Kauhutaidetta suoraan patriarkaatin sydämestä: Lisa Taddeon verentahmea romaani etsii tapoja murtaa kalterit - Kulttuuri | HS.fi

Kauhutaidetta suoraan patriarkaatin sydämestä: Lisa Taddeon verentahmea romaani etsii tapoja murtaa kalterit

Taddeo monimutkaistaa asioita, ja se on tärkeintä.

Kirjailija Lisa Taddeo kesäkuussa 2019 Washingtonissa Connecticutissa.

1.1. 16:13

Romaani

Lisa Taddeo: Eläin (Animal). Suom. Marianna Kurtto. Gummerus. 408 s.

Joan lähtee New Yorkista Kaliforniaan, kun hänen rakastajansa tekee itsemurhan hänen edessään julkisella paikalla. Treffikumppani ja suuri rakkaus Big Sky näkee tapahtuman ja häipyy:

”Kerran hän oli kysynyt minulta, mihin porukkaan kuuluin, enkä ollut ymmärtänyt kysymystä. Nyt ymmärsin. Kuuluin samaan porukkaan kuin kuolleena maassa makaava mies”.

Tähän perusasetelmaan kiteytyy yhdysvaltalais­kirjailija Lisa Taddeon esikoisromaanin henki: kirja uhkuu väkivaltaa, seksiä ja traumaa. Joan kuuluu siihen porukkaan, jonka väkivallan väliintulot ovat leikanneet irti siitä, minkä voi mieltää tavalliseksi.

Tapahtuma ajaa Joanin rotkoon kuin eläimen. Hän muuttaa Topangan kanjoniin, laitamille, kurjaan vuokra-asuntoon, jonka ilmastointilaitetta ei saa käyttää. Hän etsii Alicea, jonka avulla hän ajattelee loksauttavansa menneisyyden palat yhteen.

Eläin ei ole kovin helppo romaani. Joan on tukkoinen ja yksiviivainen minäkertoja. Seksi joko impulssina tai vallankäyttönä hallitsee hänen ajatteluaan. Hän hakee kaavamaisesti turvaa toksisista suhteista.

Silti Joanin tarkkanäköisyys merkitsee proosan kaunetta ja älyä: ”Minua on kutsuttu huoraksi. Minut on tuomittu paitsi muihin ihmisiin kohdistamieni tekojen vuoksi, myös – julmasti – minulle tapahtuneiden asioiden vuoksi.”

Taddeon edellinen teos oli nonfiktioproosaa. Kolme naista (2019) käsittelee henkilöidensä suhdetta seksiin ja sukupuolittuneeseen järjestelmään lämpimästi ja analyyttisesti.

Samalla tavalla näyttäytyy romaanin Joan. Kolmen naisen päähenkilöt elävät patriarkaatissa kuin häkissä. Kenties Eläin keksii omat tapansa murtaa kalterit.

Romaani ajaa päähenkilönsä järjestelmän kurjille reunamille ja siitä ulos. Kaikissa ihmissuhteissaan Joan ajautuu jonkinlaiseen konfliktiin, tai koko suhde päättyy veriseen onnettomuuteen.

Joanin toimintaa motivoivat myös raha ja ylellisyys, jonka pilkahdukset tuntuvat tarttuvan häneenkin. Kalliin kellon ja koston vuoksi hän tekee murhankin.

Onkohan tämä vähän liikaa, tekee mieli kysyä.

Ehkei: teos on tarkoitettu ylilyöväksi ja hirtehiseksi. Enemmän kauhutaiteeksi patriarkaatin sydämestä kuin kohtuulliseksi selvitykseksi orpotytön varhaisista ja myöhemmistä vaiheista.

Eläin tuhlaa myös havaintoja ja kiteytyksiä. Se kutoo tahmeansynkkää verkkoa, joka kannattelee silloinkin kun kerronta lyö tyhjää.

Lisa Taddeo

Eläin muistuttaa esimerkiksi Fleabagin ja I May Destroy Youn kaltaisia teoksia, Ottessa Moshfegin tokkurainen Vuosi horroksessa (2018) on humoristisuudessaan sille sukua.

Teoskokonaisuudessa on jonkinlaista päättämättömyyttä. Kuin se hieman hamuaisi lukutrilleriksi mutta olisi silti enemmän literary fictionin kategoriaan kuuluva laaturomaani. Tärkeimmässä se onnistuu: Eläin monimutkaistaa asioita.

Moraalisella asteikolla Joan kuvaa itseään ”turmeltuneeksi”. Hän on henkilö, jonka rajat ja maailma on murskaantunut poikkeuksellisen julmasti kerta toisensa jälkeen. Ei ole isää tai äitiä, joka olisi vahingoittanut ja vahingoittunut kuolettavasti. Voisiko hän edes olla osa muunlaista maailmaa?

Joanin haave siitä tiivistyy Big Sky’hin. ”Olisin halunnut kävellä se mies sisälläni”, hän toteaa, mutta nimenmukaisesti Big Sky merkitsee hänelle aina pakenevaa horisonttia. Lopulta kirjan olennaisin teko on sen puhuttelussa: teoksen sinä, kertomuksen vastaanottaja, on Joanin tytär.

Marianna Kurtto on kääntänyt teoksen hyvin ja tarkkaavaisesti. Lakonisuus ja tietty kuulaus välittyvät suomeenkin.

Huojunnoista huolimatta Eläin jää mieleen onnistumisena. Sen feministinen tumma huumori on vastaansanomatonta:

”Minun on toisinaan vaikea kulkea edes korttelin mittaista matkaa näkemättä ihmisten päitten yllä leijuvia hiljaisia abortteja”.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat