Antti Kivimäen romaani on sukua Sisko Savonlahden ihmissuhdekuvauksille – Älykkömies aiheuttaa pornolehdessä somemyrskyn - Kulttuuri | HS.fi

Antti Kivimäen romaani on sukua Sisko Savonlahden ihmis­suhdekuvauksille – Älykkömies aiheuttaa pornolehdessä somemyrskyn

Antti Kivimäen romaanissa rakkaus ja älytutkimus kirvoittavat ihmisistä primitiivireaktioita.

Antti Kivimäki

7.1. 13:39

Romaani

Antti Kivimäki: ÄO 131. Atena. 220 s.

Gabriel Alavirralla on yksi opinkappale ylitse muiden: general intellect, testeillä mitattava yleisälykkyys. ”Pikku-g” ennustaa ihmisille menestystä, pitkää ja tervettä elämää.

Älykkyysosamäärällä 131 pääsee Mensaan, Gabriel on siis fiksumpi kuin 98 prosenttia suomalaisista. Toisaalta hän on kävelevä esimerkki siitä, ettei elämä aina mene niin kuin teoriassa.

Nelikymppinen sinkkumies ja ikuinen valtiotieteiden lisensiaatti on juuttunut alppilalaiseen ex-autokorjaamoon. Jälkiteollisissa maisemissa toimitetaan Kyllikkiä, sitkeästi printtinä ilmestyvää pornolehteä. Kumin ja dieselin hajussa on myös jatko-opiskelijoiden työtiloja.

Gabriel saa leipänsä kirjoittamalla ”kansivoihkaisuja” ja ”kiimakutsuja” Kyllikkiin. Hän haaveilee kulttuuriesseistin urasta ja lähettelee älykkyyseroihin porautuvia tekstejään eri lehtiin.

Metodilla pysyy eineksissä ja kaurakekseissä. Jotain jää indeksirahastosijoittamiseenkin. Yksinäisten iltojensa lohtuna Gabrielilla ovat Muumi-dvd:t. Hän samastuu erityisesti Nuuskamuikkuseen.

Kirjailija ja tiedetoimittaja Antti Kivimäki (s. 1978) on tehnyt toisen romaaninsa päähenkilöstä monisärmäisen hahmon.

Koulumaailmassa Gabriel on korjaillut opettajien loogisia virheitä ja ”kilahdellut” oppikirjojen epäjohdonmukaisuuksista. Kulmikkaalla asenteella ei saa hymypoikapalkintoa, vaan jälki-istuntoa ja huonon käytösnumeron.

Gabriel on sukua Miloš Formanin (1932–2018) elokuvien lahjakkaille mutta sosiaalisesti kömpelöille ikuisille lapsille. He ovat ainaisella törmäyskurssilla tukahduttavien auktoriteettien kanssa.

Älytutkimusta voidaan periaatteessa käyttää hierarkioiden pönkittämiseen tai julman sosiaalipolitiikan perusteluna. Siksi Gabrielin juttuideat tulevat takaisin vähemmän kohteliaiden saatesanojen kera.

Wannabe-esseistillä on epätoivoinen vimmansa ja synkkä päättäväisyytensä. ”Hylsyt” eivät ainakaan maltillista hänen ajatteluaan.

Kellariloukkolaisen elämää järkyttää rakkaus: suhde rahapulassaan Kyllikissä keikistelevän, Gabrielia 15 vuotta nuoremman Sofian kanssa.

Sofia on mutkattoman työväenluokkainen yh-äiti Pikku Huopalahdesta. Päivät menevät arjen pyörittämisessä ja töissä Konalan Motonetissä. Akateemiset intrigit eivät voisi Sofiaa vähempää kiinnostaa.

ÄO 131 on sukua Laura Mannisen (s. 1976) ja Sisko Savonlahden (s. 1982) ihmissuhdekuvauksille. Ollaan kaukana chick litin glamourista, etualalle nousee arkinen karheus.

Kivimäen esikoinen, kolmiodraama Odotusarvoisesti sinun (2018) ammentaa pokerinpeluusta, pakonomaisesta nettideittailusta ja salitreenaamisesta.

Kun esikoisromaanin Ville näyttäytyy kontrollifriikkinä strategiamestarina, ÄO 131:n Gabriel on liikuttavan haavoittuvainen ja törmäilyaltis hahmo.

Uusperhearjen opettelu tuo romaaniin lämpöä ja suvantoa. Sofian Sampo-poika omii isänkaipuussaan Gabrielin välittömästi.

Toisaalta suhde on alusta asti kiikkerä. Sofia hyräilee suomiräppiä autoradion mukana, viestii emojiketjuin ja pussailevin palluroin. Gabriel taas haluaisi viritellä postmodernin nokkeloivaa keskustelua filosofian klassikoista.

Lopulta Gabriel saa yhden esseensä läpi, Kyllikissä. Päätoimittaja-kustantaja Tommi Kuningas haluaa asemoida lehtensä eräänlaiseksi reilun kaupan pornoksi ja syrjäytymisvaarassa olevan kansanosan sivistäjäksi.

Seuraa somemyrsky, jonka osapuolet ovat valinneet puolensa jo valmiiksi. Gabriel valjastetaan keskustelupalstoilla perussuomalaisen antihumanismin airueksi.

Vastapuolella hänestä leivotaan valtakunnan ykkösinhokki. Gabrielin lisensiaatinarvon peruuttamiseksi kampanjoidaan, Facebook-kaverit hupenevat.

ÄO 131 kommentoi yhä syvempiin poliittisiin ja elämäntapakupliin vajoavaa Suomea. Vetävän ja koukuttavan aikalaissatiirin ohella mukana on herkkää, kipeää kehityskertomusta ja uuden suhteen aiheuttamaa hämmennystä.

Mieleen tulevat Jarkko Tontin (s. 1971) kirjat, joissa tunteikkuus ja poleeminen tykitys eivät sulje toisiaan pois.

Isot aiheet vain eivät ihan mahdu 220 sivuun. Kirjan loppupuolella rakkaus jää nettipolemiikkien jalkoihin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat