Rakennuksia puretaan liian heppoisin perustein, sanoo arkkitehti Harri Hakaste – ”Koko rakentamiskulttuurimme keskittyy uudisrakentamiseen” - Kulttuuri | HS.fi

Rakennuksia puretaan liian heppoisin perustein, sanoo arkkitehti Harri Hakaste – ”Koko rakentamiskulttuurimme keskittyy uudisrakentamiseen”

Ympäristöministeriön yliarkkitehtiä kiinnostaa rakentamisen kiertotalouden kehittäminen.

”Tarvitaan työkalupakki purku-uhan alla olevien rakennusten arvottamiseen”, yliarkkitehti Harri Hakaste toteaa. Hänet kuvattiin työpaikallaan Ympäristöministeriössä.

13.1. 2:00

Uusien rakennusten purkamispäätöksiä tehdään liian heppoisin perustein, yliarkkitehti Harri Hakaste sanoo. Mahdollisuutta rakennusosien säilyttämiseen tai lisärakentamista välttämättä ei edes tutkita.

Ympäristöministeriössä työskentelevän Hakasteen tehtäväkenttää ovat kestävä rakentaminen, kiertotalous, asuntosuunnittelu, korjausrakentaminen sekä arkkitehtuuripolitiikka. Hän toivoo, että materiaalien uusiokäyttö otettaisiin paremmin huomioon rakennus- ja kiinteistöalan ilmastovaikutuksien arvioinnissa.

”Koko rakentamiskulttuurimme keskittyy uudisrakentamiseen. Kuitenkin nykyään enin osa rakentamisesta on korjausrakentamista.”

Hakasteen mukaan enää ei riitä, että lasketaan uudisrakentamisen ilmastovaikutuksia. Pitäisi arvioida myös purkamisen vaikutukset. Ja toisaalta, kun on pakko purkaa, tavoitteena tulisi olla purkumateriaalien hyödyntäminen niin, että ne korvaavat uusia materiaaleja ja niiden valmistuksen päästöjä.

Haasteita purkamisen kiertotaloudessa riittää, mutta ratkaisujakin on tarjolla. Esimerkiksi purkamispäätöstä tulisi ehkä perustella paremmin purkuluvan ehtona. Jo pelkkä purkamisen ja sitä seuraavan uudisrakentamisen ilmastovaikutusten laskenta voisi olla silmiä avaavaa. Valtion ja kuntien rooli siirtymisessä kiertotalouden mukaiseen ajatteluun purkutoiminnassa on keskeinen. Kokonaan tai osittain purettavien rakennusten käyttökelpoiset materiaalit pitäisi ottaa talteen ja tarjota uudelleenkäyttöön.

”Rakentamisen ilmasto-ohjaus on laajenemassa rakennusten energiatehokkuudesta vähitellen materiaaleihin”, hän arvioi.

Ympäristöministeriössä on valmisteilla digitaalinen materiaalipankki, johon kerättäisiin tietoa purkumateriaaleista uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten. Voisiko uusiokäyttömateriaali olla valtion tuella jopa ilmaista?

”Kyllä taloudellisiakin ohjauskeinoja voisi käyttää, jos niiden takana on vankat ympäristöperusteet”, Hakaste sanoo.

Hä huomauttaa, että jokaisessa kunnassa on talousjätteen käsittelyä varten organisaatio.

”Yhdyskuntajätettä syntyy 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa, ja sen käsittely on tarkoin järjestetty. Rakennusjätettä syntyy 1,6 miljoonaa tonnia, mutta sen hyödyntämiseen ei juuri kiinnitetä huomiota, vaikka päästöhyödyt voisivat olla merkittävät”, hän ihmettelee.

Piintynein vaikeus liittyy kuitenkin asenteisiin: ”Oma sukupolveni lienee jo menetetty lineaaritaloudelle.”

Hakaste toivoisi, että ajattelutavan muutos otettaisiin huomioon suunnitteluajoissa. Arkkitehti on avainasemassa vähähiilisen kiertotalouden rakentamisessa, ja jos suunnittelijoille annetaan aikaa arvioida mahdollisuudet kierrätysmateriaalin käyttöön, voitetaan myös taloudellisesti.

Jotkut arkkitoimistot, kuten JKMM, ovat ryhtyneet toimeen oma-aloitteisesti. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Tiedekulman rakentaminen ratkaistiin vanhan rakennuksen rungon säilyttämisen pohjalta. Kirkkonummen kirjastossa säilytettiin ja korjattiin vanhan kirjaston toimisto-osa uudisrakennukseen.

Tanskassa arkkitehtitoimisto Lendager on ollut uranuurtaja ja perustanut suunnittelun avuksi oman yhtiön, joka kerää käyttökelpoista rakennusmateriaalia uudisrakentamista varten. Hakaste uskoo, että digitaalisen materiaalipankin pohjalta syntyvä tieto tarjolla olevasta purkumateriaalista voisi kehittää Suomessakin uutta yritystoimintaa.

”Iso haaste liittyy purkumateriaalien kelpoisuuteen, mutta uskon senkin ajan myötä ratkeavan”, hän sanoo.

”Myös koko koulutus- ja tutkimus on uudisrakentamiseen orientoitunutta. Kun 2010-luvulla rakentamisen painopiste siirtyi korjausrakentamisen puolelle, tämän pitää näkyä myös koulutuksen ja tutkimuksen sisällössä.”

Olemassa olevaan rakennuskantaan liittyy aineettomia arvoja, joista ministeriö teettää parhaillaan selvitystä. Yhdyskuntien historiallinen kerroksellisuus on arvo sinänsä, ja vaatimattomiinkin vanhoihin rakennuksin liittyy alueen asukkaiden tunnesidoksia.

”Tarvitaan työkalupakki purku-uhan alla olevien rakennusten arvottamiseen”, Hakaste toteaa.

”Kaikki nämä asiat ovat tärkeitä ja kytkeytyvät toisiinsa: vähähiilisyys, korjaaminen. ilmastokriisin korostuminen, käyttäjän roolin lisääminen. Ei pidä sanella yhtä ainoaa vaihtoehtoa. Asuntorakentamisessa pitää olla diversiteettiä, sekä lopputuloksessa että toteutuksessa. Pidän ryhmärakennuttamista tervetulleena.”

Tekeillä on asukasbarometri, jossa kartoitetaan asukkaiden toiveita. Putkimaiset asunnot, joihin tulee luonnonvaloa vain yhdestä suunnasta ja joissa ei ole keittiöitä, ovat lisääntyneet tehokkaan rakentamisen merkeissä.

”En kannata sääntelyn lisäämistä, mutta luonnonvaloa jokaiseen asuntoon tulee saada riittävästi”, hän lisää.

Hakaste opiskeli Tampereella ja aloitti uransa työskentelemällä eri arkkitehtitoimistoissa. Laman aikana 1990-luvulla hän teki omia suunnittelutöitä, toimi yhdistystoiminnassa ja syventyi kestävään rakentamiseen sekä asukaslähtöiseen suunnitteluun. Hän pitää monipuolista työhistoriaa tärkeänä virkamiehelle.

Hakasteen opettajavanhemmat elävät Porissa. Äiti täyttää pian 90 vuotta ja aloittaa päivänsä tekemällä ristisanatehtäviä ja sudokuja. Hakaste on suunnitellut yhteisiä 150-vuotismerkkipäiväjuhlia äitinsä kanssa, kunhan koronapandemia hellittää.

”Vanhenemista ei voi välttää, mutta sen vaikutuksia voi ehkäistä. Pidän henkisen vireyden säilyttämistä todella tärkeänä”, hän toteaa ja sanoo näkevänsä äidissään hyvän esimerkin.

Harri Hakaste

  • Syntyi 1962 Viitasaarella.

  • Kävi koulunsa Porissa, tuli ylioppilaaksi vuonna 1981.

  • Valmistui arkkitehdiksi Tampereen Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1990.

  • Suunnittelutyötä Juhani Kataisen, Heikkinen-Komosen, Aitoaho-Viljasen ja Järvinen-Airas -arkkitehtitoimistoissa 1986–1993.

  • Mukana Eko-Safan, työosuuskunta Ansion, asumisoikeusyhdistys Helasin ja Ekorinki-projektin toiminnassa

  • Vuodesta 2003 virkamiehenä ympäristöministeriössä.

  • Naimisissa sisustusarkkitehti Sirpa Laanisen kanssa, kaksi teini-ikäistä poikaa.

  • Täyttää 60 vuotta tiistaina 18. tammikuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat