Arkkitehti Taru Niskanen puolustaa kävelijöiden asemaa ja muistuttaa, että autoilijastakin tulee jalankulkija, kun hän on pysäköinyt autonsa - Kulttuuri | HS.fi

Arkkitehti Taru Niskanen puolustaa kävelijöiden asemaa ja muistuttaa, että autoilijastakin tulee jalankulkija, kun hän on pysäköinyt autonsa

Arkkitehti Taru Niskanen tutkii jalankulkijoiden liikkumismahdollisuuksia suurkaupungeissa eri maanosissa.

”Helsingissä on viime aikoina alettu kiinnittää jalankulkuun huomiota, mutta rohkeampaan otteeseen keskustassa olisi tarvetta”, sanoo arkkitehti Taru Niskanen.

2.1. 2:00 | Päivitetty 2.1. 10:40

Kun arkkitehti ja kemisti Taru Niskanen kulkee työpaikoilleen Helsingin keskustaan sekä Espoon Otaniemeen, tekee hän matkan aina polkupyörällä – ympäri vuoden. Hänen laatikkopyöränsä kyydissä ovat matkanneet niin harrastusvälineet, ruokaostokset kuin lapsikin.

”Nyt poikani on jo 10-vuotias, ja voi pyöräillä itse. Polkupyörä on yksinkertaisesti nopein kulkuväline Helsingissä”, Niskanen sanoo.

Työssään jalankulkijoiden asemaan perehtynyt Niskanen muutti keskustasta Meilahteen taatakseen pojalleen paremman yhteyden luontoon ja mahdollisuuden liikkua omassa pihassa.

”Minua säälitti, kun vilkkaan pojan saattoi päästää vapaasti juoksemaan vain aidatussa leikkipuistossa.”

Jalankulkijoiden asemaa ja liikkumisen mahdollisuuksia suurkaupungeissa tutkivan Niskasen mukaan kävely on ilmastoystävällinen tapa liikkua, ja lisäksi se edistää terveyttä.

Tanskalaisen Jan Gehlin toimiston kävelyn ja kaupunkielämän tutkimusmenetelmät olivat aluksi yksi hänen tutkimuksensa lähtökohdista. Mukaan ovat tulleet nyt myös kävelyn aistikokemukset ja vuorovaikutteiset menetelmät.

”Pohdin tasapuolisuutta. Jalankulkija on alisteisessa asemassa liikenteessä, koska autoilla on etuoikeus.”

Tämä korostuu Niskasen mukaan eteläisen pallonpuoliskon nopeasti kehittyvissä kaupungeissa, joissa valtaosa päivittäisistä matkoista kuljetaan jalan. Jalankulkijoiden enemmistö on naiset, lapset ja vanhukset. Autoon on varaa vain eliitillä.

Jalankulkijan alisteinen asema näkyy Niskasen mukaan meilläkin pienissä asioissa, esimerkiksi siinä, kuinka suojatielle astutaan alas, ”ja siinähän on usein lätäkkö” sen sijaan, että jalkakäytävä jatkuisi samassa tasossa ajoradan yli.

Muutoksia Helsingissä on jo ruvettu tekemään esimerkiksi hiljattain uusitulla Tukholmankadulla. Siellä Meilahden puoleinen kevyen liikenteen väylä jatkuu yhtenäisenä samassa tasossa, ja autot ajavat sen yli esimerkiksi Pihlajatielle.

”Helsingissä on viime aikoina alettu kiinnittää jalankulkuun huomiota, mutta rohkeampaan otteeseen keskustassa olisi tarvetta.”

Niskanen on työssään paneutunut esimerkiksi rautatieaseman ympäristön kehittämiseen. Hän näyttää kuvasarjan aseman ympäristön jalankulkualueiden kehityksestä 1800-luvun lopusta lähtien. Jalankululle jäänyt tila on ollut erotus tai jakojäännös. Esimerkiksi Kaivokadun ylitys Rautatieaseman edessä on ahdas, pitkä ja hankala. Tilanne muuttuu kävelijälle vielä monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi, jos Kruunusillan pikaraitiotien päätepysäkki tulee Kaivokadulle, kuten alun perin on suunniteltu.

Vastakkainasettelu jalankulkijan ja autoilijan välillä on Niskasen mukaan turhaa, koska autoilijasta tulee jalankulkija, kun hän on pysäköinyt autonsa.

Kävelykatuja on vastustettu peläten kauppojen liikevaihdon kärsimistä, mikäli autolla ei pääse riittävän lähelle. Tämä oletus on Niskasen mukaan osoitettu vääräksi muissa kaupungeissa tehdyissä tutkimuksissa. Laadukas ja houkutteleva kävely-ympäristö lisää kävelijöiden määrää, elävöittää keskustoja ja samalla parantaa kaupankäyntiä.

Pitkään kaupungin keskustassa asuneena Taru Niskanen nauttii nyt Meilahden vihreästä ympäristöstä ja hyvistä ulkoilumahdollisuuksista.

Niskanen on opettanut Aalto-yliopistossa kursseilla, jotka käsittelevät maailmanlaajuisia muutoksia ja kulttuurien vuorovaikutusta arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta.

Kurssi vie opiskelijat kenttämatkoille. Esimerkiksi Filippiineillä Aallon opiskelijat tutkivat yhdessä paikallisten opiskelijoiden kanssa kävely-ympäristöä ja kaupunkielämää. Sansibarista palattiin maaliskuun alussa 2020 juuri pandemian alkaessa. Kenttämatkat ulkomaille katkesivat. Viime vuonna keskityttiin Lappiin.

”Tutkimme saamelaista kulttuuria ja miten siinä jäsennetään rakennettua ja rakentamatonta ympäristöä. Oli silmiä avaavaa ja järkyttävää huomata, miten vähän me tiedämme saamelaisten elämäntavasta ja kulttuurista. Afrikassa ja Aasiassa olemme törmänneet kolonialismin seurauksiin, mutta emme ole kolonialismista vapaita täälläkään.”

Niskanen oli aikoinaan puoli vuotta työharjoittelussa Ghanassa, Kumasin kaupungissa ja on seurannut siitä alkaen kaupungin räjähdysmäistä kasvua. Hän harkitsee Kumasin ottamista yhdeksi tapauskohteeksi väitöskirjaansa.

Arkkitehtuuria kemistiksi valmistunut Niskanen päätyi opiskelemaan sattumalta. ”Yhden kemianopiskelijan pikkusisko oli hakemassa opiskelemaan arkkitehtuuria ja teki pääsykokeiden ennakkotehtäviä. Kiinnostuin ja tein ne itsekin. Sille tielle jäin.”

Kemian opinnot olivat pro gradu -työtä vaille valmiit, kun Niskanen aloitti TKK:lla. Hän saattoi kemian tutkintonsa loppuun arkkitehtiopintojensa aikana.

”Arkkitehdin koulutus antaa paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja työelämässä.”

Niskasen työstä 80 prosenttia on ollut arkkitehtitoimistossa ja 20 prosenttia opetustyötä Aalto-yliopistossa.

Koulunsa Niskanen päätti aikoinaan Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Hänen lajinsa oli muodostelmaluistelu.

”Ammattiurheilu-uran tehneet luokkakaverini ovat jo jääneet eläkkeelle, osa ilman omia hampaita. Arkkitehtejä kutsutaan nuoriksi vielä viisikymppisinä”, hän sanoo ja nauraa.

Tämä johtuu siitä, että arkkitehtien työt ovat pitkäjänteisiä. Kaupunkisuunnittelussa saattaa kulua vuosikymmen tai pari ennen kuin näkee työnsä tuloksia.

Taru Niskanen

  • Syntyi Helsingissä 1972.

  • Ylioppilas Mäkelänrinteen lukiosta 1992.

  • Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta vuonna 2003.

  • Valmistui arkkitehdiksi vuonna 2006 TKK:sta.

  • Työskennellyt projektiarkkitehtinä eri toimistoissa.

  • Opettanut Aalto-yliopistossa kaupunkisuunnittelua ja World in Transition -opintokokonaisuuden kursseja 11 vuotta.

  • Täyttää 50 vuotta sunnuntaina 2.1. Viettää merkkipäiväänsä joskus kesällä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat