Suomalaisella musiikkikoulutuksella ponnistettiin jälleen pitkälle, kun 24-vuotias käyrätorvensoittaja Paula Ernesaks lähti hakemaan ensimmäistä vakituista työpaikkaa.
Koesoitto oli maailman parhaaksi orkesteriksi usein kutsuttuun Berliinin filharmonikkoihin. Hänet valittiin normaalikäytännön mukaisesti aluksi korkeintaan kahden vuoden koeajalle.
”Oli tämä aika odottamatonta. Tulee iso muutos, kun muutan pysyvästi Saksaan. Ensimmäinen vakituinen työ on aina iso juttu kaikille, ja minun työpaikkani on nyt Berliinin filharmonikot”, hän kertoo puhelimitse Berliinistä Helsingin Sanomille.
Ernesaks syntyi Helsingissä ja kasvoi Suomessa, mutta pitää perhetradition mukaisesti Viron kansalaisuuden.
Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa nuoriso-osastolla ensin pianistina kunnes aloitti 14-vuotiaana myös käyrätorviopinnot. Sibelius-Akatemiassa käyrätorvesta tuli lopulta pääinstrumentti, ja hän osallistui Radion sinfoniaorkesterin ja Suomen kansallisoopperan kisälliohjelmiin opintojen ohella.
”Berliinin filharmonikkojen soolokäyrätorvensoittaja Stefan Dohr piti Sibelius-Akatemiassa mestarikursseja ja sanoi kerran, että minun kannattaisi hakea Berliinin filharmonikkojen Karajan-akatemiaan”, Ernesaks kertoo.
Ernesaks opiskeli Berliinissä Karajan-akatemiassa kaksi vuotta. Pandemia perui osan opetuksesta, joten hänen kurssinsa sai neljä lisäkuukautta.
”Karajan-akatemiaan kuuluu orkesterisoittoa Berliinin filharmonikkojen kanssa noin viikon verran kuukaudessa ja lisäksi soittotunteja filharmonikkojen muusikkojen kanssa sekä esimerkiksi kamarimusisointia”, hän kertoo.
Karajan-akatemian opinnot päättyvät tässä kuussa. Viime viikon koesoitosta Berliinin filharmonikkoihin hän ei liikoja Suomeen etukäteen hiiskunut.
”Sibelius-Akatemian opettajalleni Tero Toivoselle kyllä soitin koesoiton ohjelmistoa Zoomin välityksellä, ja hän oli hyvin kannustava.”
Berliinin filharmonikot oli aikoinaan kuuluisa jopa hiostavan kovasta ilmapiiristä, jossa vain parhaus sallitaan.
”Jos joku tekee virheen harjoituksissa, niin päät saattavat kääntyä, mutta tunnelma ei ole vihamielinen. Minusta orkesterissa on aika rennon tuntuinen fiilis.”
Ernesaks palaa Karajan-akatemiasta valmistuttuaan Suomeen pariksi kuukaudeksi. Sen jälkeen alkaa työ Berliinin filharmonikoissa.
”Kaikki menee uusiksi. Irtisanoin kämppäni Berliinissä ja etsin nyt uutta”, Ernesaks kertoo.
Ernesaks ei vielä tiedä palkkaansa, mutta HS:n tietojen mukaan nuorillekin muusikoille maksetaan Berliinin filharmonikkojen oman tariffin mukaisesti, ja silloin päästään selvästi yli suomalaisorkesterien palkkatason. Suuruusluokaltaan Berliinin filharmonikkojen rivimuusikon peruspalkka on 7 000 euron tienoilla.
Suomen suurimmissa orkestereissa täytyy yleensä olla konserttimestari, jotta voi orkesterimuusikkona saada peruspalkkaa yli 5 000 euroa kuukaudessa. Esimerkiksi soolopuhaltajat saavat hieman vähemmän ja rivimuusikot usein selvästi vähemmän.
Ernesaksin nimitys tarkoittaa myös sitä, että suomalaiset tähtikapellimestarit voivat Berliinin filharmonikkojen edessä vieraillessaan harjoittaa silkaksi suomeksi yhä useampaa muusikkoa. Pitkäaikaisia jäseniä ovat ensimmäinen soolokontrabasisti Janne Saksala ja soolokontrabasisti Esko Laine.
Suomalaisista käyrätorvensoittajista Markus Maskuniitty soitti soolokäyrätorvea Berliinin filharmonikoissa aikoinaan kahden vuoden ajan. Hän siirtyi sittemmin Deutsches Symphonie-Orchester Berlinin kautta Tukholman filharmonikkoihin.
Oikaisu 17. joulukuuta klo 16.45. Lisätty puuttunut h-kirjain Stefan Dohrin nimeen.