The Hand of God on palkitun Paolo Sorrentinon omakohtaisin ohjaustyö – Alun tyylittömyys heikentää elokuvaa, joka saa Suomen-ensi-iltansa Netflixissä - Kulttuuri | HS.fi

The Hand of God on palkitun Paolo Sorrentinon omakohtaisin ohjaustyö – Alun tyylittömyys heikentää elokuvaa, joka saa Suomen-ensi-iltansa Netflixissä

Uutuuselokuva osoittaa, että realismi ei ole Sorrentinon vahvinta aluetta, mutta tarjolla on oivalluksia ohjaajan aiempaan tuotantoon niin Maradonan kuin Fellininkin kautta.

Filippo Scotti näyttelee napolilaista Fabiettoa, joka elää elokuvaohjaaja Paolo Sorrentinon nuoruutta draamassa The Hand of God. Elokuva valittiin tällä viikolla parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Golden Globe -ehdokkaaksi Juho Kuosmasen ehyemmän Hytti nro 6:n rinnalla.

16.12.2021 2:00 | Päivitetty 16.12.2021 10:00

Draama

The Hand of God ★★★

É stata la mano di Dio, Italia 2021

Netflix (K13)

Diego Maradonan merkitys maailman jalkapallokulttuurille hahmottui Suomessakin, kun Erkka V. Lehtola liikuttui syvästi puhuessaan juuri kuolleesta futistähdestä Urheiluruudussa 25. marraskuuta 2020.

Tunteikas hetki auttaa ymmärtämään Paolo Sorrentinon omaelämäkerrallista uutuuselokuvaa The Hand of God. Se on nimetty Maradonan kuuluisan käsimaalin mukaan, ja tapahtumat sijoittuvat Napoliin, missä vuonna 1984 huhutaan argentiinalaistaiturin saapumisesta paikalliseen joukkueeseen.

Lukioikäisen Fabietton (Filippo Scotti) isä Saverio (Toni Servillo) ei huhuihin usko. Fabietto puolestaan toivoo Maradonan saapumista hartaasti, jopa enemmän kuin haaveilemaansa rakastelua äitinsä siskon Patrizian (Luisa Ranieri) kanssa.

Kyseinen lähisukulaiseen suuntautuva himo on elokuvan vaikeimmin sulateltavaa sisältöä. Asiaa ei auta se, että Patrizia esittelee alastonta vartaloaan mielisairautensa vuoksi, eikä se, että Sorrentino on valinnut tädin rinnat elokuvansa lähtöpisteeksi.

Kähmäisen ja irrallisen alkujakson jälkeen usea myöhempikin kohtaus jättää Fabietton sivuosaan, perhehälyn keskelle. Vasta puolivälin kohdalla hänestä tulee selkeästi elokuvan keskeisin kokija.

Fabietton (Filippo Scotti) isänä nähdään ohjaaja-käsikirjoittaja Sorrentinon ilmeikäs vakinäyttelijä Toni Servillo.

Sorrentinon juhlituin teos, Oscarilla ja Baftalla palkittu Suuri kauneus (2013), oli luonteva ja vahva uudelleentulkinta Federico Fellinin elokuvasta Ihana elämä (1960).

The Hand of Godin inspiraationa puolestaan voi nähdä Fellinin muisteloelokuvat Amarcord (1973) ja Vetelehtijät (1953). Sorrentinon ote on kuitenkin selkeämmin omakohtainen, myös syviä henkilökohtaisia menetyksiä läpikäyvä.

Vastaiskut muokkaavat nuorukaista matkalla kohti ohjaajan uraa, mutta elokuvia hän ei juuri katso. Fabietto vierailee kyllä veljensä kanssa Fellinin roolitustilaisuudessa ja myöhemmin keskustelukumppaniksi osuu napolilaisohjaaja Antonio Capuano, jonka töitä ei ole Suomessa nähty.

Paolo Sorrentinon asetelmissa on jälleen felliniläistä otetta, vaikka elokuva on ohjaajansa tuotannossa poikkeuksellisen realistinen.

Keskustelussa Fabietto toistaa veljensä aiempia sanoja Fellinistä kertoessaan halustaan irtautua todellisuudesta. Osaltaan kohtaus selittää, miksi Sorrentino ei ole vahvimmillaan The Hand of Godin kaltaisen lähes laidasta laitaan realistisen elokuvan tekijänä.

Syväterävän mielenmaiseman tai tunteikkaan kasvutarinan sijaan uutuuselokuva tarjoaa väläyksittäisiä oivalluksia Sorrentinon aiempiin töihin: The Young Pope -sarjan (2016) appelsiineilla jongleeraus osoittautuu äidin bravuuriksi ja lapsettomuus tädin ja sedän ongelmaksi.

Maradona-hahmon piipahdus Youth-elokuvassa (2015) on kuin futisneron kohtaaminen Napolin kadulla.

Netflixin lyhytdokumentissa ”The Hand of God: ohjaaja kertoo” Paolo Sorrentino kertoo asuneensa Napolissa 37 vuotta ja toteaa nuoruusvuosistaan: ”Maradona ei saapunut Napoliin, hän ilmestyi kuin Jumala.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat