Jos tässä galleriassa vierailee ”miesselittäjä”, taiteilijat varoittavat toisiaan turvasanoilla – Ruotsiin perustettiin galleria, joka ei hyväksy seinilleen miestaiteilijoiden teoksia - Kulttuuri | HS.fi

Jos tässä galleriassa vierailee ”miesselittäjä”, taiteilijat varoittavat toisiaan turvasanoilla – Ruotsiin perustettiin galleria, joka ei hyväksy seinilleen miestaiteilijoiden teoksia

Suurin osa taidealan opiskelijoista on muita kuin miehiä, mutta miehet tuntuvat silti saavan eniten tilaa Ruotsin taidekentällä. Galleria Misschiefs on tarttunut ongelmaan.

Kuraattori ja kulttuurialan yrittäjä Paola Bjäringerin perustama Misschiefs-galleria on naisille ja muunsukupuolisille taiteilijoille varattu galleria ja työtila.

4.1. 16:00 | Päivitetty 5.1. 8:13

Tukholma

Tukholman hienostuneen Östermalmin kaupunginosan Sturegatan on tiistai-iltapäivänä kiireinen ja kolea. Kun kadulta kääntyy Linnégatanin sivukadulle ja jättää taakseen Humlegårdenin puiston sekä kaupungin kuninkaallisen kirjaston, edessä odottaa jotain kalliista katukuvasta poikkeavaa.

Suuren toimistokiinteistön pohjakerroksen ikkunoihin on liimattu räiskyvä teksti, Misschiefs. Vanhan pesulan tiloihin on muuttanut taidegalleria.

Misschiefs-kokoelman oli tarkoitus kiertää Euroopan gallerioita, mutta sitten tuli pandemia. Oma galleriatila syntyi pelastusoperaationa alkuperäiselle suunnitelmalle, Paola Bjäringer sanoo.

Nimi on väännös englannin kielen sanasta mischief, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa kujeilua tai kiusantekoa. Misschiefsin perustajalle, kulttuurialan yrittäjä ja kuraattori Paola Bjäringerille se tuo mieleen Peppi Pitkätossun.

Mielikuva sopii hyvin tilan ja toiminnan agendaan, Bjäringer sanoo.

Misschiefs on naisille ja muunsukupuolisille taiteilijoille varattu galleria ja työtila. Taiteilijat eivät maksa tiloista vuokraa, eikä heidän tarvitse maksaa gallerialle välityspalkkiota, jos taidetta ostetaan.

Olen saapunut tänne tapaamaan Bjäringeriä sekä suomalaislähtöistä taiteilija Minna Palmqvistia ja puhumaan siitä, miten taidekenttää voi muuttaa.

Suuri osa esimerkiksi taide- ja designoppilaitosten opiskelijoista on muita kuin miehiä, mutta eniten tilaa taidemaailmassa näyttävät silti ottavan miehet, ainakin Ruotsissa, Bjäringer sanoo.

Misschiefs-galleriassa työskenteli loppuvuodesta neljä taiteilijaa. Kuvassa taiteilijat Farvash (vas.), Hanna Stansvik, kuraattori Paola Bjäringer, Minna Palmqvist sekä Butch X Femme.

Bjäringer on syntynyt Ruotsissa, varttunut Ranskassa ja valmistunut sukupuolen tutkimuksen maisteriksi Lontoon School of Economicsista.

Viimeksi Bjäringer asui Ranskassa. Pariisi on hänen mukaansa siinä mielessä varsin etuoikeutettu paikka, että siellä kulttuuri ympäröi ihmistä joka suunnalta.

Taide- ja kulttuurielämä rakentuu paljolti sille, että ihmiset hengailevat kahviloissa, ravintoloissa ja gallerioissa ympäri kaupunkia, Bjäringer sanoo.

Vuoden 2015 marraskuussa tapahtuneet terrori-iskut kuitenkin nyrjäyttivät kaupungin tunnelmaa. Iskuissa kuoli 130 ihmistä, heistä 90 Bataclanin teatterissa pidetyssä konsertissa.

Bjäringer pyöritti Pariisissa iskujen aikaan designiin ja nykytaiteeseen erikoistunutta galleriaa nimeltä Slott. Hänen mukaansa kaupunki oli tapahtumien jäljeltä jopa autiompi kuin nyt pandemian aikaan.

Pienyrittäjät ja kulttuuriala kärsivät pahasti. Tunnelma vaikutti toivottomalta.

Siksi galleristi päätti lähteä perheineen Ruotsiin. Hän oli kuullut paljon hyvää synnyinmaansa feministisestä taiteesta ja designista, mutta perillä Tukholma vaikuttikin tyhjältä.

Bjäringer ihmetteli, missä kaikki kiinnostavat taiteen tekijät oikein olivat. Gallerioiden seinillä näytti riippuvan lähinnä tuttujen ja arvostettujen miestaiteilijoiden töitä.

Taiteilija Hanna Stansvik sekä perustaja Paola Bjäringer Misschiefs-gallerian näyttelytilassa. Galleria on saanut käyttöönsä entisen pesulan tilan.

Ensimmäinen Ruotsin-vuosi kului taiteilijoita etsiessä.

Bjäringer kiersi ympäri maata ja löysi paljon lahjakkaita tekijöitä, joille vain ei näyttänyt olevan tilaa esittäytyä.

Ihmiset eivät vaikuttaneet kohtaavan toisiaan samalla tavalla kuin Pariisin kulttuurikahviloissa ja gallerioissa. Jotta muutkin kuin miehet pääsisivät esille, heille pitää olla tila, Bjäringer ajatteli.

Ensin syntyi idea taidetta, designia ja käsityötä yhdistävästä Misschiefs-kokoelmasta, johon Bjäringer keräsi kymmenen ruotsalaisen nais- tai womxn-taiteilijan töitä. Termi womxn on muun muassa intersektionaalisen feminismin piirissä käytettävä sana, jonka avulla on tarkoitus välttää ”man” -sanan käyttöä ja jota feministit pitävät ”women” -sanaa kattavampana.

Ruotsi vaikuttaa päällisin puolin kovin tasa-arvoiselta maalta. Suomen taidekentän tilanne on kuitenkin parempi, kommentoi taideasiantuntija, kuraattori Aura Seikkula. Seikkula on asunut Tukholmassa ja kuratoinut näyttelyitä muun muassa Kulturhuset Stadsteaternille ja Artipelag-taidehallille.

Kuraattori Aura Seikkula väitteli Jyväskylän yliopistossa vuonna 2019 taiteen tietoa tuottavasta erityisluonteesta.

Seikkula vierastaa ja vastustaa sukupuolten binääristä kategorisointia ja vastakkainasettelua. Hänen mukaansa tällainen keskustelu ylläpitää juuri niitä rakenteita, joita pitäisi purkaa.

Hän pohtii Misschiefsin miehet ulos sulkevaa toimintaa kahdesta näkökulmasta.

Ensinnäkin ruotsalainen taidekenttä on Seikkulan mukaan yllättävän seksistinen.

”Olen tehnyt monessa kulttuurissa töitä. En ihmettele naisten provosoitumista, sillä he ovat olleet niin paljon seksismin kohteena. Oman kokemukseni mukaan enemmän kuin esimerkiksi Suomessa”, Seikkula sanoo.

Seikkulan mukaan Suomen taidekenttä on menossa oikeaan suuntaan, mutta vielä sekään ei ole lähelläkään tasa-arvon toteutumista.

Toinen tukholmalaisen taidekentän erityisyys on Ruotsin mahdottomalta vaikuttava asunto- ja vuokratilanne.

Taiteilijoilla ei ole enää varaa vuokriin tai pääsyä tiloihin. Siksi myös niistä on tullut representaatiokysymys, Seikkula sanoo.

Linnégatanin vanhassa pesulatilassa on yhteensä yli 500 neliötä, jotka on jaettu galleriaksi ja taiteilijoiden työtiloiksi. Tilan koko ja sijainti kalliilla keskusta-alueella ovat tukholmalaisesta näkökulmasta varsin merkittävät.

Galleriapuoli on tällä hetkellä tyhjillään. Kuluneen vuoden aikana yli 50 taiteilijaa on esitellyt täällä töitään. Seuraava, taiteilija Alexandra Karpilovskin näyttely aukeaa 15. päivä tammikuuta.

Bjäringer sai hallin käyttöönsä, koska kiinteistön omistavan taloyhtiön hallituksessa sattui istumaan taidetta ymmärtävä nainen, eikä paikalle ollut muuta käyttöä. Lisäksi galleria on saanut taloudellista avustusta Svenska Kulturrådetilta.

Kun Bjäringer alkukeväästä 2020 sai entisen pesulan avaimet käsiinsä, hän soitti ensimmäiseksi suomalaissyntyiselle Palmqvistille, jota ei ennestään tuntenut, mutta jonka töitä hän oli ihaillut.

Palmqvistin lisäksi tilassa työskentelee tällä hetkellä kolme muuta taiteilijaa.

Taitelija Minna Palmqvist on siirtänyt työhuoneensa Misschiefs-gallerian tiloihin. Taiteilijat eivät maksa tiloista vuokraa.

Ahvenanmaalla syntynyt Palmqvist on opiskellut muotoilua Turun Novia-ammattikorkeakoulussa. Tukholmaan hän muutti 15 vuotta sitten opiskelemaan tekstiilisuunnittelua Konstfackin maisteriohjelmassa.

Palmqvist on taiteilija ja muotisuunnittelija, jonka töitä on ollut esillä myös esimerkiksi Emmassa Espoossa vuonna 2017. Viimeisimmässä Under pressure -mallistossaan hän tarkasteli taiteen tekemistä paineen alla. Teema taipui konkreettisesti vaatekappaleisiin, joita Palmqvist työsti mankeloimalla. Näitä teoksia oli esillä Misschiefs-galleriassa.

Taiteilijan työ on Palmqvistin mukaan usein varsin yksinäistä. Se synnyttää kilpailua ja kateutta. Siksi Misschiefsin kaltaisia yhteisöllisiä tiloja tarvitaan.

Tunnelmaltaan Misschiefs on Palmqvistin mukaan bjussig, eli auttavainen, hyväntahtoinen ja huomaavainen. Kun joku saa työstään palkinnon tai kunnianosoituksen, sitä juhlitaan yhdessä.

Jos tilassa vierailee manspleinaava, eli pyytämättä aiheesta kuin aiheesta luennoiva vieras, taiteilijat varoittavat toisiaan turvafraasilla ”missä teippi on”, ”var är tejpen”.

Misschiefs on kuitenkin kaikille avoin. Kuka tahansa voi astella sisään katselemaan taidetta ja taiteilijoiden työskentelyä.

Ahvenanmaalla varttunut taiteilija Minna Palmqvist on ollut alusta saakka mukana galleria Misschiefsin toiminnassa. Työssään hän yhdistelee muotia ja taidetta.

Palmqvist työskenteli ensimmäiset kuukautensa gallerian ikkunan edessä. Vilkkaalla alueella monet pysähtyivät katselemaan.

Bjäringerin mukaan Pohjoismaissa ihmiset ovat tottuneet siihen, että nähtäville asetetaan tyypillisesti vain valmiiksi paketoidut tuotteet. Oli kyse sitten taideteoksesta, kukkakimpusta tai jauhelihasta.

Jos ei näe, mistä tuote on peräisin tai miten se on tehty, kädentaidot ja tekijä saattavat unohtua.

Misschiefsin helmikuussa 2020 allekirjoitettu vuokrasopimus Linnégatanilla oli aluksi kolmen kuukauden mittainen. Sen jälkeen sitä on jatkettu aina kolme kuukautta kerrallaan. Gallerian tilanne on siis varsin epävarma.

Bjäringer pitää galleriaa kuitenkin kokeiluna. Hän ei ole huolissaan tulevasta. Pandemia on tyhjentänyt monista suurista kaupungeista tiloja, kun yritykset ovat joutuneet lopettamaan tai siirtyneet etätyömalliin. Ne pitäisi täyttää taiteella, Bjäringer sanoo.

Tilaa kyllä on, se pitää vain ottaa käyttöönsä.

Tunnelma Misschiefs-galleriassa on Minna Palmqvistin mukaan bjussig, eli auttavainen, hyväntahtoinen ja huomaavainen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat