HS:n kriitikko valitsi vuoden 2021 kymmenen parasta elokuvaa - Kulttuuri | HS.fi

HS:n kriitikko valitsi vuoden 2021 kymmenen parasta elokuvaa

Helsingin Sanomien elokuvatoimittaja ja kriitikko Juho Typpö poimi kymmenen mielestään parasta elokuvaa vuodelta 2021.

Muun muassa Candyman, Drive My Car, Titane ja Hytti nro 6 pääsivät HS:n kriitikon vuoden parhaiden elokuvien listalle.

30.12.2021 16:00

Vuonna 2021 pandemia jatkui, mutta hienoja elokuvia julkaistiin runsaasti. Tälle listalle olen koonnut kymmenen mielestäni parasta ja parhaiten mieleen jäänyttä uutuuselokuvaa vuoden ajalta.

Valinta oli vaikea, ja monia erinomaisia teoksia jäi täpärästi listan ulkopuolelle. Tällä kertaa listalla on myös sellaisia elokuvia, jotka saivat ensiesityksensä festivaaleilla vuoden aikana, mutta eivät vielä ole saapuneet Suomeen levitykseen.

Listan elokuvat ovat aakkosjärjestyksessä, eivät paremmuusjärjestyksessä.

Taiteilja Anthony (Yahya Abdul-Mateen II) joutuu tappavan urbaanin legendan pauloihin uudessa Candymanissa.

Candyman

Ohjaus Nia DaCosta, käsikirjoitus DaCosta, Jordan Peele ja Win Rosenberg.

Clive Barkerin novelliin perustuva ja Bernard Rosen ohjaama alkuperäinen Candyman (1992) kuuluu 90-luvun kauhuelokuvien parhaimmistoon. Lähes 30 vuotta myöhemmin ilmestynyt jatko-osa nousee sen tasolle ja ylikin.

Chicagon Cabrini Greenin asukkaiden keskuudessa liikkunut urbaani legenda koukkukätisestä tappajasta Candymanista ei ole kuollut, vaikka gentrifikaatio on muuttanut slummilähiön keskiluokkaiseksi asuinalueeksi. Nyt Candymanin pauloihin ja painajaismaiseen kierteeseen joutuvat kuvataiteilija Anthony McCoy (Yahya Abdul-Mateen II) sekä tämän puoliso, galleristi Brianna Cartwright (Teyonah Parris).

Candyman ei ole enää yksittäinen yliluonnollinen hirviöhahmo, vaan ilmentymä mustien amerikkalaisten historian traumoille, vuosikymmeniä jatkuneelle rasistisen väkivallan perinnölle. Black Lives Matter -ajan kauhuelokuva, ehdottoman poliittinen, mutta myös hillittömän viihdyttävä, hauska ja taidokas.

Arvioni täällä. Ei vielä vuokrauspalveluissa.

Hidetoshi Nishijima esittää teatteriohjaajaa ja Tôko Miura tämän kuskia japanilaisessa Drive My Carissa.

Drive My Car

Ohjaus Ryusuke Hamaguchi, käsikirjoitus Hamaguchi ja Takamasa Oe.

Norwegian Woodista tunnetun japanilaiskirjailija Haruki Murakamin novelliin pohjautuva Drive My Car sai Cannesin elokuvajuhlilla parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Se oli yksi festivaalin huippuhetkistä; kolmituntinen verkkainen ja hillitty draama, jonka kestoa ei edes huomaa, niin elegantisti se soljuu eteenpäin.

Keskushenkilö on teatterinäyttelijä- ja ohjaaja Yûsuke (Hidetoshi Nishijima), jonka kirjoittajavaimo kuolee yllättäen sairauteen. Myöhemmin Yûsuke kutsutaan taidefestivaalille ohjaamaan Anton Tšehovin Vanja-enosta uutta näytelmäsovitusta, josta hän päättää tehdä monikansallisen ja monikielisen. Teatteri palkkaa nuoren ja vähäpuheisen Misakin (Tôko Miura) Yûsuken autonkuljettajaksi. Automatkojen ja harjoitusten aikana Yûsuken ja muidenkin tunnelukot hiljalleen avautuvat. Näyttelijät ovat upeita ja Ryusuke Hamaguchin ohjaus myös. Intiimiä, pakahduttavaa ja mestarillista elokuvaa.

Tulossa Suomeen elokuvateatterilevitykseen keväällä 2022.

Laura (Seidi Haarla) lähtee junamatkalle kohti Murmanskia Hytti nro 6:ssa.

Hytti nro 6

Ohjaus Juho Kuosmanen, käsikirjoitus Kuosmanen, Andris Feldmanis ja Livia Ulman.

Cannesin Grand Prix -palkinnon voittanut kotimainen Hytti nro 6 on kaikki kehunsa ansainnut. Rosa Liksomin Finlandia-palkitun romaanin inspiroima elokuva on jokaiselta osa-alueeltaan vaivattoman taitava ja jättää jälkeensä sellaisen lämpimän olon, jota harva valkokangasdraama saa aikaan. Sitä katsoessa tuntee itsekin olevansa Venäjän halki matkaavassa junassa, hengittämässä samaa ilmaa päähenkilöiden Lauran (Seidi Haarla) ja Ljohan (Juri Borisov) kanssa. Ja seuraamassa aivan vierestä, kuinka kaksi toisilleen tuntematonta, erilaista ihmistä oppii tuntemaan toisensa sekä itsensä.

Seuraavaksi saa jännittää, pääseekö Hytti nro 6 Oscar-kisaan. Valtava saavutus suomalaiselle elokuvalle se on jo nyt.

Veli-Pekka Lehtosen arvio täällä. Nähtävissä vielä avoinna olevissa elokuvateattereissa.

Cassie (Carey Mulligan) kostaa hyväksikäyttäjämiehille Lupaavassa nuoressa naisessa.

Lupaava nuori nainen

Ohjaus ja käsikirjoitus Emerald Fennell.

Brittiläisen Emerald Fennellin esikoispitkä ehti juuri ja juuri kuluneen vuoden Oscar-kisaan ja sai siellä parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen pystin. Ei ole ihan tavallista, että näin raju ja anteeksipyytelemätön elokuva Oscarin saa.

Carey Mulligan esittää kolmikymppistä sinkkua Cassieta, jonka elämä kuluu yökerhoissa juhlien – mutta se on vain syy Cassielle päästä antamaan satunnaisille hyväksikäyttäjämiehille ansionsa mukaan.

Lupaava nuori nainen käsittelee raiskaus ja kosto -teemaa uudenlaisella, ainutlaatuisella tavalla, ja vangitsee kuin paras mahdollinen trilleri, vaikka sitä on vaikea luokitella mihinkään tiettyyn elokuvagenreen. Elokuva, joka leikittelee katsojan odotuksilla nerokkaalla ja satuttavallakin tavalla.

Leena Virtasen arvio täällä. Vuokrauspalveluissa.

Piemonten tryffelinmetsästäjä Aurelio ja tämän uskollinen koirakumppani Birba.

Piemonten tryffelinmetsästäjät

Ohjaus Michael Dweck ja Gregory Kershaw.

Vuoden paras dokumentti kertoo italialaisista tryffelinmetsästäjistä, iäkkäistä miehistä, jotka elävät ja hengittävät vuosikymmeniä jatkunutta perinnettä. En oikeastaan muista hetkeen toista yhtä loistokkaasti ohjattua dokumenttielokuvaa. Jokainen kuva on tarkkaan harkittuine symmetrisine asetelmineen kuin upea klassinen maalaus – paitsi silloin, kun katsoja pääsee seuraamaan tryffelinmetsästystä villisti laukkaavien koirien näkökulmasta, niin että kuonot vain vilkkuvat kuvan alalaidassa. Elokuvan maailman voi haistaa ja maistaa, syksyisen metsän, punaviinin ja tietysti multaiset tuoreet tryffelisienet.

Ja päähenkilöt, metsästäjät, ovat mitä mainioimpia hahmoja: eläköitynyttä rokkaria muistuttava, kotonaan rumpusettiä paukuttava Sergio, änkyröivä ja punaviiniä siemaileva pitkäpartainen Angelo sekä 87-vuotias Aurelio, joka lähtee metsälle vaikka vaimolta salaa. Sekä koirat, metsästäjien uskolliset rakastetut kumppanit.

Pekka Torvisen arvio täällä. Nähtävissä vielä avoinna olevissa elokuvateattereissa.

Rob (Nicolas Cage) on erakoitunut ex-huippukokki, joka elää metsässä yhdessä tryffelisikansa kanssa.

Pig

Ohjaus ja käsikirjoitus Michael Sarnoski.

Näin kävi, että vuoden 2021 top 10-listalle pääsi toinenkin elokuva, joka sijoittuu tryffelinmetsästyksen maailmaan. Amerikkalaisen Michael Sarnoskin esikoispitkässä Nicolas Cage esittää metsään erakoksi muuttanutta entistä huippukokkia Robia, jonka paras ja ainoa ystävä on uskollinen tryffelipossu. Kun possu kidnapataan, Rob lähtee etsintäretkelle, apunaan nuori pyrkyri-tryffelidiileri Armin (Alex Wolff). Matka vie Portlandin hämärästä ravintola-alamaailmasta fine dining -pöytien keskelle. Perässä seuraavat menneisyyden haamut sekä suru, jota kukaan ei pääse pakoon.

Gastronomiseksi trilleriksi kutsuttu Pig on kiehtova ja herkullisen taidokkaasti rakennettu teos, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Se on kuin mestarikokin ravintola-annos. Mukavaa on nähdä myös, että Nicolas Cage osaa yhä näytellä hillityn taitavasti, ilman häneltä odotettua ”cage ragea” eli riehumista ja huutamista silmät pullistuneina.

Pertti Avolan arvio täällä. Ei vielä vuokrauspalveluissa.

Keski-ikäinen ex-pornotähti Mikey Saber (Simon Rex) iskee silmänsä teini-ikäiseen Strawberryyn (Suzanna Son) Red Rocketissa.

Red Rocket

Ohjaus Sean Baker, käsikirjoitus Baker ja Chris Bergoch.

Entinen MTV-juontaja, huumoriräppäri ja b-luokan julkkis Simon Rex tekee hurjan roolisuorituksen Mikey Saberina, keski-ikäisenä entisenä pornotähtenä, joka palaa vanhaan teksasilaiseen kotikaupunkiinsa rahattomana ja kodittomana. Moottoriturpainen ja lipevä hustler Mikey ujuttautuu ex-puolisonsa luokse asumaan ja iskee silmänsä donitsikaupassa työskentelevään 17-vuotiaaseen Strawberryyn (Suzanna Son). Mikey vokottelee tytön ja ryhtyy suostuttelemaan tätä pornoalalle, päästäkseen samalla siivellä takaisin menestyksen pariin.

Red Rocket on aika yllättävä veto ohjaaja Sean Bakerilta sympaattisten indiehittien Tangerinen ja The Florida Projectin jälkeen. Se on rosoinen ja leppoisa komediadraama, mutta kertoo iljettävästä hyväksikäyttäjästä, ihmisestä, jossa ei ole mitään positiivista. Red Rocketin nerokkuus onkin siinä, että se ei jätä mitään arvailujen varaan, mutta uskaltaa jättää kaiken tulkinnan ja tuomitsemisen katsojalle.

Epämiellyttävämpiä ja samalla rohkeimpia elokuvia, joita on vähään aikaan tehty.

Suomen levityksestä ei toistaiseksi ole tietoa.

Velkojen vuoksi vankilaan joutuneen yksinhuoltajaisä Rahimin (Amir Jadidi) asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.

Sankari

Ohjaus ja käsikirjoitus Asghar Farhadi.

Iranin elokuvantekijöiden kovimman nimen, kahdesti Oscarin voittaneen Farhadin uutuus voitti Cannesin kakkospalkinnon Grand Prix’n, jaetusti Hytti nro 6:n kanssa.

Iranissa voi joutua vankilaan maksamattomien velkojen vuoksi, ja niin on käynyt yksinhuoltajaisä Rahimille (loistava Amir Jadidi). Ehdonalaisessa Rahim löytää bussipysäkiltä laukullisen kultakolikoita ja alkaa etsiä niiden omistajaa ilmoituslapuin. Tieto vankilakundin pyyteettömästä teosta alkaa levitä, ja kohta Rahimia ollaan jo haastattelemassa televisioon. Ainoastaan Rahimin ärsyyntyneelle velkojalle tarina arjen sankarista ei mene läpi. Eikä totuus olekaan niin yksinkertainen tai sympaattinen surkimus Rahim välttämättä niin sympaattinen kuin aluksi luulisi.

Farhadi kertoo yksinkertaisen mutta monitasoisen, universaalin tarinan täysin suvereenisti ja eleettömän tiukasti. Oikeastaan Sankari on musta komedia, joka hykerryttää vähän väliä – tosin juuri oikeilla hetkillä nauru takertuu kurkkuun.

Tulossa elokuvateattereihin 11.2.2022.

Hylkiösupersankareiden tiimi yrittää pelastaa maailman The Suicide Squadissa.

The Suicide Squad

Ohjaus ja käsikirjoitus James Gunn.

Kuulun siihen änkyräjoukkoon, joka alkaa olla täysin kyllästynyt valkokankaita dominoiviin supersankarielokuviin. Mutta kesällä ensi-iltaan tullut The Suicide Squad on genressä jotain, millaista ei olla koskaan ennen nähty. Eikä ehkä tulla enää näkemäänkään: vaikea kuvitella, että massiivisella 185 miljoonan dollarin budjetilla ikinä enää tehtäisiin näin sekopäistä, veristä ja pimeän hauskaa elokuvaa.

Joukko vankilassa istuvia hylkiösupersankareita ja roistoja lähetetään itsemurhatehtävään Corto Maltesen saarivaltioon, tavoitteenaan napata vanhassa natsilaboratoriossa puuhasteleva pahisprofessori Thinker. James Gunn onnistuu tekemään elokuvasta sekä hälläväliä-henkisen komedian että aidosti vetävän toimintaspektaakkelin. Ja heittämään soppaan vielä inhaa kauhua käsityötehosteineen sekä kaupunkia tuhoavan kaiju-jättihirviön. Sekä antamaan isosta hahmokaartista jokaiselle riittävästi tilaa – saaden vielä katsojan välittämään joka ikisestä. Ja mainitsinko vielä sekopäisyyden? Värikkäitä pilkkuja ampuva ja äititraumoista kärsivä Polka-Dot Man, uimista jättiläismeritähden silmämunassa… Lähes täydellistä viihdettä.

Jussi Ahlrothin arvio täällä. HBO Maxilla sekä vuokrauspalveluissa.

Titanen päähenkilö Alexis (Agathe Rousselle) on eroottinen tanssija ja sarjamurhaaja.

Titane

Ohjaus ja käsikirjoitus Julia Ducournau.

Eipä olisi uskonut tällaisen elokuvan voittavan Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun. Kannibaalikauhu Rawilla indie-lupaukseksi nousseen ranskalaisen Ducournaun uutuus on silmitön hyökkäys katsojan kaikkia aisteja päin. Scifiä, body horror -kauhua ja mustaa komediaa yhdistelevä Titane on kuin japanilainen kyberpunk-kulttihitti Tetsuo (1989) uudelle sukupolvelle.

Unen logiikalla etenevä juoni kertoo androgyynistä Alexiasta (Agathe Rousselle), jonka päähän asennettiin lapsena onnettomuuden jälkeen titaanilevy, ja josta on aikuisena tullut eroottinen tanssija sekä sarjamurhaaja. Alexia harrastaa seksiä auton kanssa tekeytyy pojaksi ja päätyy steroideja itseensä pumppaavan iäkkään palomestarin (Vincent Lindon) ”adoptoimaksi”. Sukupuolistereotypiat lentävät romukoppaan ja toksinen maskuliinisuus hukkuu vereen sekä metalliin. Elokuva, joka jakaa mielipiteet rajusti – itselleni se toimi kuin aivoihin isketty adrenaliinipiikki.

Nähtiin syksyllä Night Visions -festivaalilla, muusta Suomen-levityksestä ei ole tietoa.

Lue lisää: 18-vuotias poptähti nousi kiistattomasti ykköseksi, kun HS:n kriitikot valitsivat suosikkinsa vuoden 2021 levyistä

Lue lisää: HS:n kirjallisuuskriitikot valitsivat suosikkinsa – Nämä 24 kirjaa ovat vuoden 2021 parhaimmistoa

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat