Näyttelijä Ilkka Heiskanen on 80-luvulta asti vilahdellut televisiossa, elokuvissa ja teatterilavoilla. On syntynyt mieleenjääviä hahmoja, hauraita ja kovia tyyppejä, junapuhujia, salaviisaita korpiveikkoja. Näyttelijä laajalla skaalalla.
”Ei ole väliä, onko rooli iso vai pieni, ne pitää kaikki ottaa tosissaan ja samalla intensiteetillä”, Heiskanen sanoo. ”Ja taidan olla vähän työnarkomaani, enkä siis järin montaa hommaa ole torjunut, joten paljon erilaista olen tehnyt.”
Näyttelemisen halu heräsi varhain. ”Kun kävin skidinä vanhempieni kanssa Kansallisteatterissa, muistan sieltä piippuhyllyltä tiiraillessani aivan kertaiskusta pamahtaneen haaveen, että tuonne näyttämölle kun joskus pääsisin!”
Haave kyti. Keravalaisnuoren ulkoinen elämä täyttyi äkkimutkista, vuosi meni sählätessä jenkeissä, ja koulut jäi kesken. Kuitenkin 1981 hänet kelpuutettiin ensi yrittämällä Teatterikorkeakouluun.
”Vaikka alkufiilis oli megalomaanista euforiaa, koulussa putosin syvään ulkopuolisuuden kuiluun”, Heiskanen muistelee päätään pyöritellen. ”En tullut teatteritaustasta, olin buutseissani kuin telottu cowboy, ja hilkulla lähteä koko talosta.”
Kakkosvuonna tilanne kääntyi nurin niskoin, voinee sanoa – näyttelijätyön opettajaksi tuli Jouko Turkka.
”Joukoa on viime vuodet haukuttu täysivoimaisesti. Mutta minulle hän toi täyden muutoksen ja avasi, mikä näyttelemisessä on keskeisintä”, Heiskanen painottaa. ”Että jokaisen pitää lunastaa paikkansa. Itse. Että näytellessä on oltava elossa. Täysillä. Että sinne lavalle ei mennä tepastelemaan.”
Jouko Turkka Helsingissä vuonna 2000.
”Hän oli helvetinmoinen näkijä ja teatterin uudistaja.”
Näyteltyään 1980-luvulla viisi vuotta laitosteatterissa Heiskanen jäi freelanceriksi. Oli ajatus kehittyä ammatissa ja kehittää vapaita projekteja. Vaan yhtäkkiä valtakunnassa olikin lama, tuli täysi stoppi näyttelijäkeikoille, tuli työttömyys ja perheen köyhyys.
”Silloin läikkyi yli niin paljon, että se jo nauratti. Joka tapauksessa en enää soimaa itseäni noista vuosista.”
Pakkoraossa Heiskanen mietti tapoja työllistyä – ja hoksasi monologit. 1990-luvulla alkaneita esityskiertueita on takana kymmenkunta, ja paraikaa hän työstää uusinta monologiaan. Teatterivierailut ja elokuvatyöt täyttävät kalenteria niin ikään.
Työtään Heiskanen rakastaa edelleen, poikasena saatu kipinä ei sammu. Suurta eroa hän ei näe siinä, esiintyykö sitä teatteriyleisön vai filmikameran edessä.
Teatterilavalla viehättävät alinomaa muuttuvat tilanteet, vuorovaikutus kanssanäyttelijöiden ja saliyleisön kanssa.
”Upeinta on, kun ryhmä antaa kaikkensa päämääränään tarjota katsojille toisenlainen hetki. Kun yleisö haltioituu ja hullaantuu”, näyttelijä kuvailee. ”En liioin vaihtaisi esityksen jälkeistä fiilistä mihinkään.”
Hän on viimeksi laajentanut repertuaariaan ohjaamisella. ”En kuitenkaan kutsu itseäni ohjaajaksi, vaan näyttelijäksi, joka toisinaan myös ohjaa.”
Ilkka Heiskanen kuvattiin Teatterimuseossa.
Ilkka Heiskanen ilmaisee huolensa kulttuurin asemasta kriisiaikoina. ”Kuvittelin, että kulttuurille kuuluisi joku vakiintunut asema, ja siitä saisi kriisissä ammentaa hengenravintoa. Eipä se ole toteutunut, siitä leikattiin ensimmäiseksi.”
”Mutta olemme pieni kansa, omaa kulttuuria täytyy vaalia eikä panna sitä ahtaalle.”
Ilkka Heiskanen
Syntyi 1962 Haminassa.
Teatterikorkeakoulu 1981–1985, Helsinki.
Näyttelijä Vaasan kaupunginteatterissa 1985–1987 ja Helsingin kaupunginteatterissa 1987–1990.
Freelancenäyttelijä vuodesta 1990.
Vierailijana usein mm. Kansallisteatterissa, Tampereen Teatterissa, Tampereen Työväenteatterissa, Turun kaupunginteatterissa, Ryhmäteatterissa ja Pyynikin kesäteatterissa.
Näytellyt elokuvissa, tv-elokuvissa ja -sarjoissa.
Kymmenkunta omaa monologikiertuetta.
Miessivuosa-Jussi, 2011.
Elämäkerta Ilu – Ilkka Heiskanen esittää (kirj. Liisa Talvitie), 2018.
Asuu Helsingissä, naimisissa, kuusi lasta, kahdeksan lastenlasta.
Täyttää tiistaina 11. tammikuuta 60 vuotta.
”Töistä palaudun ottamalla kotona lungisti ja kuuntelemalla musiikkia. Tai sitten pelaan yatzya ja turisen naapurini Jone Takamäen kanssa”, sanoo Jätkäsaaressa asuva näyttelijä Ilkka Heiskanen.
Korjaus klo 10.26: Toisin kuin artikkelin yhdessä kuvatekstissä alun perin kirjoitettiin, Ilkka Heiskanen kuvattiin Teatterimuseossa, ei Kansallisteatterissa.