30 vuotta sitten tehtiin monia historiallisia levyjä, mutta se ei ollut vain miesartistien ihmevuosi – Nuorten naisten ärhäkkä liike halusi murtaa miehiset rakenteet - Kulttuuri | HS.fi

Riot grrrl -liikkeen tunnetuin bändi Bikini Kill keikalla Los Angelesissa vuonna 1994. Kuvassa yhtyeen laulaja Kathleen Hanna.

Tyttöjen vallankumous

Tytöt muodostavat vallankumouksellisen voiman, joka tulee muuttamaan maailman, julisti kolmekymmentä vuotta sitten Yhdysvalloissa alkunsa saanut riot grrrl -liike. Sen vaikutus näkyy kulttuurissamme vahvasti.


26.12.2021 16:00 | Päivitetty 29.12.2021 13:27

Tyttöjen voima ja yhteistyö! Kulttuuria meiltä meille! Kehollinen itsemääräämisoikeus! Loppu seksismille, seksuaaliselle väkivallalle, rasismille ja muille syrjinnän muodoille! Vapaus olla mitä on!

Vuosi 1991 ei ollut vain miesartistien ja -bändien ihmevuosi vaan myös tärkeä virstanpylväs feministisen vaihtoehtomusiikin, tyttöjen ja naisten vapautumisen sekä artivismin eli taiteen ja aktivismin yhdistämisen historiassa.

Yhdysvaltain vaihtoehtomusiikkipiireissä alkoi silloin undergroundfeministinen riot grrrl -liike, joka peräänkuulutti vallankumousta tyttöjen ehdoilla.

”We’re Bikini Kill and we want revolution / Girl-style now!” julisti länsirannikolla Olympiassa perustettu punkbändi keväällä 1991 ilmestyneellä omakustannekasetillaan. ”Me olemme Bikini Kill ja haluamme vallankumouksen tyttötyylillä nyt!”

Bikini Kill esiintyi kotikaupungissaan Olympiassa Washingtonin osavaltiossa vuonna 1991.

Ensi kesänä Helsingin Flow-festivaalillakin nähtävä Bikini Kill tuli tunnetuksi intensiivisistä keikoistaan, feministisistä lyriikoistaan ja uhmakkaasta asenteestaan. Riot grrrl -bändien keulakuvat pukeutuivat usein vekkihameisiin, verkkosukkahousuihin, bikiniyläosaan tai hörhelöihin ja kirjoittivat kehoonsa provosoivaksi miellettyjä sanoja tai iskulauseita, kuten slut (lutka), bitch (narttu), whore (huora) ja rape (raiskaus). Ottamalla naisten hiljentämiseen ja alistamiseen käytettyjä sanoja omikseen he pyrkivät mitätöimään nämä hiljentämis- ja vallankäyttöyritykset.

Bikini Kill ja muut riot grrrl -bändit ottivat aiemmin vähättelevässä merkityksessä käytetyn tyttö-sanan voimauttavaan käyttöön. Sanan vihaista murinaa muistuttava kirjoitusmuoto ”grrrl” ilmensi raivoa yhteiskunnan epäkohdista.

Nuoret naismuusikot olivat saaneet tarpeekseen siitä, että tyttöjen ja naisten asema ei ollut kaksinen. Ei edes punkskenessä, joka sentään oli periaatteessa vaatinut omaehtoisen tekemisen mahdollisuuksia kaikille. Myös sen sisällä oli hierarkiansa, ja valkoiset, syntymässä määritetyn sukupuolen omakseen kokevat miehet olivat muita ylempänä.

Samoihin aikoihin kuin Bikini Killin omakustannekasetti julkaistiin, Itärannikolla Washingtonissa punkbändi Bratmobilen Jen Smith kirjoitti bändikaverilleen: ”Meidän täytyy aloittaa tyttömellakka.”

Eri tahoilla kypsyneet ajatukset saivat selkeän muodon, kun Bikini Killin laulaja Kathleen Hanna julkaisi Bikini Kill -zinessä eli omakustanteisessa pienlehdessä Riot Grrrl -manifestin, jossa hän paalutti liikkeen keskeiset pointit.

Tytöt halusivat viimein nousta tasaveroisiksi tekijöiksi poikien ja miesten rinnalle.

Musiikkitieteen tutkija Tiina Käpylä sanoo, että riot grrrlejä yhdisti asenne, ei niinkään musiikillinen genre.

”Riot grrrlit juhlistivat tyttöyttä ja tyttöjen kyvykkyyttä”, sanoo musiikkitieteen tutkija Tiina Käpylä.

Hänen mukaansa populaarimusiikissa tytöille ja naisille oli liian usein varattu vain kirkuvan fanin tai bändärin rooli. Riot grrrlit muistuttivat, että tytöt voivat tehdä musiikkia siinä missä miehetkin. Kaikenlaisten ihmisten osallistuminen musiikin tekemiseen oli heistä paljon tärkeämpää kuin tekninen taituruus.

”Riot grrrlejä yhdisti asenne, ei niinkään musiikillinen genre”, Käpylä sanoo.

Liikkeen bändit edustivat ilmaisussaan muun muassa punkkia, hardcorea, grungea, garagerockia, indierockia ja punkpoppia.

Bikini Killin ja Bratmobilen lisäksi liikkeen bändeihin kuuluivat muun muassa yhdysvaltalaiset Heavens to Betsy, Sleater-Kinney ja 7 Year Bitch sekä englantilaiset Huggy Bear ja Voodoo Queens. Media luokitteli joskus liikkeen edustajiksi myös jo aiemmin perustetut, Suomessakin hyvin tunnetut bändit L7:n, Babes in Toylandin ja Courtney Loven luotsaaman Holen.

Poliittisesti aktiiviset riot grrrlit tekivät musiikin ohella zinejä, joista tunnetuimpia ovat Bikini Kill, Riot Grrrl ja Girl Germs.

Liike lanseerasi tyttöjen voimaa ja valtaa alleviivaavan iskulauseen girl power (joskus myös kirjoitusasussa grrrl power), jonka Spice Girlsin kaltaiset kaupalliset tyttöbändit myöhemmin ottivat käyttöönsä. Oxford English Dictionary -sanakirjaan se lisättiin vuonna 2001.

Bratmobile esiintyi Leicesterissä Britanniassa vuonna 1994. Etualalla laulaja Allison Wolfe.

Käpylän mukaan riot grrrl -liikkeen edustajat rikkoivat tyttöyteen ja naiseuteen liitettyjä normeja. He ottivat anteeksipyytelemättömästi tilaa, ilmaisivat turhautumista ja raivoa pidäkkeettä, ottivat seksuaalisuutensa haltuun ja hylkäsivät ahtaat ulkonäköihanteet.

”Riot grrrlien lyriikoissa oli paljon aihepiirejä, joista naiset eivät olleet aiemmin saaneet laulaa”, Käpylä sanoo.

He käsittelivät niissä muun muassa naisten seksuaalista halua, seksuaalivähemmistöjen asemaa, seksuaalista häirintää, raiskauksia, aborttia, perheväkivaltaa, kateutta ja patriarkaattiin kohdistuvaa raivoa.

Kaikki tämä herätti voimakkaita vastareaktioita.

”Mediassa riot grrrlejä riepoteltiin säälimättä, ja kapina yritettiin leimata pelkäksi markkinointitempuksi”, Käpylä sanoo.

Bikini Killin jäsenet myös saivat vihapostia ja tappouhkauksia, ja keikoilla jotkut miehet käyttäytyivät avoimen väkivaltaisesti heitä kohtaan. Skinheadit esimerkiksi heittelivät heidän päälleen kettinkejä.

Keikoilla monet riot grrrlit pyrkivät tekemään tilan turvallisemmaksi itselleen ja muille tytöille ja naisille pyytämällä tyttöjä ja naisia siirtymään eteen ja miehiä taaemmas: girls to the front.

”Riot grrrlit pyrkivät varmistamaan, että heidän keikoillaan tyttöjen ja naisten ei tarvinnut tuijotella miesten takaraivoja, pelätä saavansa moshpitistä nyrkkiä naamaan tai tulevansa ahdistelluiksi”, Käpylä sanoo.

Riikka Pennanen toimii nykyisin Tulvan päätoimittajana. Vuonna 2002 hän esitteli samaisessa lehdessä riot grrrl -manifestin ajatuksia.

Riot grrrl -liikkeen asenne ja sanoma kantautuivat myös Suomeen.

Feministinen aikakauslehti Tulva esitteli riot grrrl -manifestin ajatuksia vuonna 2002.

Juttu alkoi: ”Eräänä päivänä Naisasialiitto Unionin toimiston ilmoitustaululta löytyi nuoren tytön käsialalla kirjoitettu Riot Grrrl -manifesti.”

Manifestin oli suomentanut ja flaijerille printannut Naisasialiitto Unionin nykyinen viestintäsuunnittelija, Tulvaa vuoden 2020 alusta alkaen päätoimittanut Riikka Pennanen. Hän oli vuosituhannen vaihteessa teini-ikäinen ja oli törmännyt riot grrrl -manifestiin ulkomaisia musiikkilehtiä lukiessaan. Pennanen oli feminismistä ja maailman muuttamisesta kiinnostunut 15-vuotias, joka löysi tiensä punkmusiikin, pienlehtien ja aktivismin pariin riot grrrlin kautta.

Manifestista innostunut Pennanen alkoi haalia muita kapinahenkisiä kasaan. Flaijerien levittämisen lisäksi hän ryhtyi järjestämään Riot Grrrl Finland -tapaamisia nuorisotiloilla ja kerrostalojen asukastiloissa. Tapahtumiin osallistui hänen mukaansa keskimäärin parikymmentä ihmistä.

”Osalla oli bändejä, kuten Haarakiila ja Pie Delay, ja monet tekivät pienlehtiä. Järjestimme myös joitain keikkoja esimerkiksi Vuosaaren nuorisotalossa.”

Pennasella oli kotonaan kopiokone, jolla hän printtasi omia feministisiä lehtisiään. Riot grrrl -aktivismin innoittamana hän myös perusti Dada Stunt Girl -bändin.

”En ollut aiemmin soittanut, mutta otin vastaan riot grrrlin haasteen tehdä musiikkia itse, osasi tai ei.”

Pennaseen vetosi riot grrrleissä myös se, että he osoittivat, ettei tyttömäisesti tai epäsovinnaisesti pukeutuminen vie uskottavuutta tai vaikuttamisen mahdollisuuksia.

”Tyttömäisissä vaatteissaan ja saparokampauksissaan he huusivat ääneen kaiken sen, mitä naisten ei ollut siihen asti ollut sopivaa sanoa”, Pennanen sanoo.

Bikini Kill palasi vuosien tauon jälkeen vuonna 2019.

Yksi riot grrrlin ydinajatuksista oli tyttöjen ja naisten yhteisöjen ja keskinäisen verkostoitumisen merkitys.

Siitä sai alkunsa vuonna 2001 perustettu Girls Rock Camp Alliance -verkosto, johon kuuluu lukuisia tytöille ja naisille bändileirejä ja koulutuksia järjestäviä yhdistyksiä eri puolilta maailmaa. Sillä on nykyään myös eurooppalainen sisarverkosto Girls Rock Europe.

Suomessa verkostoja edustaa vuonna 2012 perustettu suomenkielinen yhdistys, jonka aiempi nimi oli Girls Rock! Finland ja nykyinen nimi Särö, sekä ruotsinkielinen Rock Donna.

Särön puheenjohtajan Mari Korsun mukaan riot grrrlin eetos vaikuttaa monin tavoin yhdistyksen toimintaan.

Ei olekaan sattumaa, että Särön järjestämien bändileirien tunnusbiisi oli pitkään Bikini Killin ”Rebel Girl”, jota treenattiin leireillä aina ennen kuin alettiin tehdä omia biisejä.

2000-luvulla feministisessä keskustelussa on alettu huomioida yhä enemmän myös muita kuin tytöiksi syntyneitä. Kathleen Hannakin on viime vuosien haastatteluissa todennut, ettei riot grrrl -liike huomioinut tarpeeksi sitä, miten monia perusteita syrjinnälle on ja millaisia ongelmia esimerkiksi sukupuolivähemmistöt kohtaavat.

Girls Rock! Finlandina alkuaan tunnetun yhdistyksen toimintaan tämä keskustelu on vaikuttanut muun muassa niin, että se vaihtoi kuluvan vuoden alussa nimensä niin, ettei siinä puhuta vain tytöistä.

Korsun mukaan Särön tavoitteena on luoda trans- ja cis-sukupuolisille tytöille ja naisille sekä muille trans- ja muunsukupuolisille ihmisille turvallinen tila tehdä musiikkia.

”Leireillämme eletään ihanassa kuplassa, jossa ei tarvitse kuunnella vähättelyä tai mansplainausta. Ihmiset lähtevät sieltä yleensä hyvin inspiroituneina ja voimaantuneina.”

Muutama vuosi sitten Korsu itsekin innostui leirillä perustamaan feministisen punkbändin nimeltä Piinaviikko.

Yhtyeen ehtaa riot grrrl -henkeä edustavassa kappaleessa ”Kommenttikenttien mies” Korsu laulaa: ”Lähdin soitellen sotaan / Puin ylle viitan ja kalsaritkin / Mul on ongelmii tajuta / Onneksi voin aina huoritella.”

Kathleen Hanna vieraili Helsingissä The Julie Ruin -yhtyeensä kanssa elokuussa 2015 .

”Bikini Kill on bändi, jota maailma tarvitsee nyt”, otsikoi bändin paluusta kirjoittanut musiikkilehti Rolling Stone alkuvuodesta 2020.

Monet ovat alkaneet kaivata riot grrrlin henkeä erityisesti viime vuosina, kun oikeistopopulismi ja sukupuolten tasa-arvon vastainen liikehdintä ovat lisääntyneet niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ja esimerkiksi aborttioikeudesta on tullut taas poliittinen kiistakapula.

Viime vuosina on tunnistettu myös riot grrrlin merkitys ja esikuvallisuus seksuaalisen häirinnän ja väkivallan vastaisessa taistelussa.

Esimerkiksi brittiläisen sanomalehden The Guardianin mukaan #metoossa on kaikuja riot grrrlien aloittamista keskusteluista.

Suomessa Instagramissa kesällä alkanut #punkstoo ja sen vanavedessä syntyneet muita musiikkigenrejä koskevat paljastustilit viestittivät samaa kuin riot grrrlit kolmekymmentä vuotta aiemmin: seksuaalista häirintää ja jopa väkivaltaa tapahtuu yhteiskunnan jokaisella osa-alueella, myös vaihtoehtomusiikkipiireissä.

Monien lähteiden mukaan riot grrrl -liike raivasi tietä myös 2000-luvun slutwalkeille, joissa naiset ovat puolustaneet oikeuttaan pukeutua ihan miten tahansa joutumatta silti häirityiksi tai raiskatuiksi.

Käpylän mukaan liikkeen näkyvin ansio on, että se on kansainvälisesti sysännyt valtavan määrän tyttöjä ja naisia bänditoimintaan.

”Ja se, että Suomessa varsinkin punkpop- ja hardcoreskenessä on niin paljon tytöistä ja naisista koostuvia bändejä, on pääasiassa riot grrrl -liikkeen ansiota.”

Oikaisu sunnuntaina 26.12. kello 17.55: Artikkelin viimeinen sitaatti oli aiemmin virheellisesti näin: ”Ja se, että Suomessa varsinkin punkpop- ja hardcoreskenessä on niin paljon muista kuin tytöistä ja naisista koostuvia bändejä, on pääasiassa riot grrrl -liikkeen ansiota.” Sitaatista poistettiin virheelliset muista kuin -sanat.

Oikaisu 29.12. kello 13.27: Kuvatekstissä luki virheellisesti, että Riikka Pennanen olisi kirjoittanut riot grrrl -manifestista Tulvaan vuonna 2002. Hän sen sijaan antoi aiheesta haastattelun Tulvan juttuun.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat