Rikkaasti kuvitettu tietokirja esittelee Pohjolan kuninkaallisia linnoja, joissa luotiin historiaa ja pullisteltiin vallan symbolein - Kulttuuri | HS.fi

Rikkaasti kuvitettu tietokirja esittelee Pohjolan kuninkaallisia linnoja, joissa luotiin historiaa ja pullisteltiin vallan symbolein

Pohjolan kruunupäät hakivat valtansa symboleille mallia Euroopasta ja eritoten Aurinkokuninkaan Versaillesista. Rikkaasti kuvitettu teos avaa ovia kolmen Pohjolan päälinnan mahtipontisiin tiloihin.

Tukholman kuninkaanlinnan komeimpia tiloja on loistokas Kaarle XI:n galleria, jonka esikuvana on Versaillesin kuulu Peilisali. – Artikkelin kuvat ovat Kuninkaallisen mahdin näyttämöt -teoksen kuvitusta.

1.1. 14:59

Tietokirja

Kuninkaallisen mahdin näyttämöt. Pohjoismaiset päälinnat. Toim. Virpi Harju. Sigillum/Kansallisgalleria. 192 s.

Ruotsin valtion omistuksessa on kaikkiaan yksitoista kuninkaallista linnaa. Dosentti, filosofian tohtori Virpi Harju esittelee sangen seikkaperäisesti tärkeimmät kaksi eli Tukholman kuninkaanlinnan ja Drottningholmin linnan toimittamassaan teoksessa Kuninkaallisen mahdin näyttämöt, ja filosofian tohtori Hanna Kemppi johdattelee Kööpenhaminan Amalienborgin linnakokonaisuuden sisälle.

Arvokkuutta henkivän, asiantuntija-artikkeleista kootun teoksen fokus on rakennusten historiassa, niiden rikkaassa symboliikassa ja taidehistoriallisessa merkityksessä.

Ovia Pohjolan kuninkaallisiin maailmoihin avaa alkajaisiksi Helsingin yliopiston Suomen ja pohjoismaiden historian apulaisprofessori Anu Lahtinen, joka käy tiiviisti läpi Pohjolan kuningaskuntien syntyä ja kehitysvaiheita Norjan alaisuuteensa yhdistäneestä kuningas Harald Kaunotukasta (850–933) ja ensimmäisestä kristinuskoon kääntyneestä pohjoismaisesta kuninkaasta eli Tanskan Harald Sinihampaasta (hallitsi 958–986) nykyisten edustuksellisten monarkkien aikaan.

Ruotsi ja Tanska olivat 1800-luvulle asti useammin toistensa vihollisia kuin liittolaisia, muistuttaa Lahtinen ja toteaa, että valtakuntien monet poliittiset liitot ja valtiontalouden siirrot tehtiin siinä toivossa, että sota ja taloudellinen kilpailu nujertaisivat naapurivaltakunnan.

Verivihollisuuskin on tuottanut runsaasti taidetta, kirjassa esimerkkinä on Wilhelm Marstrandin (1810–1873) maalaus laivan kannella haavoittuneena seisovasta kuningas Kristianista. Marstrandin maalaus on vuodelta 1866, ja Kristianin järjestysnumero on IV.

Drottningholmin linnan muotopuutarha ja puisto perustuvat tarkkoihin geometrisiin muotoihin ja symmetriaan. Innoitusta on haettu Versaillesista.

Sekä Tukholman kuninkaanlinnan että Ekerön kunnassa sijaitsevan Drottningholmin sisätilojen tärkeänä esikuvana on ollut Ranskan Versaillesin palatsi. Sen mallin mukaan edustustilat esimerkiksi avautuvat vaikuttavina pitkinä tilasarjoina. Kuninkaanlinnan neliömäistä pihaa on inspiroinut Louvre.

Kuningas Kustaa III:n (1746–1792) aikana luodun laajan luonnonromanttisen puiston esikuva taas tuli Englannista. Suunnittelija oli maisema-arkkitehti Fredrik Magnus Piper (1746–1824).

Nykyinen kuningaspari on asunut Drottningholmin palatsin etelän puoleisissa huoneissa vuodesta 1981 lähtien.

He käyttävät toki myös Kuninkaanlinnan tiloja Tukholmassa. Niitä riittää: linnassa on kaikkiaan 609 huonetta. Yksityispuoli on yksityinen, ja Harju esitteleekin edustuskäytössä olevia tiloja.

Kuninkaanlinnan edustustiloihin kuuluu Loviisa Ulriikan audienssihuone kudottuine tapetteineen. Valtaistuin on vuodelta 1751.

Yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat linnankirkko ja valtiosali, jossa järjestetään satunnaisesti näyttelyitäkin. Vuonna 2020 esillä oli tunnetun Märta Måås-Fjetterströmin mattojen näyttely ja parhaillaan esitellään suosittua ”kukkaisprinsessaa” Margaretaa eli Daisya (1882—1920).

Pylvässali, Bernadotte-galleria kuninkaallisine muotokuvineen, Loviisa Ulriikan audienssihuone sekä konseljisali eli hallituksen istuntosali, melkoisia vallan osoituksen symbolikasaumia kaikki tyyni.

Linnan upeimmaksi huoneeksi Harju kuvaa Kaarle XI:n galleriaa, jonka esikuvana on ollut Versaillesin kuulu Peilisali.

Drottningholmin linnan barokkiportaikossa on kokoa ja näköä.

Drottningholmin katseenvangitsijoita taas ovat jättimäinen, koko rakennuksen korkuinen portaikko sekä kulttuurista kiinnostuneen kuningatar Loviisa Ulriikan (1720–1782) valko-kulta-akselille sävytetty kirjasto.

Suomen kulttuurille tärkeän Kustaa III:n muotokuvan on maalannut Lorens Pasch nuorempi (1783).

Kirjan punaisena lankana on osoittaa, miten vanhan eurooppalaisen palatsikulttuurin keskeiset piirteet näkyvät myös Pohjolassa: linnoissa on merkittävää taidetta, sisustukset ovat loisteliaita ja esineistöä aina antiikin ajoilta lähtien.

Kansallisgalleriasta juuri eläkkeelle jäänyt pääjohtaja Risto Ruohonen korosti kirjan julkistustilaisuudessa Ruotsin ja Suomen vanhaa kulttuuriyhteyttä ja muistutti, että kuvataiteemme historia on muutakin kuin autonomian ajoilta periytyvää. Eritoten kuningas Kustaa III:n osuus Suomen kuvallisen perinnön kartuttamisessa oli ratkaiseva, Ruohonen toteaa kirjan esipuheessa.

Kuninkaalliset ja Ruotsin vallan aika tuntuu olevan nyt pinnalla. Kirja käy tavallaan dialogia Turussa syksyn ajan esillä olleen näyttelyn Royal Salute kanssa, joka oli koottu Nationalmuseumin mittavista kokoelmista.

Lue lisää: Royal Salute on mannaa vanhan taiteen ystäville

Kustaa III perusti mm. Vaasan hovioikeuden, jonka sinetin kuva-aiheen innoittaja on todennäköisesti Drottningholmin puiston Herkules-suihkulähde.

Ruotsin kansallismuseo Nationalmuseum perustettiin vuonna 1792 surmanluotiin kuolleen Kustaa III:n muistoksi ja toteuttamaan tämän valistushenkistä ideologiaa. Kuninkaan omistamat kokoelmat siirtyivät tuolloin julkiseen omistukseen.

Harjun artikkelin yhtenä kuvana on kuva Kustaan paraatimakuuhuoneesta, jossa hän kuoli oopperassa ammuttujen luotien seurauksena saamiinsa vammoihin. Kuolinvuodetta ei huoneessa tosin enää ole esillä.

Amalienborgin linnassa Kööpenhaminassa on myös nykytaidetta. Morten Schelden seinämaalauksen aiheena on tanskalainen kolmas Galathea-tutkimusretki (2006– 2007). Se keskittyi ilmastonmuutoksen ja sääilmiöiden tutkimiseen.

Linnat ja palatsit ja valta ovat innoittaneet Pohjolassakin myös mitalien tekoon. Dosentti, filosofian tohtori Tuukka Talvio avaa tiiviisti mitalitaiteen historiaa renessanssin ajan Italiassa, uutena muotokuvataiteen lajina. Pohjoismaissa Ruotsilla on ollut johtava asema mitalitaiteen edistäjänä, ja esikuvia on haettu paitsi roomalaisista rahoista myös Ranskan Versaillesista, tässäkin.

Kruununkalleuksia eli regaaleja säilytetään Kuninkaanlinnan aarrekammiossa.

Kuninkaallisen mahdin näyttämöt -teoksessa on annos virallisen ja hiukan jäykänkin juhlakirjan tuntua, mutta se tarjoaa runsaasti täsmällistä faktatietoa ja mahdollistaa visuaalisen viipyilyn hulppeissa huoneissa, joihin harva on paikan päällä tutustunut – sekä pikakelauksen vuosisatojen yhteiseen historiaamme.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat