Visiot ja intohimot leikkaavat Kaija Saariahon Émilie-konserttisarjassa - Kulttuuri | HS.fi

Visiot ja intohimot leikkaavat Kaija Saariahon Émilie-konserttisarjassa

Olari Elts taikoi Tapiola Sinfoniettasta Saariahon musiikin huikaisevat avaruusnäkymät.

Kapellimestari Olari Elts

18.12.2021 13:32

Klassinen

Tapiola Sinfonietta Espoon kulttuurikeskuksessa 17.12. Olari Elts, kapellimestari, Katharine Dain, sopraano. – Hilli, Saariaho, Haydn.

On yö. Émilie istuu Kaija Saariahon Émilie-laulusarjassa yksin huoneessaan ranskalaisessa Lunévillen linnassa, pelkää kuolevansa lähestyvään synnytykseen, kirjoittaa kirjettä viimeiselle rakastajalleen ja lapsensa isälle sekä viimeistelee samalla englantilaisen Isaac Newtonin vaikeaselkoisen Principia-pääteoksen käännöstyötä.

Ranskalainen markiisitar Émilie du Châtelet (1706–1749) oli nerokas matemaatikko ja fyysikko. Kaija Saariaho sävelsi 2009 Émilien yöstä, näyistä ja pahoista aavistuksista monodraaman Émilie, josta hän muokkasi 2011 kolme laulua ja kaksi välisoittoa käsittävän konserttisarjan.

Saariahon musiikki avaa häikäisevän ja huimaavan näkymän Émilien mielen rajattomaan teatteriin.

Yhdysvaltalais-alankomaalaisen sopraanon Katharine Dainin säteilevässä äänessä soivat eteerinen kauneus ja dramaattinen voima. Solisti oli ajattomuuden ja ajan rajallisuuden, älyllisten visioiden ja ruumiillisten intohimojen, hurmion ja tuskan leikkauspisteessä.

Tapiola Sinfoniettan taiteellisen partnerin Ryan Bancroftin sairastuttua hänen tilalleen hyppäsi virolainen Olari Elts, joka kokeneena nykymusiikin johtajana oli varmasti oikea ihminen taikomaan orkesterista Saariahon musiikin huikaisevat avaruusnäkymät. Elts johti hienostuneesti, värikylläisesti ja tarkasti.

Tekisi mieli käyttää Saariahon musiikista ”jättimäinen joustava vanukas” -mielikuvaa, jolla fyysikot kuvaavat nykyään maailmankaikkeutta. Avaruuden lailla Saariahon musiikki taipuilee, kaartuilee, joustaa, kiertyy.

Se ikään kuin koostuu avaruuspölystä, soivista atomeista, valosignaaleista ja gravitaatioaalloista, joiden muodostama makrokosmos muuttaa jatkuvasti muotoaan, prismaattisia värejään ja dynaamiikkaansa.

Konsertti alkoi luonnonläheisyydessä nuoren suomalaisen Sebastian Hilliin (s. 1990) teoksella Peach. Keskipisteenä tuntui olevan helteisestä kesäpäivästä nauttiva keho. Peach synnytti kosketusaistiin ja lämpöön liittyviä aistimuksia. Sen motiivit ja soinnit kutkuttivat, rapsuttivat, ähkyivät, puhkuivat ja sykähtelivät erilaisia biorytmejä. Sävelmaalaus on taidokkaan persoonallinen, helteestä huumaantunut.

Huimauksen tuntemuksia herättäneen Émilien jälkeen astuttiin turvallisesti maankamaralle, Haydnin sadannenneljännen, D-duuri-sinfonian elämänläheiseen mikrokosmokseen. Miten helppoa ja hauskaa olikaan hahmottaa teemat, rytmit, sointukulut, kehittelyt, osien karaktäärit ja niiden tunnevärit.

Energisesti ja innostuneesti johtanut Elts piti samalla huolen siitä, ettei wieniläisklassisesta matkasta puuttunut pientä seikkailun makua.

Elts osui nokkelan varmasti sinfonian jatkuviin pieniin harmonisiin ja rytmisiin yllätyksiin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat