Stephen Hawking oli maailman kuuluisin tiedemies elämänsä viimeiset 30 vuotta, vaikka tiedepiireissä häntä ei juuri arvostettu – tästä suosio johtui - Kulttuuri | HS.fi

Stephen Hawking oli maailman kuuluisin tiedemies elämänsä viimeiset 30 vuotta, vaikka tiedepiireissä häntä ei juuri arvostettu – tästä suosio johtui

Uusi elämäkerta valottaa kosmologin elämää ja asemaa. Ihmisiin vetosi kontrasti Hawkingin hengen ja ruumiin välillä.

Stephen Hawking piti Nasan 50-vuotisjuhlissa Washingtonissa huhtikuussa 2008 puheen aiheesta ”Miksi meidän pitäisi mennä avaruuteen”.

9.1. 16:00

Elämäkerta

Charles Seife: Hawking tyrkyllä: Tiedejulkkiksen myyminen (Hawking Hawking). Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita. 457 s.

Mies istuu pyörätuolissa punainen futishuivi kaulassaan ja liikuttaa poskilihaksiaan. Tasainen ääni analysoi taustalla Englannin jalkapallomaajoukkueen mahdollisuuksia MM-kisoissa. Huoneessa on liitutauluja, joihin on piirretty kaavoja.

Kyseessä on uhkapeliyhtiö Paddy Powerin mainos vuodelta 2014, yksi fyysikko ja kosmologi Stephen Hawkingin (1942–2018) erikoisimpia julkisia esiintymisiä.

Siitä, miten Hawking päätyi mainostamaan uhkapelejä, kertoo tiedetoimittaja Charles Seifen erinomainen, tuoreeltaan suomennettu kirja Hawking tyrkyllä: Tiedejulkkiksen myyminen.

Hawking teki mainoksen ilmeisesti sen vuoksi, että hän tarvitsi rahaa sairautensa hoitamiseen. Liikehermoja rapauttavaa ALS-tautia sairastanut Hawking oli viimeiset vuosikymmenensä lähes täysin liikuntakyvytön ja tarvitsi ympärivuorokautista hoitoa.

Uusi elämäkerta punoo yhteen menestyneen tutkijan ja tieteen megajulkkiksen tarinat.

Kuten hyvät tutkijaelämäkerrat myös Hawking tyrkyllä avaa tieteen prosesseja, sitä miten makkara syntyy. On kiistoja, kilpailua, kaunoja, halveksuntaa, sattumalta löydettyjä nerouksia ja puukotusyrityksiä.

Hawking ei aina ollut reilu ja miellyttävä kollega. Seifen mukaan hän muun muassa esitti perusteettomia plagiarismisyytöksiä toisia tutkijoita kohtaan.

Hawking tyrkyllä ei silti ole paljastuskirja eikä hyökkäys. Suomalainen nimi – englanninkielinen on mainio sanaleikki: Hawking Hawking – antaa kirjasta liian aggressiivisen kuvan.

Seife kertoo laajasti ja kunnioittavasti kohteensa tieteellisistä ansioista. Hawking teki 1970-luvulla, nuorena miehenä, tärkeitä läpimurtoja mustien aukkojen tutkimuksessa. Hän yritti sovittaa hankalia teorioita toisiinsa.

Hän nosti kosmologian profiilia. Hänen peräänantamattomuutensa inspiroi ihmisiä.

Kirjan muoto on omalaatuinen. Tarina alkaa hautajaisista ja kulkee takaperin syntymään asti.

Elämäkerran laji jos jokin kaipaa kyllä muotokokeiluja. Välillä on kuitenkin kinkkistä lukea tieteellisistä keskusteluista, joiden taustalla olevat löydöt tehdään vasta seuraavissa luvuissa, vuosikymmeniä aikaisemmin.

Professori Hawking ei, Seife kertoo, enää 1980-luvun jälkeen tuottanut todella uusia ajatuksia fysiikkaan, vaikka tekikin hyvää tutkimusta.

Varsinaisen maailmanmaineen toi suurelle yleisölle kirjoitettu Ajan lyhyt historia (1988). Se oli harvinaislaatuinen miljoonamenestys.

Stephen Hawking julkisti Breakthrough Starshot -tutkimusprojektin New Yorkissa huhtikuussa 2016.

Seife kertoo, ettei Hawkingin alun perin lähettämä käsikirjoitus ollut kovinkaan kummoinen ja että kirja muokattiin bestseller-kuntoon useamman ihmisen voimin.

Toisaalta Seife myös arvelee, että Ajan lyhyt historia jäi monelta lukematta, koska se ei lopultakaan silti ollut kovin helposti sulavaa tekstiä.

Yhden teorian mukaan mukaan kirjan nosti suursuosioon alkuperäinen kansi. Siinä näkyvät pyörätuolissa istuva Hawking ja tähtitaivas. Tuohon aikaan oli erittäin harvinaista nähdä kirjoittajia tietokirjojen etukansissa.

Oli syy mikä tahansa, brittiläinen Stephen Hawking oli maailman kuuluisin tiedemies elämänsä viimeiset noin 30 vuotta.

Ihmisiin vetosi kontrasti, todellinen tai ei, Hawkingin hengen ja ruumiin välillä. Usein esitettiin sen tyyppisiä vertailuja, että hänen ajatuksensa ja mielikuvituksensa lensi korkealla samalla kun hänen ruumiinsa oli sidottu tuoliin.

“Ruumiista vapautunut äly”, kuten antropologi Hélène Mialet analysoi julkikuvaa. Mistä voikin jatkaa: Olisiko Stephen Hawking voinut olla nainen? Voisiko nainen nousta vastaavalla tavalla ruumiinsa yläpuolelle puhtaaksi järjeksi?

Ehkä suosion taustalla vaikutti myös vanha ajatus uhraamisesta: ihminen saa jotain, kun jotain on otettu pois. Hawkingin liikuntakyvyttömyyden koettiin olevan nerouden hinta, vähän kuten sokean tietäjän sokeus.

Luulen monien pitävän tästä ajattelumallista siksikin, että se saa oman tavallisuuden tuntumaan paremmalta.

Hawking päätyi pulmatilanteeseen: toisaalta hän halusi esiintyä julkisuudessa nimenomaan tutkijana, ei vammaisena, toisaalta hänen saamaansa valtaisan kunnioittavaa julkisuutta ei olisi koskaan syntynyt ilman ALS-tautia.

Seife uskoakseni aliarvioi vielä yhtä syytä Hawkingin arvostukselle, nimittäin tämän äänenmuodostusta. 1980-luvun puolivälistä asti Hawking puhui vain puhesyntetisaattorin avulla. Loppuvaiheessa hän liikutti poskeaan, ja tietokone muutti liikkeet sanoiksi ja sitten puheeksi.

Puheen tuottaminen oli hyvin hidasta. Niinpä kaikki Hawkingin tv-haastattelut, luennot ja vastaukset luentojen yleisökysymyksiin kirjoitettiin etukäteen valmiiksi.

Hän ei julkisuudessa haeskellut sanojaan eikä pohtinut mitään livenä. Hän kuulosti aina itsevarmalta ja sanavalmiilta. Se toi tieteellistä auktoriteettia.

Synteettiset lauseet kuulostivat vähän robotin tai tietokoneen puheelta. Mukana ei juuri ollut tunteita tai persoonaa. Siksi ääni edusti puhdasta rationaalisuutta.

Vaikutuksen teki toki myös Hawkingin tieteenala. Maailmankaikkeutta koskeva asiantuntemus tekee tutkijoista yleisön silmissä erityisen viisaita ja kiinnostavia.

Vastaavalla tavalla Kari Enqvist, Esko Valtaoja ja Syksy Räsänen näyttävät julkisuudessa hahmoilta, joilla on poikkeuksellista älyä ja ymmärrystä. Jos he tutkisivat ruoan sosiologiaa tai suomen kielen sanojen merkitysvivahteita, he tuskin olisivat yhtä tunnettuja.

Yksi syy on se, että puhumme suomea ja syömme ruokaa joka päivä. Ne ovat meille läsnä eri tavalla kuin avaruus, äärettömyys ja kaikkeuden olemus.

Moni on joskus mietiskellyt, miten maailmankaikkeus sai alkunsa tai mitähän tähtien takana on. Kysymykset ovat ehkä herättäneet ihmettelyä, eivät omia mielipiteitä, kuten ruoka ja kielenkäyttö.

Kosmologian intellektuaalista tähtipölyä varisi runsaasti Hawkingin päälle. Häntä kutsuttiin usein yhdeksi aikamme älykkäimmistä ihmisistä.

Ja onkin totta, että Hawkingin tekemä tutkimus edellytti poikkeuksellisen vaikeaa ja epäintuitiivista ajattelua. Kirjan kuvaukset Hawkingin työstä ovat hyvin kirjoitettuja mutta vaikean aihepiirin vuoksi turhauttavaa luettavaa maallikolle.

1990-luvulla Hawking alkoi olla jo tutkimuksen sivuraiteella, mikä ei tietenkään lainkaan näkynyt hänen julkikuvassaan. Yleisö ei tiennyt, milloin Hawking esitti valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ja milloin ei.

Kuuluisat tutkijat näyttävät mediassa helposti koko tieteenalansa edustajilta, vaikka tieteenalan sisällä voi riehua raivokas debatti.

Uransa loppupuolella Hawking herätti ärtymystä kollegoissaan kommentoituaan esimerkiksi tekoälyä tai ulkoavaruuden sivilisaatioiden kohtaamista. Monet ansioituneet tutkijat katsoivat, ettei Hawking ollut aiheiden asiantuntija ja että hänen näkemyksensä näyttivät julkisuudessa merkittävämmiltä kuin mitä ne olivatkaan.

Voit lukea lisää aiheesta täältä.

Tämä on arvostettujen tutkijoiden ongelma – tai toisesta näkökulmasta etuoikeus. Heidän auktoriteettinsa salakuljettaa painoarvoa mukaan myös silloin, kun keskustelu siirtyy pois oman asiantuntemuksen alueelta.

Hawking kuitenkin pysytteli varsin lähellä tutkimusalaansa eikä ryhtynyt esittämään laajemmin ajatuksiaan vaikka kansantaloustieteestä tai kansanrunoudesta.

Epäilemättä häntä olisi kuunneltu silloinkin. Poikkeuksellisen älykkyyden tuomiin kykyihin uskotaan edelleen liiaksi. Myös suomalaisissa tiedotusvälineissä oletetaan helposti, että älykäs ihminen esittää älykkäitä huomioita asiasta kuin asiasta pelkästään loistavan älynsä ansiosta.

Olettamus näkyy varsinkin keskusteluohjelmissa ja kolumneissa. Todellisuudessa hyvää sanottavaa syntyy siten, että ottaa selvää asioista ja ajattelee kovaa.

Kun julkisuudessa joku puhuu aiheesta, josta tietää aivan liian vähän, kyseessä on ylivoimaisesti useammin mies kuin nainen – tosin miestutkijaa vielä useammin miestoimittaja. Meidän kulttuurimme viestii turhan vahvasti älykkäille miehille, että heidän ajatuksensa ovat arvokkaita vain siksi että ne pälähtivät heidän päähänsä.

Tiedemaailmassa Hawking ei tietenkään ollut yhtä arvostettu kuin mediassa.

Vuonna 1999 Physics World -lehti tiedusteli 250 fyysikolta ympäri maailman, ketkä ovat kaikkien aikojen suurimpia fyysikoita. Einstein voitti 119 äänellä. Newton oli toinen 96 äänellä. Hawking sai yhden äänen. Väliin mahtui monia suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä.

Hawking ei koskaan saanut edes Nobelia. Voit lukea lisää aiheesta täältä.

Mutta entä sitten? Julkisuus ei ole palkinto, joka jaetaan saavutusten mukaan, eikä sen kuulukaan olla. Varsinkin globaali mediajulkisuus on ihan oma ja omalakinen sfäärinsä.

Stephen Hawking teki työtään tiedon symbolihahmona ja tieteen pyhimyksenä taitavasti ja vetoavasti.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat