Entiset puolisot, hankalat teinilapset ja yksinyrittäjyys koettelevat Kampaamon naisia, ja katsoja kokee sympatiaa: Vahvat naisroolit ilahduttavat Mika Myllyahon uutuudessa - Kulttuuri | HS.fi

Entiset puolisot, hankalat teinilapset ja yksinyrittäjyys koettelevat Kampaamon naisia, ja katsoja kokee sympatiaa: Vahvat naisroolit ilahduttavat Mika Myllyahon uutuudessa

Kampaamo on jatkoa työelämäteemaiselle Korjaamolle.

Maria Kuusiluoma (vas.), Katariina Kaitue ja Sari Puumalainen tekevät hyvät roolityöt Kampaamo-näytemässä.

9.12.2021 15:42

Draama

Kampaamo, kantaesitys Vallilan Kansallisteatterissa 8.12. Näytelmä, ohjaus ja lavastus Mika Myllyaho. Pukusuunnittelu Auli Turtiainen, valo- ja videosuunnittelu Kare Markkola. äänisuunnittelu Veli-Pekka Lahtela, musiikki Samuli Laiho, naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi. Rooleissa Katariina Kaitue, Maria Kuusiluoma, Petri Liski ja Sari Puumalainen. ★★★

Anskun ja Raikun lähiökampaamon vessanpönttö on tukossa ja niin on myös naisten elämä. Tästä tilanteesta alkaa Kansallisteatterin pääjohtajan Mika Myllyahon uutuusnäytelmä Kampaamo.

Kampaamossa Myllyaho jatkaa nykyihmisen ongelmien tarkastelua työelämän kautta. Synkkiäkin sävyjä saava draamakomedia on sisarteos vuonna 2018 ensi-iltansa saaneelle Korjaamolle, joka kertoi kahdesta konkurssikypsässä autokorjaamossa työskentelevästä miehestä.

Korjaamo-näytelmässä autokorjaamo asettui hienosti elämän haasteiden metaforaksi. Niin ikään kamarinäytelmän muotoon rakennetussa Kampaamossa kokoava teema on rajojen asettaminen ja sitä kautta itsekunnioituksen säilyttäminen.

Trilogiaa enteilevän työelämänäytelmäsarjan kulku tuo mieleen Myllyahon Ryhmäteatterissa 2000-luvun alussa esitetyn, elämän peruskysymyksiä käsitelleen näytelmätrilogian Paniikki (2005), Kaaos (2008) ja Harmonia (2009). Nytkin kakkososan pääosissa on samaan aikaan heikkoja ja vahvoja, kokonaisia naisia: siivooja Sisko (Katariina Kaitue) sekä kampaajat Ansku (Sari Puumalainen) ja Raikku (Maria Kuusiluoma). Sympaattista huoltomiestä näyttelee Petri Liski.

Esitys on lavastustaan ja soulahtavaa musiikkiaan myöten perusilmeeltään tumma. Duunariarjen keskellä rämpiviä naisia vastassa tuntuu olevan heitä suurempia voimia. Nyky-yhteiskunnan heikot ja epäröijät armotta murskaava ratas on jauhaa heidät alleen. Rajoja koettelevat niin yksinyrittäjyys, entiset puolisot kuin hankalat teinilapsetkin. Sydän täytyy olla kivestä, jos ei koe sympatiaa näitä naisia kohtaan.

Siivooja Siskolla on liuta pikavippejä ja lukihäiriö, Anskulla kelvoton ex-mies ja siipeilevä alkoholisti-äiti, Raikulla vihanhallintaongelma.

Maria Kuusiluoman Raikku on kiinnostava, kompleksinen hahmo, josta Kuusiluoma tekee väkevän tulkinnan. Puumalaisen Ansku kasvaa esityksen aikana mittaansa pidemmäksi ja Kaitueen Siskon jatkuva sisäinen itsensä mollaamisdialogi koskettaa. Kaikki näyttelijät tekevät useita rooleja. Tuplarooleista erityisen hienosti on toteutettu musiikillisen piipahtamisen tekevä Anskun ex-puoliso (Petri Liski), jonka ratkaisu ongelmiin on geneerinen kukkapuska. Muutenkin ohjaaja Myllyaho on toteuttanut näytelmäkirjailija Myllyahon tiukasti realismissa pidättäytyvään tekstiin mukavan runollisia ratkaisuja.

Esitys keskittyy vahvasti naisten sisäiseen maailmaan. Ulkomaailma näyttäytyy kampaamon peilin kautta videoprojisoinnein. Ratkaisu on samaan aikaan kekseliäs ja turhan etäännytetty. Naisten kohtaamat haasteet ja vastavoimat eivät oikein saa fyysistä ja kouriintuntuvaa muotoaan näyttämöllä, mikä laskee ajoittain esityksen intensiteettiä. Muuten hyvin kompakti, puolitoistatuntinen näytelmä pysyy kauniisti kasassa.

Sympaattinen esitys kertoo arjen sankareista ja unelmista, joiden ei tarvitse olla elämää suurempia. Saippuakuplien läpi nähty arki riittää.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat