Nämäkin naiset löytyivät Sibeliuksen varjosta – Suomen musiikin historian aukkopaikat täydentyvät - Kulttuuri | HS.fi

Nämäkin naiset löytyivät Sibeliuksen varjosta – Suomen musiikin historian aukkopaikat täydentyvät

Uusilla levyillä soi aiemmin varjoon jäänyt suomalainen musiikki.

Ingeborg von Bronsart (vas.), Laura Netzel ja Agnes Tschetschulin.

4.1. 11:10

Klassinen

Toisia suomalaisia viulusävelmiä. Mirka Malmi (viulu), Tiina Karakorpi (piano). Alba. ★★★

Pacius, Kajanus, Sibelius. Sebastian Silén (viulu), Martin Malmgren (piano). Siba Records. ★★★★

Armas Järnefelt: Pianoteokset. Janne Oksanen (piano). Alba. ★★★★★

”Sibeliuksen varjo” on ollut Suomen musiikissa turhan kattava ja pitkä. Miespuoliset kollegat ovat päässeet toki esille, joskaan eivät aina kovin isosti. Sen sijaan naissäveltäjät ovat saaneet odottaa pitkään, mutta onneksi nyt on heidänkin aikansa tullut.

Uuden sukupolven muusikot ja musiikkitieteilijät ovat tehneet pioneerityötä tuodessaan nuotteja esiin ja järjestäessään esityksiä naissäveltäjistä, joista monien nimetkin ovat unohtuneet ajan saatossa.

Viulisti Mirka Malmin ja pianisti Tiina Karakorven levyllä kuullaan säveltäjiä Agnes Tschetschulin (1859–1942), Ida Moberg (1859–1947), Minna von Knorring (1846–1918), Betzy Holmberg (1860–1900), Laura Netzel (1839–1927) ja Ingeborg von Bronsart (1840–1913).

Moni heistä on tosin suomalainen säveltäjä samassa mielessä kuin Bernhard Crusell, joka loi uransa lähinnä Tukholmassa. Oikeastaan vain Mobergin ja Knorringin elämä sujui Suomessa. Tschetschulin vaikutti Englannissa (1891–), Holmberg Norjassa, Netzel Ruotsissa (1846–) ja Bronsart Saksassa (1861–). He olivat siten ”ylirajaisia” toimijoita.

Suurin osa heidän musiikistaan edustaa romanttista salonki- tai karakterimusiikkia. Tschetschulin oli viulutaituri, jonka pusta- ja zingaresca-musiikki viihdyttää näyttävyydellään. Berceuse (1888) on melodinen täysosuma.

Taidemaalari Werner Holmbergin Betzy-tyttären Andante (1886) kuohuu siciliano-rytmissä. Netzel oli osaava säveltäjä, jonka Gondoliera (1896) vetoaa kauniilla melodiikallaan. Chanson slave (1891) on monitaitteisuudessaan osaavan säveltäjän työtä.

Bronsart oli pianisti, mikä kuuluu Romanssin (1870) ansiokkaassa pianokudoksessa sekä laajan Fantasian (1891) hallitussa kompositiossa.

Malmi ja Karakorpi ovat koostaneet tarpeellisen levyn. Haittapuoli on lyhyt kesto, sillä Petrucci-sivustolta löytyy muitakin teoksia kuin mitä sinänsä tervetullut Sävelten tyttäret -sarjan ensimmäinen nuottiosa sisältää. Viulun metallipäällysteiset suolikielet tuottavat hiukan nuhaisen soinnin.

Sebastian Silénin ja Martin Malmgrenin kattaus tarjoaa lisää viulusäveltäjiä. Fredrik Pacius (1809–91) tunnetaan vokaaliteoksistaan, mutta tuotantoon kuuluu myös soitinmusiikkia. Muunnelmasarja opiskelijalaulusta Studenter äro muntra bröder (1842) sekä Duo viululle ja pianolle (1872) ovat sujuvaa ja voimallista romantiikkaa.

Robert Kajanus (1856–1933) jättäytyi turhaan Sibeliuksen varjoon. Laajahkon orkesterituotannon lisäksi hän sävelsi viuluteoksia, joista Silén on toimittanut kuusi kappaletta käsittävän nuottijulkaisun.

Kajanus osasi säveltää viululle. Varhaisvaiheen Air élégiaque (1886) on suurenmoisen lupaava teos. Kypsän vaiheen Nocturne (1929), neoklassinen Menuet ancien (1930) ja virtuoosinen Ronde courante/Spiccato (1931) ovat tenhoavia sävellyksiä.

Levyn pyöristää Jean Sibeliuksen E-duuri-sarja (1888), nuoren neropatin varhainen kypsyysnäyte laajahkon muodon ja viulun parissa.

Myös Armas Järnefelt (1869–1958) kärsi lankonsa asemasta valtakunnan ykkössäveltäjänä. Janne Oksanen on koonnut tuiki tärkeän katsauksen Järnefeltin pianotuotantoon. Se ei sinällään ole laaja, mutta täydennyksinä kuullaan sovituksia omista ja muiden säveltäjien kappaleista sekä muiden sovituksia Järnefeltin lauluista.

Originaaliteoksia edustavat opuksen 4 (1895) pyörryttävä Prestissimo-Etydi, nostalginen Valssi e-molli sekä palava Allegro con brio. Ne kertovat Chopinin ja Lisztin vaikutuksesta, olihan Järnefelt Ferruccio Busonin oppilas.

Berceusen pianoversion Janne Oksanen soittaa kauniin hienovaraisesti, Preludin sovituksen kivan säksättävästi, Porilaisten marssin asiaan kuuluvalla rotevuudella. Selim Palmgrenin sovitukset lauluista Titania ja Solsken ovat levyn kohokohtia Oksasen erinomaisen tekniikan ansiosta. Opettaja Risto-Matti Marin on mukana kahdessa nelikätisessä kappaleessa.

Mukana on myös naissäveltäjän esittely: Eva Järnefeltiltä (1901–95), Armaksen tyttäreltä, on mukana kolme viehkoa miniatyyriä. Kaikkiaan huippulevy!

Kriitikon valinnat: Laura Hynnisen suggestiivisuus ja lisää Sibeliuksen pianokappaleita

Laura Hynninen: Otilia. Alba. ★★★★

Monialainen lahjakkuus Laura Hynninen esittäytyy nyt laajalle yleisölle myös säveltäjänä ja jännittävien äänimaisemien sommittelijana harpun, sen sointeja muuntelevan eloelektroniikan sekä laulun keinoin. Hän on myös kuvataiteilija, joten monissa levyn teoksissa on liittymäkohtia omien töiden taidenäyttelyyn. Lapsuuden uni- ja haavemaailma yhdistyy manaukseen sekä tunnetasojen moneuteen.

Levyn nimikkokappale Otilia on loitsu ja saavuttaa Yö-sarjan päätösosan Sisäinen metsä tavoin soittimen erilaisten käyttötapojen ja eloelektroniikan yhdistelmillä ainutlaatuista suggestiivisuutta.

Kari Wilenius: Lieder Recital. Finlandia Classics. ★★★★★

Kotkan musiikin mahtimies Kari Wilenius (s. 1940) on uusi tuttavuus, mutta 36 laulun levykokonaisuus esittelee meikäläisittäin harvinaisen äänityypin, lyyrisen kevyen ja pehmeän baritonitenorin. Tuolle äänityypille Franz Schubert sävelsi laulujaan, joten levyn lied-tulkinnat tarjoavat oivalluksia. Wilenius sävyttää saksaa hyvin, hän osaa karakterisoida äänellään, muunnella dynamiikkaa sopivasti ja hallitsee jopa messa di vocen. Myös Schumann-valikoima toimii, ja R. Straussissa Wilenius näyttää koomikon kykynsä. Oskar Merikanto sopii hänelle mainiosti. Lisänä on Sten Steniuksen lauluja sekä perulaisia kansanlauluja.

Telemann: Fantasioita viola da gamballe. Markus Kuikka (viola da gamba). Alba. ★★★★

Markus Kuikka on ensimmäisiä G. P. Telemannilta vasta 2015 uudelleen löydetyn, gamballe sävelletyn fantasiakokoelman levyttäjiä ja esittäjiä. Levylle on mahtunut yhdeksän kokoelman 12 kappaleesta, mikä on seurausta maltillisten tempojen käytöstä. Yksittäisistä osista löytyy kyllä mielevää tanssillisuuttakin, mutta kokonaisuuden päällimmäinen vaikutelma on rauhoittava mietiskelevyys ja harkitseva ote. Joskus toivoisi etenkin nopeisiin ja leikkisiin osiin lisää menevyyttä ja irtonaisuutta. Sointiasun sävytystä olisi dolce-osissa voinut pehmentää.

Sibelius: Finnish Folk Songs & Discoveries. Janne Mertanen (piano). Sony. ★★★★

Janne Mertasen ansiolistalla on jo Jean Sibeliuksen opusnumeroitujen pianoteosten levytys (2016). Nyt vuorossa on 27 opusnumeroimattoman kappaleen taltiointi. Monet yksittäiset kappaleet, kuten Scherzo JS 164, Adagio JS 11 ja Largo JS 117, tuovat esiin uusia puolia Sibeliuksesta pianosäveltäjänä. Mertasen muusikkous tekee kokonaisuudesta kiehtovan kuunteluelämyksen. Jännittävät Kuusi kansanlaulusovitusta kärsivät hieman tahdin alkujen venyttämisestä, kun ne soisi soitettavan koruttomasti, semplice. Hämärähkö takakansiteksti on paikoin vaikeasti luettavissa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat