Uutuuselokuva Don’t Look Up on yhteiskunnallinen satiiri, jonka keskeinen metafora on maapalloa kohti syöksyvä asteroidi. Se uhkaa tuhota ihmiskunnan.
Ilmeinen tulkinta on, että asteroidi on ilmastotuho. Komeetat muuten ovat jäätä, kiviset kappaleet ovat asteroideja.
Elokuva tarjoaa mahdollisuuden myös toisenlaiselle tulkinnalle.
Me olemme asteroidi.
Lause on peräisin taiteilija Justin Brice Guariglian ja filosofi Timothy Mortonin yhteisteoksista. He pystyttävät eri puolille maailmaa valotauluja, joissa lukee ilmastotuhoon liittyviä lauseita, keskeisimpänä ”We Are the Asteroid”.
Don’t Look Up -elokuvan kylmäävin hahmo on Mark Rylancen esittämä Bash-yhtiön toimitusjohtaja Sir Peter Isherwell. Hän esittelee uutta puhelinta Bash Liif, joka arvioi täsmälleen käyttäjänsä mielentilan ja suosittelee sopivaa sisältöä. Isherwell on karikatyyri teknologiayritysten omituisista johtajista. Hän pysäyttää jo hyvällä mallilla olevan suunnitelman tuhota elämänmuotoamme uhkaava asteroidi. Asteroidi on hänen mukaansa liian arvokas hävitettäväksi. Hän haluaa louhia siitä arvokkaita metalleja.
Sosiaalisen median yhtiöille me olemme nimenomaan kaivoksia, joista louhitaan arvoa. Tiedämme, että algoritmit, jotka somealustoja hallinnoivat, pitävät arvokkaampina negatiivisia tunteita kuin positiivisia. Sekaannus, epäily, viha ja kateus herättävät paljon nopeampia ja voimakkaampia reaktioita kuin ystävällisyys, kiitollisuus ja kunnioitus. Negatiiviset tunteemme ovat jalometallia, ne ovat algoritmeille kultaa ja platinaa. Me olemme jalometalleja sisältävä asteroidi, jota sosiaalisen median yhtiöt louhivat.
Juuri tämä tuhoaa ihmiskunnan Don’t Look Upissa.
Yhteys Mortonin ja Guariglianin teokseen ei ole ihan aurinkotuulesta temmattu. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Adam McKay näyttäisi tuntevan Timothy Mortonin teokset. Hän on nimennyt tuotantoyhtiönsä Hyperobject Productionsiksi.
Hyperobjekti on Mortonin luoma termi ilmastokatastrofin tapaisille ilmiökokonaisuuksille, joita on hyvin vaikea hahmottaa perinteisillä ajattelun ja ymmärryksen tavoillamme.
Mitä taide voi tehdä tässä ajassa, tällaisten ajattelun kategorioitamme haastavien ilmiöiden edessä? Esimerkiksi luoda uusia metaforia.
Lue lisää: Don’t Look Up on parhaita ilmastonmuutoselokuvia koskaan, koska se ei ole satiiri