Annette on kunnianhimoisimpia yrityksiä uudistaa musikaalin genreä, mutta sen tarina tuntuu yhdentekevältä ja pääparin dynamiikka on toivottoman stereotyyppinen - Kulttuuri | HS.fi

Annette on kunnianhimoisimpia yrityksiä uudistaa musikaalin genreä, mutta sen tarina tuntuu yhdentekevältä ja pääparin dynamiikka on toivottoman stereotyyppinen

Leos Caraxin Sparks-musikaalia on vaikea rakastaa, mutta se lienee sen tarkoituskin.

Annette on omaperäinen yritys uudistaa musikaaligenreä. Naispääosassa nähdään karismaattinen Marion Cotillard.

28.12.2021 13:50

Musikaali

Annette. Ohjaus Leos Carax, päärooleissa Adam Driver, Marion Cotillard, 140 min. K12. ★★★

Annette-musikaalin pitäisi olla täsmäisku omalle ikäpolvelleni. Me rakastimme Sparks-yhtyettä teineinä 1970-luvulla ja sitten vähän vanhempina ranskalaisen Leos Caraxin elokuvia Boy Meets Girl, Levoton veri ja varsinkin Pont-Neufin rakastavaiset.

Ja nyt Carax on ohjannut Sparks-veljesten Ron ja Russell Maelin kirjoittaman ja säveltämän musikaalin. Ajatus on ihana, ja se luo väistämättä odotuksia.

Annette on romanttiseksi väritetty tarina vastakohtien vetovoimasta ja törmäilystä. Mies on äkkiväärä stand up -koomikko, nainen on eteerinen oopperalaulaja. Valoa ja pimeää. Viihde kohtaa korkeakulttuurin, mutta molemmat menestyvät, ja he myös rakastuvat toisiinsa. Rooleissa nähdään karismaattiset maailmantähdet Adam Driver ja Marion Cotillard.

Adam Driver ja Marion Cotillard näyttelevät pääosia Annettessa.

Parista tulee julkisuuden lemmikki ja julkisuudesta osa musikaalin kerrontaa. Syntyy lapsi, Annette, mutta synkät pilvet alkavat kerääntyä. Pahat voimat ottavat miehen valtaansa, ja hän kadottaa myös työvälineensä huumorin. Hän alkaa kadehtia vaimonsa menestystä, ja edessä on vain huonoja vaihtoehtoja.

Musikaalien tarinathan saavat olla yksinkertaisia, tai niin ainakin Maelit ja Carax näyttävät uskoneen. Jotakin aitoa niissäkin kuuluu silti olla. Jotakin syvää, joka toimisi ilman musiikkiakin, ja jonka tarkoitus on herätä henkiin musiikin myötä. Annettessa tarina alkaa pian tuntua aika yhdentekevältä ja ulkokohtaiselta, ja se kyllä latistaa fiilistä. Pääparin dynamiikkakin on toivottoman stereotyyppinen.

Tarina toki jatkuu, kun Annettea esittävä groteskin näköinen puunukke alkaa elää omaa elämäänsä. Elokuva jakaantuu kahteen osaan Annetten mukana, ja jälkimmäisessäkin on omat latteutensa.

On tietenkin selvää, että Carax ja Maelin veljekset ovat tarkoituksella hämmentäneet lajityypin soppaa, ja pyrkimyksenä on yhtä aikaa sekä etäännyttää että kasvattaa tunteita, luoda ironiaa ja rikkoa sitä. Siksi Annette on musikaali. Siinä saa leikkiä ja härnätä katsojaa.

Toteutus on hillitön ja hullu mutta voisi olla sitä enemmänkin. Sparksin melodinen rock enimmäkseen toimii, ja Carax on saanut vapaat kädet luoda pikkutarkkaa visuaalista maailmaansa. Kaiken tämän parissa voi viihtyä, ja sitä voi ihastella, mutta Annetteen on vaikea rakastua. Ehkä se on ollut tarkoituskin.

Annette on joka tapauksessa kunnianhimoisimpia yrityksiä uudistaa koko musikaalin genreä, ja voi vain toivoa, että se saa seuraajia. Musikaalista voi olla moneksi.

Pääkaupunkiseudun elokuvateatterit ovat kiinni koronarajoitusten takia, mutta avoinna monilla paikkakunnilla. Annette saa ensi-iltansa 29.12. muun muassa Lahdessa, Jyväskylässä, Oulussa, Kuopiossa ja Lappeenrannassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat