitsi sen Pienellä journalistipalkinnolla tiistaina.

Ohjaajat Jenni Kivistö ja Jussi Rastas tekivät ihailtavan uhrauksen taiteelle ja dokumentarismille, kun jäivät lomamatkaltaan elämään FARC-sissien kanssa pitkiksi ajoiksi. Heidän kokemuksensa seudun kulttuurista ja sotajournalismista välittyvät elokuvasta.

”On tuskallista tappaa toinen ihminen”, sissi tunnusti surumielisenä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat