Kotimainen Noitapiirit kuvaa nykynoituutta kiehtovasti, mutta dokumenttisarja on liian lyhyt - Kulttuuri | HS.fi

Kotimainen Noitapiirit kuvaa nykynoituutta kiehtovasti, mutta dokumenttisarja on liian lyhyt

Vaikka noituus provosoi ihmisiä, Noitapiirit-sarja käsittelee nykynoituutta mutkattomasti. Sarjan päähenkilöiden valinta on mennyt nappiin.

Sophia pitää työkseen antirasismi- ja yhdenvertaisuuskoulutuksia. Vapaa-ajallaan hän pohtii tarot-korttien avulla elämänsä suuntaa.

9.12.2021 2:00

NOITUUDESTA on tullut viime vuosina trendikästä.

Sandra Itäisen ohjaama, käsikirjoittama ja leikkaama Noitapiirit-dokumenttisarja kertoo kolmesta kaupunkilaisesta, joista kukin harjoittaa niin sanottua nykynoituutta omalla tavallaan.

Kuten Noitapiirit-sarjassakin esitetään, nykynoituus liitetään usein feminismiin – onhan etenkin epäsovinnaisina pidettyjä naisia vainottu, kidutettu ja tapettu noitina.

Noitapiirit ei kuitenkaan käsittele noituuden historiaa, vaan se on vahvasti kiinni tässä ajassa.

Stripparina työskentelevä Melissa seuraa kuun kiertoa ja tekee loitsuja siskonsa ja tyttöystävänsä kanssa. Näyttelijän urasta unelmoiva Sophia pitää työkseen antirasismi- ja yhdenvertaisuuskoulutuksia. Vapaa-ajallaan hän lukee tarot-kortteja ystäviensä kanssa ja pohtii korttien avulla elämänsä suuntaa. Start up -maailman jättänyt Timo jakaa ajatuksiaan omassa noitapiirissään ja tutkii noituuden avulla etenkin feminiinisyyttä.

Vaikka noituus on itsessään provosoivaa ja herättää monissa ihmisissä kielteisiä tunteita epäluuloisuudesta suoranaiseen paholaisen pelkoon, dokumentti käsittelee sitä mutkattomasti. Noituus näyttäytyy arkisena itsetutkiskeluna, jossa on pieni ripaus selittämätöntä magiaa.

Sarjan päähenkilöiden valinta on mennyt nappiin. Kiinnostavan kontrastin noituuden harjoittamiseen aikuisiällä tekee lisäksi Melissan ja Timon uskonnollinen tausta. ”Luopiotarinaksi” itseään kutsuva Melissa tulee Jehovan todistajien tiukasta yhteisöstä, ja Timo on kasvanut körttiläisperheessä.

Start up -maailman jättänyt Timo tutkii noituuden avulla etenkin feminiinisyyttä.

Lopulta noituudessa tuntuu olevan kyse oman paikan ja ehkä ennen kaikkea mielenrauhan löytämisestä yhteiskunnassa, joka asettaa yksilölle joka suunnasta erilaisia vaatimuksia. Ihanteita siitä, millainen pitäisi olla, jotta tulisi hyväksytyksi.

Noituus kaikessa provokaatiossaan näyttäytyy keinona taistella näitä paineita vastaan. Koska sarja on seurantadokumentti, siinä nähdään myös, miten elämä voi muuttua yllättäen lyhyessäkin ajassa.

Minisarjan kuvakerronta on arkisen kaunista ja täynnä herkullisia yksityiskohtia. Etenkin valon ja värien yhteistyö on välillä huumaavaa. Pääkuvaajana on toiminut Sara Forsius.

Äänien kanssa on ajoittain häikkää. Joissain kohtauksissa päähenkilöiden puhe puuroutuu ja tekstitys pitää panna päälle.

Sarjan isoin puute on se, että se on liian lyhyt. Kolme reilun kahdenkymmenen minuutin jaksoa ei ehdi kertoa päähenkilöiden ajatuksista niin syvällisesti kuin aiheeseen olisi sopinut.

Kun kolmas jakso loppuu, tekee mieli nähdä lisää.

Noitapiirit, Yle Areena.

Stripparina työskentelevä Melissa seuraa kuun kiertoa ja tekee loitsuja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat