We Jazz -tapahtuma taisteli ja voitti tautitilanteen haasteet – Nämä kolme esitystä upposivat suoraan sydämeen - Kulttuuri | HS.fi

We Jazz -tapahtuma taisteli ja voitti tautitilanteen haasteet – Nämä kolme esitystä upposivat suoraan sydämeen

Koskettavimpia keikkoja yhdisti ainutlaatuinen soundi, kirjoittaa Katri Kallionpää.

7.12.2021 16:08

Sunnuntaina päättynyt We Jazz -tapahtuma oli tänä vuonna kuin laivamatka myrskyävällä merellä. Vaikka uutiset kertoivat yhä synkkeneviä tietoja koronatilanteesta, tapahtuma onnistui kuitenkin luovimaan läpi karikoiden. Sitä ainutlaatuisemmalta tuntui jokainen konsertti, jossa sain olla mukana. Viime viikon loppupuolen tarjonnasta jäi mieleen erityisesti kolme suurenmoista elämystä.

Tapahtuma toi Suomeen ulkomaiden uudet trendit, mutta näytti myös maailmalle suomalaista musiikkia parhaimmillaan. Koskettavimpia keikkoja yhdisti ainutlaatuinen soundi.

Kaiken kaikkiaan We Jazz-tapahtumaan osallistui tänä vuonna pari tuhatta ihmistä, mikä oli järjestäjien mukaan noin 75 prosenttia kokonaiskapasiteetista. Seitsemän tilaisuutta oli myyty loppuun.

Tautitilanne aiheutti yllätyksiä, mutta niihin oli varauduttu. Kun peräti viisi ulkomaista yhtyettä peruutti tulonsa ohjelman julkaisun jälkeen jonkin koronaan liittyvän syyn takia, tilalle saatiin korvaavat esiintyjät.

Runsaan viikon mittainen We Jazz toteutuikin suunnilleen samassa laajuudessa kuin ennenkin: Yhtyeitä oli 41 ja tilaisuuksia yhteensä 16, jotka pidettiin 14 eri keikkapaikalla.

Osallistuin tilaisuuksista noin puoleen. Koronapassin ja ajokortin vilauttaminen keikkapaikan ovella alkoi sujua rutiinilla ja tuntui erittäin oikealta.

Turvallisuuden tunnetta lisäsi sekin, että keikkapaikkojen tilat olivat riittävät väljät eikä keikoilla tullut tungoksen tuntua. Festivaalin kokonaiskapasiteetti olikin tänä vuonna järjestäjien mukaan aivan tarkoituksella suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Mitä sitten koronavuoden We Jazz-tapahtumasta jäi mieleen?

1. Nik Bärtschin soolopianokonsertti Aleksanterin teatterissa

Sveitsiläinen pianisti Nik Bärtsch Aleksanterin teatterin lavalla.

Nik Bärtsch on 50-vuotias sveitsiläinen pianisti, säveltäjä ja levytuottaja Zürichistä, jonka japanilaiseen zen-kulttuuriin pohjautuva minimalistinen musiikki on noussut ilmiöksi. Oli kulttuuriteko saada hänet esiintymään Suomeen.

Japanilaisten vaikutteiden lisäksi Bärtsch on inspiroitunut länsimaisten avantgarde-säveltäjien, kuten John Cagen, Steve Reichin, Terry Rileyn ja Morton Feldmanin musiikista. Hän testaa ja soveltaa musiikillisia ideoitaan Zürichissä Exil-klubilla maanantaijameissa, niin sanotuissa Montags-sessioissa.

Aleksanterin teatterin lavalle Bärtsch astui mustassa asussaan kuin japanilainen samurai.

Hän istui pianon ääreen ja alkoi soittaa sävelkuviota, joka toistui jonkin aikaa samanlaisena ja muuttui sitten hiukan. Musiikki oli niin monotonista, että aloin automaattisesti laskea tahteja: Kymmenen tahtia ja muutos. Taas kymmenen tahtia ja uusi kuvio tai sävellaji. Myös Bärtschin kosketustapa oli monotoninen: kirkas ja vailla nyansseja.

Mutta sitten kymmenen tahdin sääntö ei enää pätenyt. Bärtsch ei ollutkaan kone. Hän varioi ja kehitti musiikkiaan ja kuljetti kuulijaa mukanaan. Yllätys tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun Bärtsch nousi ja soitti flyygelin kieliä joko kädellään tai puisella instrumentilla. Musiikkiin syntyi draaman kaari, joka vei kohti muutosta, kohti syvempää elämystä.

Kun Bärtsch oli lyönyt viimeisen soinnun, tuntui kuin olisi herännyt syvästä unesta tai havahtuisi hypnoosista. Kokemus näytti olevan kollektiivinen: Aleksanterin teatterin yleisö osoitti suosiota seisomaan nousten.

2. Koma Saxo featuring Sofia Jernberg Suvilahden Tiivistämössä

Rumpali Christian Lillinger ja basisti Petter Eldh ovat osa Koma Saxoa, jonka keikalla Suvilahden Tiivistämössä vieraili laulaja Sofia Jernberg.

Sofia Jernberg

Laulava tai lausuva vierailija voi saada yhtyeestä esille aivan uusia piirteitä. Se koettiin jo We Jazz-tapahtuman avajaiskonsertissa, jossa lavalausuja Elsa Tölli esiintyi yhdessä Superposition-yhtyeen kanssa.

Perjantaina etiopialaissyntyinen, Ruotsiin adoptoitu Sofia Jernberg, 38, käänsi Koma Saxo-yhtyeen hulluttelevasta voimajazzista esille jotakin aivan uutta.

Ruotsalaisen basistin Petter Eldhin kolmen saksofoniin kokoonpano on suomalaisille tuttu, vaikka tällä kertaa rivistä puuttui suomalaisjäsen, saksofonisti Mikko Innanen. Jäljellä oli kuitenkin kaksi fonistia, Otis Sandsjö ja Jonas Kullhammar. Rumpuja soitti tuttuun tapaan Christian Lillinger.

Saksofonisti Jonas Kullhammar

Etukäteen voisi kuvitella, että keneltä tahansa laulajalta vaadittaisiin aivan poikkeuksellista rohkeutta liittyä mukaan Koma Saxon testosteronintäyteiseen irrotteluun. Jernberg ei kuitenkaan lähtenyt kilpailemaan voimalla. Hän otti oman tilansa ainutlaatuisella äänellään, jota voi kuvailla sanalla universaali.

Se on sekoitus ruotsalaista sopraanoa ja etiopialaisia laulutekniikoita. Koma Saxon kanssa Jernberg oli toisinaan kuin yksi instrumenteista: Hän toi musiikkiin kuulokuvia, joista tuli mieleen vaikkapa öinen viidakko tai lintujen huilumainen liverrys.

Koskettavimmillaan Jernbergin laulu oli kuitenkin yksinkertaisissa viisuissa, esimerkiksi Fred Åkerströmin säveltämässä kappaleessa Närhet. Niissä myös Koma Saxo löysi itsestään uuden herkkyyden.

3. Linda Fredrikssonin Juniper-levyn julkistus Glasshouse Helsingissä

Saksofonisti Linda Fredriksson julkisti uuden Juniper-levynsä Glasshouse Helsingissä. Koskettimia soitti Tuomo Prättälä, bassoa Mikael Saastamoinen ja rumpuja Olavi Louhivuori.

Saksofonisti Linda Fredrikssonin Juniper-levy on kerännyt arvostelijoilta kiittäviä superlatiiveja, ja nyt se sai julkistuskonserttinsa Helsingissä.

Tilaisuus oli otollinen, sillä We Jazz -tapahtuma ei ole ainoastaan suomalaisyleisön kanava kuulla ulkomaisia yhtyeitä. Se on myös tapa esitellä suomalaista musiikkia maailmalle — tapahtumahan kerää Helsinkiin monia jazz-alan kansainvälisiä vaikuttajia.

Linda Fredriksson

Fredriksson, 36, tunnetaan monista ansioituneista yhtyeistä, kuten Mopo-triosta ja rumpali Olavi Louhivuoren Superpositionista. Hänen ensimmäisellä omalla levyllään soittavatkin Superpositionista tutut Louhivuori ja basisti Mikael Saastamoinen. Kosketinsoittimien takana on puolestaan Tuomo Prättälä.

Fredrikssonin musiikissa mennään tunne ja tunnelma edellä. Fredriksson on nähnyt valtavasti vaivaa löytääkseen juuri oikean sointimaailman ja siinä hän on onnistunut.

Elävässä soittotilanteessa hänen altto- ja baritonisaksofoninsa erottuivat vaikuttavasti yhtyeen syvästä soundimatosta.

Fredrikssonin musiikissa ei ole minkäänlaista kikkailua eikä näyttämisen tarvetta. Sen sijaan siinä tiivistyy omaperäinen, persoonallinen ääni, joka tulee iholle. Pakahduttavimmillaan se on kappaleessa Nana, jonka Fredriksson on omistanut edesmenneelle isoäidilleen.

Fredrikssonin musiikki sai upeat puitteet Glasshouse Helsingin avarassa taidegalleriassa, jonka suurista ikkunoista loistivat Aleksin joulukadun valot. Aiemmin tilassa toimi Aleksi 13 tavaratalo, mutta silloin ikkunoita ei edes huomannut.

Ke 8.12. kello 19 Hietsun Paviljongilla (Hiekkarannantie 9) Peter Evans & Sofia Jernberg Duo, Mikko Innanen & Antti Lötjönen Duo sekä Paavo Korpijaakon ja Sami Klemolan teosten kantaesitykset. Illan päätteeksi yhteiset jamit. Tilaisuudessa edellytetään koronapassia.

Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.

Lue kaikki blogipostaukset täältä.

Lue lisää: Linda Fredrikssonilla tuli mitta täyteen popmusiikin seksismin kanssa, ja niin syntyi vuoden kehutuin kotimainen jazzlevy – Näin hän on noussut ylistetyksi tekijäksi alallaan

Lue lisää: We Jazz -tapahtuma alkoi mahtavalla svengillä – Timo Lassy nosti tunnelman kattoon, Elsa Tölli esitti runoja jazzyhtyeen kanssa

Lue lisää: Tanskalaisbasisti vei kuulijat syviin vesiin — Helsingin kaduilla on nyt jäätävän kylmä, mutta ulos on lähdettävä, koska elävä musiikki hehkuu lämpöä ja läheisyyttä

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat