Sata vuotta sitten julkaistiin modernin runouden mestariteos, mutta se olisi aivan toisennäköinen ilman ainutlaatuista yhteistyötä - Kulttuuri | HS.fi

Sata vuotta sitten julkaistiin modernin runouden mestariteos, mutta se olisi aivan toisennäköinen ilman ainutlaatuista yhteistyötä

The Waste Land täyttää sata vuotta, ja siihen voi perehtyä myös kolmesta toisiaan täydentävästä suomennoksesta.

T. S. Eliot vuonna 1949, kauan mestariteoksensa The Waste Landin syntymän jälkeen. Hänestä oli välivuosina kehittynyt kristillinen konservatiivi.

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 13:02

Huhtikuu on kuukausista julmin.

Tänä vuonna asiaa julistetaan usein, sillä noilla sanoilla alkava T. S. Eliotin The Waste Land (Autio maa, uusimmassa suomennoksessa Joutomaa) täyttää sata vuotta.

Kyseessä on 1900-luvun modernin runouden mestariteos, josta ensimmäisen maailmansodan jälkeinen ”kadonnut sukupolvi” löysi ilmaisun juurettomuuden ja epätoivon tunteilleen.

”Tämä on ensimmäinen teos, jossa ihmisen juuret maaperään on irrotettu”, aikalaiskriitikko F. R. Leawis arvioi.

Siksi se voi resonoida myös vuonna 2022, kun monet joutuvat pakenemaan mailtaan sotien ja kurjuuden vuoksi.

Ja kun yltäkylläisyyden keskellä koetaan toisenlaista juurettomuutta bittiavaruudessa.

Lauri Viljasen suomennos on vanhin ja löytää komean yhteyden T. S. Eliotin omalaatuiseen englantiin. Mukana on muutakin keskeistä Eliotia.

The Waste Land on saanut kolme hienoa suomennosta (Lauri Viljanen, Ville Repo, Markus Jääskeläinen), jotka avaavat vaikeatajuista mestariteosta toisiaan täydentäen, kuten viime vuoden HS-arviosta käy ilmi.

Tämä lauantaiessee käsittelee editoinnin ihmettä. The Waste Landin taustalla oli Ezra Poundin ja T. S. Eliotin yhteistyö, joka päätyi myös Bob Dylanin Desolation Row -klassikkoon (”Ezra Pound and T. S. Eliot / Fighing in the Captain’s Tower).”

Dylan laulaa ”taistelusta”, mutta Eliot arvosti Poundin apua suuresti. Yhteistyössä oli itse asiassa piirteitä, jotka soveltuvat minkä tahansa tekstin parantamiseen.

1. Ota löysät pois

Valerie Eliotin toimittama The Waste Land: A Facsimile and Transcript of the Original Drafts Including the Annotations of Ezra Pound todistaa osaltaan, että Eliotin alkuperäinen nimi runolle oli He Do The Police In Different Voices ja teos alkoi sanoilla ”First we had a couple of feelers down at Tom’s place”. Sitä ei hoettaisi joka huhtikuu.

Koko ensimmäinen liuska Eliotin sinänsä hyvää runoutta vedettiin yli. Toisen liuskan ensimmäiset sanat huhtikuun julmuudesta saivat aloittaa runon.

Pound oli viisiosaisen runon kannalla, joten yli jätettiin myös osia kuten The Death of a Saint Narcissus, Song (for the Opheron), Exequy, The Death of the Duchess, Elegy ja Dirge. Joitakin rivejä näistä mahdutettiin viiteen osaan ja osa sai julkaisun erillisinä runoina.

Legendaarisen The Fire Sermon -osan ensimmäinen liuska hylättiin myös ja muitakin poistoja riitti. ”Liian löysää.” ”Liian helppoa”. ”Mahdollisesti yliampuvaa”, Pound kirjoitteli marginaalin.

Näistä ”liian helppoa” vähän kadehdituttaa journalistia, jonka täytyy usein editoida kompleksisetkin asiat helposti avautuvaan muotoon.

Mutta ”mahdollisesti yliampuvaa” on varoitus, jota sekä runoilijoiden että journalistien kannattaa kuunnella.

Pound karsi joitakin viittauksia James Joyceen. Hän halusi varoa, ettei Eliot vaikuttaisi Joycen vain vähän aiemmin julkaistun Odysseuksen kopioijalta.

Toisaalta Pound tietysti hyväksyi sen, että The Waste Land on intertekstuaalisuuden ylistys. Se viittaa suunnilleen kaikkeen Jessie L. Westonin Graalin legendaa käsittelevästä teoksesta From Ritual to Romance vuodelta 1920 aina Richard Wagnerin oopperoihin, antiikin myytteihin ja Buddhan Tulisaarnaan.

Ezra Pound hurahti Eliotia ja esimerkiksi Ernest Hemingwayta autettuaan Benito Mussolinin fasismiin, joutui sodan jälkeen vankilaan ja palasi vapauduttuaan heti Italiaan. Kuva Venetsiasta vuodelta 1963.

Myöhemmin Pound pohti oliko hän liian ankara poistaessaan sinänsä vaikuttavia kohtia. Silti juuri Poundin karsimasta versiosta Eliot-fanit sukupolvesta toiseen löytävät tai kuvittelevat löytävänsä oikean kokonaisuuden.

Jos näin on, kyseessä on Poundin aikaansaannos Eliotin rönsyilevämmästä materiaalista.

Ville Revon suomennoksessa on muutakin yhdysvaltalaista runoutta.

2. Editoija auttaa mutta häivyttää itsensä

Hyvä editoija auttaa ja parantaa, mutta ei tunge omaa persoonaansa tekstiin.

Pound auttoi Eliotia ystävä- ja mentoripohjalta eikä esihenkilöasemasta, joten Eliotilla oli lopullinen päätösoikeus. Toisaalta Eliot oli kiitollisuudenvelassa eikä tuon elämänvaiheen mielenterveydellisessä tilassa ehkä olisi tullut toimeen ilman Poundin apua.

Vain pari kertaa Pound näyttää ylittäneen hyvän editoinnin rajat. Molemmat kannattivat vapaata mittaa, mutta Eliot saattoi silti käyttää ironiseen sävyyn joitakin riimejä ja toistoja, jotka Pound karsi.

Se saattoi olla virhe, sillä muutamat riiminomaiset kohdat olisivat tuoneet joihinkin paikkoihin lisää rytmistä imua. Runon alussa ing-toisteisuus (breeding, mixing, stirring, covering, feeding) on malliesimerkki metodin toimivuudesta.

Turhamaisuuskin pilkahti, kun tuli kyse runon motosta. Eliot valitsi ensin motoksi Joseph Conradin Pimeyden ytimen kohdan, joka päättyy sanoihin ”Kauhu! Kauhu!

”Epäilen riittääkö Conradin painoarvo sitaattiin”, Pound kirjoitti Eliotille.

”Se on selvästi osuvin mitä voin löytää ja jotensakin valaiseva”, Eliot puolustautui.

”Tee mitä tahdot Conradin suhteen, kuka minä olen kadehtimaan hänen laakeriseppelettään”, Pound vastasi yrmeästi.

Eliot ymmärsi yskän: kyse oli mustasukkaisuudesta yhä elävää Conradia kohtaan. Hän poisti Conradin moton ja laittoi tilalle Petroniuksen Satyriconista yhtä kauhistuttavan kohdan, jossa Sibyllan ainoa toive on ”haluan kuolla”.

Samalla hän omisti mestariteoksensa Poundille, mikä olikin reilua.

Myöhemmin Eliotin itseluottamus kasvoi. Hollow Men (Ontot miehet) sisältää moton juuri Conradin Pimeyden sydämestä, pian Horror, Horror -kohdan jälkeen: ”Mistah Kurtz – he dead.”

Eliotin ja Joseph Conradin yhteys vain vahvistui Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvassa, joka on Conradin Pimeyden ytimen modernisointi.

Marlon Brando eli eversti Kurtz puhuu monologeissaan T. S. Eliotia lähinnä Hollow Menin sanoin. Samalla everstin kirjahyllyssä näkyvät The Waste Landin keskeisimmät lähdeteokset eli Jessie L. Westonin From Ritual to Romance ja James George Frazerin The Golden Bough.

3. Jos se toimii, älä editoi

Journalismissa mittakuri ja printissä varsinkin annettu taittotila pakottavat tiivistämään ehjiäkin tekstejä. Hyvä editoija tekee sen parhaimmillaan niin, että kirjoittaja ei asiaa edes huomaa.

Pound piti myös mittakuria yllä, koska yksittäisenä runona The Waste Land oli poikkeuksellisen pitkä. Mutta Pound tiesi myös, että ehjää ei pidä korjata.

Kun Eliot pisti parastaan, kaikkien yliviivausten ja muutosehdotusten jälkeen marginaaliin ilmestyi myös pitkiä pystyviivoja merkinnöillä OK ja Echt (aitoa).

Ja pitkä loppuhuipennus kelpasi Poundille käytännössä sellaisenaan kommentilla ”OK tästä lähtien. Nähdäkseni.”

Siitä Eliot oli niin ylpeä, että kehui asialla vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Virginia Woolfille hän mainitsi myös kirjoittaneensa runon lopun ”transsissa”, välittämättä siitä ymmärtääkö hän enää mitä oli kirjoittamassa.

Se onkin toissijaista. Eliot vyörytti loppuun kielien sekamelskan ja lainauksia esimerkiksi Dantelta, Gérard de Nervalilta, Thomas Kydiltä ja hindujen upanisadeista. Eliot ja Pound tiesivät sen olevan jotakin, joka toimii runoutena, mutta jota ei voi selittää auki edes Eliotin sittemmin runoonsa liittämässä selitysosassa.

Ilmaisun pyörre on vastustamaton. Ja siksi satavuotias The Waste Land tekee yhä vaikutuksen.

Eliotin runon taustalla on legenda vahingoittuneesta kalastajakuninkaasta, jonka maastakin on tullut hedelmätön. Markus Jääskeläisen suomennos on vuodelta 2020 ja nimeltään Joutomaa.

Lue lisää: Lähes satavuotias klassikko kaivetaan esiin aina kriisin koittaessa: Nobelistin teos kertoo, miksi juuri huhtikuu on julmin kuukausi

Oikaisu 8.1. kello 13:02. Muokattu lainaus oikeaan muotoonsa: Mistah Kurtz – he dead.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat