HS:n kirjallisuuskriitikot valitsivat suosikkinsa – Nämä 24 kirjaa ovat vuoden 2021 parhaimmistoa - Kulttuuri | HS.fi

HS:n kirjallisuuskriitikot valitsivat suosikkinsa – Nämä 24 kirjaa ovat vuoden 2021 parhaimmistoa

Kaikkiaan 24 uutuuden kattaus sisältää kauno- ja tietokirjallisuutta Suomesta ja maailmalta.

19.12.2021 2:00 | Päivitetty 19.12.2021 13:32

Suvi Ahola

Tove Ditlevsen: Lapsuus (Barndom). Suom. Katriina Huttunen. S&S.

”Vaikka Ditlevsen kattaa kasvunsa varhaisimmista muistoista rippijuhliin 142 tiiviillä sivulla, minusta tuntuu, etten ole ikinä lukenut tällaista lapsuuskuvausta. En mitään näin raakaa, absurdia ja kaunista.” HS 7.7.

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema. Gummerus.

”Entiseen tyyliinsä hänen esseeminänsä provosoi yleisöään, ilkkuukin. Vielä enemmän se silti ilkkuu itselleen ja sille, miten ahneesti ja ristiriitaisesti elämään suhtautuu. Lukija otetaan mukaan teksteihin harvinaisella tavalla.” HS 24.4.

Pirkko Saisio: Passio. Siltala.

”72-vuotias Saisio on tehnyt romaanin, joka poikkeaa hänen kaikista edellisistään. Runsaaseen, seikkailua ja yllätyksiä pursuvaan Passioon voisi liittää jopa kirjallisuuskritiikissä (syystäkin) harvoin käytetyn adjektiivin ihana.” HS 31.10.

Unto Hämäläinen

Lasse Lehtinen: Murhattu ministeri. Otava.

”Heikki Ritavuoren elämäkertaa tehdessään hän on ollut harvinaisen tosissaan ja myös totisena, demokratian ja sovinnonteon periaatejulistustakin on seassa. Uskallan silti väittää, että Lasse Lehtinen on kirjoittanut elämänsä kirjan.” HS 9.9.

Erkki Liikanen: Komissaari. Siltala.

”Nostan hattua Erkki Liikaselle ja toimittaja Eila Nevalaiselle, jotka ovat parhaan kykynsä mukaan auttaneet lukijaa. Tämän helpommaksi lukemista tuskin olisi pystynyt tekemään, sillä käsitellyt asiat ovat isoja ja monimutkaisia.” HS 21.1.

Juha-Matti Ritvanen: Mureneva kulmakivi. Siltala.

”Lukiessa nousee tuskanhiki. Läheltä piti, ettei meitä nolattu oikein perusteellisesti. Jos yya-sopimus olisi ennätetty tehdä 18. joulukuuta 1991, Suomen sopimuskumppani olisi lakkautettu ennen kuin muste allekirjoituksista olisi ennättänyt kuivua.” HS 5.12.

Arla Kanerva

Susanna Clarke: Piranesi (Piranesi). Suom. Helene Bützow. WSOY.

”Kummallinen kirja, ja kummallisuudessaan erityinen. Se on myös hiljainen kirja, jossa iso osa sisällöstä asuu rivien välissä ja lukijan mielessä, jatkaen myllerrystään viikkojen ja kuukausien ajan.” HS 26.10.

Niko Hallikainen: Kanjoni. Otava.

”Kaikesta lotraamisesta, hinkkaamisesta ja nylkyttämisestä päällimmäiseksi jää kuitenkin suru, myötätunto päähenkilöä kohtaan. Seksin kautta voi käsitellä lukuisia tunteita, Hallikainen osoittaa. Eikä isoin niistä välttämättä suinkaan ole halu.” HS 13.1.

Han Kang: Valkoinen kirja (The White Book). Suom. Taru Salminen. Gummerus.

”Lyhyin katkelmin etenevä, osin omaelämäkerrallinen tarina isosiskosta, joka kuoli vain parin tunnin ikäisenä. Kirja alkaa listalla, jonka minäkertoja on laatinut päättäessään kirjoittaa kirjan valkoisesta. Lista alkaa kapalosta ja päättyy käärinliinaan.” HS 26.2.

Veli-Pekka Leppänen

Orlando Figes: Vallankumouksen Venäjä 1891-1991 (Revolutionary Russia). Suom. Kalevi Suomela. Siltala.

”Ei ole ongelmatonta puristaa vuosisadan historiat 370-sivuiseen kirjaan. Figesiltä se käy, jopa ytimiin ulottuen, olennaisen tuoreita näkökulmia korostaen. Se on saavutus, ajatellen kuinka paljon neuvostohistoriaa on jo tutkittu.” HS 28.5.

Lauri Hokkanen: Kenen joukoissa seisoin. Docendo.

”Hokkanen tekee varteenotettavan yrityksen kuvata taistolaisuutta – omana valintanaan ja suomalaisena poikkeusilmiönä. Taustalle levittäytyy tuhti siivu neuvostokommunismia kauhuineen.” HS 30.4.

Jaana Torninoja-Latola: Sylvi-Kyllikki Kilpi – matka valtakunnan vaikuttajaksi. Into.

”Poikkeuksellisesta toimen naisesta ei koskaan tullut ministeriä. Edellytyksiä oli, varsinkin ennen sotia, mutta konjunktuurit eivät langenneet suosiollisesti. Joka tapauksessa hän jätti politiikkaan persoonallisia, peräti uraauurtavia jälkiä.” HS 14.12.

Antti Majander

Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän (Divorare il cielo). Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä. Aula & Co.

”Voiko unelmasta pitää kiinni, kun sen toteuttaminen vaatii vastenmielisiä tai jopa yksiselitteisen vääriä tekoja? Entä rakkaudesta, kun siihen kohdistuvat samat rasitteet? Kuljemme puutteitamme pitkin, vaikka paljon on meille suotu. Jopa taivas.” HS 29.8.

Jakob Lind: Isoisän pistooli (Morfars pistol). Suom. Jaana Nikula. Nemo.

”Herkullinen yhdistelmä väsymätöntä arkistotyötä, uskomattomia löytöjä ja tarinankäänteitä, halua ymmärtää, hiukan sääliä, tuimaa kritiikkiä sekä arvuuttelua siitä, miten isoisän verenperintö mahdollisesti ilmenee omassa persoonassa.” HS 13.12.

Meri Valkama: Sinun, Margot. WSOY.

”Hämmästyn Valkaman kykyä sitoa kokonaisen kansakunnan oikeus omaan menneisyyteensä tikittävän jännittävään yksilötason juoneen oman olemuksen selvittämisessä. Käsissä on tunteisiin vetoava aatehistoriallinen trilleri.” HS 4.10.

Vesa Rantama

Paul Celan: Lumen ääni. (Schneepart). Suom. Riikka Johanna Uhlig. Parkko.

”Runoilijan tavoite oli puhdistaa saksan kieli natsiperinnöstä, ja tätä tarkoitusta varten koko kielen tehtävä oli ajateltava uudestaan. Runojen suunta on kohti yleismaailmallista, ei henkilökohtaista tunnustusta.” HS 19.6.

Jukka Laajarinne: Mykistynyt mies. Aula & Co.

”Myös Odysseiaa mukaileva seikkailukertomus ja kehitysromaani, filosofisiin aiheisiinsa nähden vetävä ja helppolukuinen. Ensilukema on niin sujuva, että kirja tuntuu loppuvan kesken. Kannattaakin käydä teksti läpi uudelleen viitteiden kanssa.” HS 8.5.

Aura Sevón: Okulovulva. Aviador.

”Suomentajan ensimmäinen romaani on yritys tehdä katsomisesta moniaistisempaa, uskollisempaa sille valtavalle määrälle kehollista tietoa, joka jää silmän ja sen kautta usein kapeasti määritellyn rationaalisuuden ulottumattomiin.” HS 31.7.

Eleonoora Riihinen

Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä (novelleja eri kokoelmista). Suom. Aki Salmela. Siltala.

”Davis tuntuu tutkivan toisteisuudella ja elliptisyydellä kielen suhdetta elämään, sen jokapäiväisiin sattumuksiin ja niiden synnyttämiin yksitoikkoisiin mutta universaaleihin ajatuksiin. Toisaalta hän tuo esiin myös kielen rajoja, sitä miten sanat epäonnistuvat.” HS 14.12.

Koko Hubara: Bechi. Otava.

”Sentimentaalisuutta hylkivä romaani äidin ja tyttären vaikeasta suhteesta maailmassa, jota hallitsevat ’paahtoleivältä näyttävät miehet’. Käsittelee myös ylirajaisuuden teemoja, vanhemman mielenterveysongelmia, seksuaalisuutta ja suostumusta.” HS 17.4.

Deborah Levy: Mitä en halua tietää (Things I don’t Want to Know). Suom. Pauliina Vanhatalo. S&S.

”Jos on viehättynyt Nelsonin ja Cuskin teoksista, Levyn tuotantoon kannattaa tutustua. Uskon, että hänen tapansa lähestyä kirjoittamista inspiroi kaikkia, jotka rakastavat kieltä ja kirjallisuutta. Että näinkin ke­veästi voi sanoa jotain painavaa.” HS 12.5.

Helena Ruuska

Rosa Liksom. Väylä. Like.

”Evakkotielle lähtevät lapset ja lehmät. Tien päällä poikiva lehmä kärsii siinä missä synnyttävä nainenkin. Vasikka ja ihmisvauva ovat yhtä hellyttäviä, myös avuttomia ja hoivattavia. Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.” HS 16.10.

Maisku Myllymäki. Holly. WSOY.

”Psykologiset oivallukset ovat teräviä ja kieli hersyvää. Kirjallisen perinteen kuljettaminen on läpinäkyvää ja viimeisiltä sivuilta löytyy vielä lista kirjoista, joita vasten esikoiskirjailija on teoksensa kirjoittanut.” HS 21.8.

Leïla Slimani: Toisten maa (Le pays des autres 1). Suom. Lotta Toivanen. WSOY.

”Sotaromaanista ei ole kyse, vaan yksilöiden kamppailusta moniarvoisessa ja -kulttuurisessa arjessa. Erilaisuus houkuttelee ja kiihottaa. Elsassilainen Mathilde ja marokkolainen Ranskan armeijassa taistellut Amine rakastuvat.” HS 15.5.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat