Tv-uran alku oli Katja Ståhlille pelottava kokemus, ja hän oli jo valmis lopettamaan työt media-alalla – Nyt hän vetää rakastettua ohjelmaa ja paljastaa myös omat elämänsä biisit - Kulttuuri | HS.fi

Tv-uran alku oli Katja Ståhlille pelottava kokemus, ja hän oli jo valmis lopettamaan työt media-alalla – Nyt hän vetää rakastettua ohjelmaa ja paljastaa myös omat elämänsä biisit

Katja Ståhlin työpestit ovat olleet tyypillisesti viiden vuoden mittaisia. Nyt hän juontaa Elämäni biisi -ohjelmaa, jonka tänään nähtävän jakson tekeminen jännitti häntä koronavirustilanteen vuoksi.

Katja Ståhl on juontanut Elämäni biisi -ohjelmaa kolmen tuotantokauden verran.

26.12.2021 2:00 | Päivitetty 26.12.2021 6:20

Juontaja Katja Ståhl on tottunut siihen, että häneltä kysytään, mikä on hänen elämänsä biisi.

”Niin, mikä niistä! Viimeksi valitsin haastattelussa romanttisen vaihtoehdon eli Red Hot Chili Peppersin Under the Bridgen, mutta minulla on ollut myös Tiikerihai-stoori”, Ståhl sanoo.

Eräs kesäromanssi nauhoitti Under the Bridgen Ståhlin puhelinvastaajaan, kun taas kavereiden esittämä Tiikerihai sai hänet tajuamaan, että muutakin voi laulaa kuin lastenlauluja.

Kysymys Ståhlin elämän biisistä on ilmeinen siitä syystä, että hän itse kyselee ihan samaa. Hän juontaa Elämäni biisi -tv-ohjelmaa, jonka jokaiseen jaksoon viisi vierasta tuo itselleen merkityksellisen kappaleen. Kaikki viisi esitetään, jonka jälkeen vieraat arvaavat, minkä kappaleen kukin on valinnut. Lopuksi oikeat vastaukset paljastetaan ja vieraat kertovat niiden taustalla olevat henkilökohtaiset tarinat.

Elämäni biisin kolmas tuotantokausi esitettiin suorina lähetyksinä aiemmin tänä syksynä, mutta sen jälkeen on nähty ennakkoon nauhoitettuja erikoisjaksoja. Tänään tapaninpäivänä nähdään niistä viimeinen, ja sen vieraat ovat Suomen pääministereitä, neljä entistä ja yksi nykyinen.

Ståhlille tilanne oli hieman normaalista poikkeava – ei kuitenkaan siksi, että hän olisi jännittänyt vieraita, onhan Ståhl tehnyt mediatöitä yli 25 vuoden ajan ja juontanut lukemattomia eri ohjelmia, lukemattomien vieraiden kanssa.

”Vähän jännitti sen takia, kun koronatilanne oli mikä se oli, ja minulla oli edellisenä päivänä tullut vähän flunssaa. Minulle tehtiin varmaan viisi koronatestiä”, Ståhl kertoo. ”Turvamiehet hyppi siellä ja vakoili nurkista. Että sillä tavalla se tunnelma oli vähän erilainen kuin normaalisti.”

”Jos minulle annetaan aihe, niin puhun kyllä mistä vaan ja ihan miten päin vain”, Katja Ståhl sanoo.

Ståhl ei myöskään erityisesti pidä nauhoitettujen ohjelmien tekemisestä.

”Olen tottunut tekemään suorana kaiken, se on minulle luontainen tapa tehdä ohjelmia: tähdätä johonkin kellonaikaan ja valmistautua sillä tavalla. Mutta nyt ei ollutkaan minusta kiinni vaan pääministerin aikatauluista, ja ne muuttuivat moneen otteeseen.”

Elämäni biisin ensimmäisellä tuotantokaudella vuonna 2019 kaikki kymmenen jaksoa nauhoitettiin tiiviinä liukuhihnatyönä viikon aikana. Ståhl sanoo protestoineensa tekotapaa koko ajan. Syksyn 2020 toinen kausi ja tänä syksynä nähty kolmas kausi olivat jo suoria lähetyksiä.

”Tuskin suoriin lähetyksiin siirtyminen minun purnaamisestani lähti, vaan Ylestä. Siellä sanottiin, että nyt maailmalla televisiosta tulee tapahtumanomaisia suuria spektaakkeleita lauantai-illassa. Ja tästä tehtiin tapahtumanomainen. Ihmiset ostavat sinne liput, ja siellä on etkot, joissa on ollut esiintymässä vaikka ketä, ja sitten alkaa Elämäni biisi.”

Sanavalmius on suorien lähetysten juontajalle eduksi, ja sitä Katja Ståhlilla on. Hän on aina ollut lahjakas puhuja, jo lapsesta saakka.

”Eiköhän se ole selviytymiskonsti. Lapsuuteni on ollut vähän semmoinen, että siellä on ollut kaikenlaista. Kyllä puhumalla selviää tilanteista”, Ståhl pohtii.

Ståhlin lapsuuteen vaikutti isän alkoholismi, mutta toisaalta hän kokee perineensä puheenlahjojaan juuri isältä, joka oli ammatiltaan näyttelijä.

”Tykkään myös kerätä sanoja, sellaisia kuin ’muuan’ tai ’kosolti’, sellaisia hienoja vanhoja sanoja. Ja murteet ovat ihan mahtavia. Vaikka sellainen, että joku ulkona ’tolskussa pohnustaa’, eli sohjossa tallustaa. Ne oikein maistuu suussani semmoiselta, että nyt on hieno.”

Lapsuudessa alkoi myös hevosharrastus, joka on jatkunut läpi aikuisiän ja jonka myötä Ståhl alkoi pitää Kavioliitossa-blogia viime vuosikymmenen alussa.

”Siihen aikaan blogeja alkoi tulla. Ajattelin että kaverini eivät ehkä jaksa kuunnella ihan aamusta iltaan näitä hevosjuttuja, joten olisipa järkevää, että vain oksennan ne jollekin alustalle, ja ne lukevat joita kiinnostaa. Se rupesikin elämään omaa elämäänsä ja A-lehdet nappasi sen blogialustalleen. Sain noin viisi vuotta palkkaa siitä. Se oli kyllä hienoa.”

Nykyisin sopimus on jo päättynyt ja Ståhl vastaa blogista yksin. Se on myös laajentunut podcastiksi ja alkuvuonna ilmestyneeksi kirjaksikin.

Ståhlista tämä on hauskaa, sillä hän alkoi kirjoittaa hevosista harrastuksena, ilman ammatillisia intohimoja. Työelämässä hän on toiminut 1990-luvulta asti monenlaisissa tehtävissä. Jyrki-nuortenohjelmaa Ståhl juonsi 1995–1996 ja siirtyi sieltä BMG-levy-yhtiöön.

Ensimmäisessä mediatyöpaikassaan Jyrkissä Ståhl törmäsi ahdistavaan työyhteisöön, jota on viime kuukausina käsitelty laajasti myös julkisuudessa. Sen toi esiin äskettäin julkaistu Juuso Määttäsen ja Joonas Hytösen kirjoittama kirja Jyrki 1995–2001.

Jyrkissä oli pelottavaa. Vähän mietin, että jääkö se mediaurani siihen”, Ståhl kertoo.

”Oli terveellistä ottaa etäisyyttä siihen ja mennä levy-yhtiöön.”

Tyypillisesti Ståhlin työpestit ovat olleet noin viiden vuoden mittaisia.

”Niin, parisuhteissa seitsemän vuotta ja työsuhteissa viisi! BMG:ltä löysin miehenkin, jonka kanssa saimme kaksi lasta. Lähdin sieltä, kun tulin raskaaksi ja halusin muuttaa elämääni.”

BMG:n alamerkillä Terrier Recordsilla Ståhl työskenteli Don Huonojen ja HIMin promotehtävissä, mutta siinä elämänvaiheessa työ kävi raskaaksi ja vei uupumukseen ja masennukseen.

”En jaksanut promoduunia. Se ei sovi ihmiselle, jolla on lapsia, se vie kaiken. Ja sen kuuluukin viedä, jos siinä on oikeasti jotain superherkullista, niin kuin mulla oli Don Huonot ja HIM. Silloin tajusin että nyt on Katja niin kovat bändit tässä, että ne ansaitsevat kaiken mun ajan. Ei se loputtomiin kestä, mutta tämän hetken ajan nämä ansaitsevat kaiken. Se on mun tapa tehdä, joko innostun tai en.”

Ståhlin parisuhde loppui, hän jättäytyi freelanceriksi ja on tehnyt sen jälkeen tyypillisesti noin viiden vuoden pestejä media-alalla: esimerkiksi Suosikin päätoimittajana, Apulannan kanssa perustetun Päijät-Hämeen Sorto & Riisto -yhtiön johtajana, Nelosen uutisten ankkurina, Demi-lehden kolumnistina, Radio Nostalgian juontajana – ja nyt Elämäni biisin juontajana.

Ståhl kuvattiin Munkkiniemessä kahvilassa, johon hän oli tullut Mimmi-koiran kanssa.

Ståhl puhuu sujuvasti ja paljon, mutta 50-vuotishaastattelussaan kolme vuotta sitten hän paljasti, että jos saisi valita, hän tekisi vain kirjoitustöitä – jotta jäisi enemmän aikaa hevosille.

”Kyllähän minä voin puhuakin, jos minulle annetaan otsikko. Mutta jos minun pitää itse keksiä otsikko niin en oikein tiedä. Minulla ei ole mitään sellaista sakutuomis-tyyppistä ’Pelastetaan maailma ja tehdään se näin’ -puhetta. Jos minulle annetaan aihe, niin puhun kyllä mistä vaan ja ihan miten päin vain.”

Kirjoitustöitä Ståhl on tehnyt kolmen kirjan verran.

”Tykkään kirjoittaa ihan mistä vain. Ihmettelen aina, kun ihmiset kirjoittavat kirjoja ja sanovat, että se on sitten kamalaa. Minusta se on hienointa! Vielä hienompaa se voisi olla, jos olisin ihan tosi taitava, mutta kun olen vain ok niin olen itse asiassa tosi onnellinen.”

Elämäni biisi, Yle tv1 sunnuntaina 26. joulukuuta klo 19 ja Yle Areena.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat