Taide pystyisi muokkaamaan ihmisen itsetuntemusta ja rakentamaan identiteettiä, mutta nyt siitä on tullut pelkkää viihdettä, kirjoittaa taiteilija Ai Weiwei - Kulttuuri | HS.fi

Taide pystyisi muokkaamaan ihmisen itsetuntemusta ja rakentamaan identiteettiä, mutta nyt siitä on tullut pelkkää viihdettä, kirjoittaa taiteilija Ai Weiwei

Taide on yhtä elintärkeää kuin uskonto ja tiede, kirjoittaa taiteilija Ai Weiwei.

Ai Weiwei julkaisi omaelämäkerrallisen teoksensa 1000 Years of Joys and Sorrows (Tuhat vuotta iloja ja suruja) marraskuun 2021 lopussa Berliinissä.

8.1. 2:00 | Päivitetty 8.1. 8:56

Nykykulttuuri – jolla tarkoitan teollisen vallankumouksen jälkeen syntynyttä maalaus- ja kuvanveistotaidetta, audiovisuaalista taidetta, kirjallisuutta ja runoutta – on väistämättä oman aikansa lapsi.

200 viime vuoden aikana tapahtuneet muutokset teollisuustuotannossa ja jatkuva voitontavoittelu ovat muokanneet syvällisesti niin taloutta ja politiikkaa kuin kulttuuriakin. Tämä historiallisesti ainutlaatuinen harppaus on laajentanut radikaalisti ihmiskunnan voimavaroja ja johtanut eroihin elintasossa ja kehityksessä.

Mahtavat eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset valtiot riistivät muuta maailmaa. Kylmän sodan päätyttyä on kehittynyt uusi länsimaiden ja niiden poliittisten instituutioiden sekä monopoliyritysten ajama globalisaation viitekehys. Poliittista ja kulttuurista keskustelua hallitsee voitontavoittelu. Valtapiirejä aiemmin määrittäneet kansalliset rajat tuntuvat kadonneen.

Kaikki tämä heijastuu aikamme kulttuuriin. Siihen vaikuttavat kohtuuttomassa määrin voittoa tavoittelevat yritykset, joilla on liikaa valtaa niin taloudessa, politiikassa, koulutuksessa kuin mediassakin.

Yritysten vaikutus näkyy yhteiskunnan arvomaailmassa, esteettisessä kasvatuksessa ja filosofiassa. Kulttuurimaisemaa muokkaa myös koko länsimaisen kapitalismin viitekehys siihen sisältyvine demokratian, vapauden ja osittaisen sosialismin käsitteineen.

Tämä kaikki on synnyttänyt järjestelmän, jossa kulttuurinen kasvatus, taidekritiikki ja museoiden sekä gallerioiden kuratointiprosessit paitsi muokkaavat estetiikkaa, vaikuttavat myös taideteosten pääsyyn osaksi länsimaisen taidehistorian suurta kertomusta. Järjestelmä heijastelee kaikilta osin kapitalismin arvoja ja esteettisiä taipumuksia.

Järjestelmää määrittävät kapitalismille tyypillinen yksilönvapauden kiihkeä puolustaminen, niin sanotun luovuuden viljeleminen ja pidäkkeettömän henkilökohtaisen kehityksen ihannointi.

Ai Weiwei oli vangittuna muutaman kuukauden ajan vuonna 2011 kritisoituaan Kiinan johtoa. Saatuaan passinsa takaisin vuonna 2015 hän on asunut Saksan Berliinissä, Britannian Cambridgessä ja viime vuodesta lähtien Portugalin maaseudulla.

Seurauksena on yleinen taipumus tarkastella taidetta puhtaasti kaupallisesta näkökulmasta, jolloin henkiset näkökohdat jäävät vaurauden tavoittelun jalkoihin. Samalla unohtuvat yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, alueellinen eriarvoisuus, heikompien hyväksikäyttö ja luonnonvarojen riistäminen.

Näitä ongelmia väistellessä nykytaiteesta on tullut pelkkää viihdettä, joka on irrallaan henkisyydestä. Taiteen kyky muokata ihmisen itsetuntemusta ja toimia identiteetin rakennuspalikoina on rapautunut. Näkymät ovat synkät.

Nykytaiteesta on tullut pelkkää viihdettä, joka on irrallaan henkisestä elämästä.

Uusi näköala ihmisyyteen

Uskon, että taide voi kehittyä mielekkääseen ja palkitsevaan suuntaan vain silloin, kun se luo uusia tapoja tarkastella ihmisyyttä. Taiteilija on ihmisenä sekä yksilö että yhteiskunnan jäsen. Meidän aikanamme yksilö ei voi paeta laajempaa poliittista kontekstia.

Ollakseen tietoinen omasta ainutlaatuisesta olemassaolostaan ja henkisyydestään on ymmärrettävä ihmisen osa ja tiedostettava moraalin alkuperä. Ilman tietoisuutta ei ole moraalia.

Omat teokseni ovat vuosien varrella käsitelleet elämää ja kuolemaa, laajempaa yhteiskuntapoliittista kontekstia, globaalia ympäristönmuutosta sekä pandemiaa ja sen vaikutuksia ihmiskuntaan ja ihmisenä olemiseen. Kaikki ne liittyvät ihmisyyteen ja ihmisarvoon, jotka ovat teosten Black Chandelier (2021) ja A Tree (2021) taustalla. Aion jatkaa tällä linjalla myös tulevissa töissäni.

Vallitsevat esteettiset arvot nousevat kriittiseen tarkasteluun vuonna 2022 ja sen jälkeen, mutta todellinen muutos edellyttää tietoisuutta ja toimintaa. Taiteilijan tärkeimmät kyvyt ovat aitous ja tarkkuus. Siksi taide ei voi väistää estetiikkaa ja etiikkaa. Kaiken taiteen ytimessä on vastuuntunto, joka taiteilijalla on sekä yksilönä että yhteiskunnallisena olentona.

Taide on ainutlaatuinen ilmaisuväline ja oma kielensä, joka pystyy varoittamaan nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.

Ai Weiwein taideteos Whitewash oli esillä marraskuussa 2021 Hongkongin M+-museossa. Äskettäin avattu M+-museo on yksi maailman suurimmista modernin visuaalisen kulttuurin museoista.

Elämän kulmakivi

Ihmisten älyllinen rajoittuneisuus tarjoaa mahdollisuuksia taiteelle. Huolimatta ihmiskunnan ylikehittyneestä omanarvontunnosta, äärimmäisestä ylimielisyydestä ja taipumuksesta yliarvioida omaa kykyään hallita maailmaa, ihminen ei pysty pakenemaan omaa kuolevaisuuttaan. Elämä ja kuolema, kipu ja pettymys, hyväksikäyttö ja uhraukset – siinä on paras mahdollinen kasvualusta taiteelle kukoistaa, ravistella ihmiskuntaa ja kehittää ihmisten itsetuntemusta.

Taide on yhtä elintärkeää kuin uskonto ja tiede; se on elämän välttämätön kulmakivi. Ahneus ja himo saattavat jättää taiteen hetkeksi varjoonsa, mutta se nousee väistämättä esiin yhä uudestaan ja edistää koko ihmiskunnan hyvinvointia.

Julkaistu The Economistin The World Ahead 2022 -lehdessä. Käännös InPress.©2021 The Economist Newspaper Limited. Kaikki oikeudet pidätetään.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat