Musiikkiohjelma Muistojen bulevardi on noussut radiosuosikiksi vastoin kaikkia alan trendejä.
Siinä ei nimittäin soiteta päivän hittejä vaan kappaleita kaukaa menneisyydestä. Tällä viikolla ohjelmassa kuullaan sellaisia arkistoartisteja kuten Dusty Springfield, Nana Mouskouri ja Arto Sotavalta.
Näillä eväillä Muistojen bulevardi on kirinyt Yle Radio 1:n kuunnelluimmaksi ohjelmaksi, Yle Areenan kuunnelluimpien joukkoon sekä samalla radio-ohjelmien uudeksi klassikoksi. Nyt ohjelma viettää 10-vuotispäiviään.
Ohjelman synty oli kaukana juhlavasta.
Kanavalla oli nimittäin ongelma, johon tarvittiin ratkaisu. Probleemalle on radiokielessä nimikin: kuuntelukuoppa.
Sähköisessä mediassa ohjelmakaavio on tapa pitää kiinni yleisöstä. Ennen Muistojen bulevardin keksimistä Ylen Radio 1:stä kaikkosivat kuulijat joka aamu, kun ajankohtaisaiheiden täyteinen Ykkösaamu päättyi aamuyhdeksältä uutisiin.
Kanavan johtoon oli noussut vastikään Kaj Färm.
”Tiesin yöradiovuosieni perusteella, että american song book -tyyppinen musiikki on suosittua. Ehdotin tällaista ohjelmaa musiikkitoimittaja Pekka Laineelle ja tuottaja Tuuli Saarakkalalle”, Färm kertoo.
Kaj Färm
Kuuntelukuopan täytteeksi keksityllä ohjelmalla oli työnimenä Evergreen, ikivihreä. Ideana oli soittaa raskaiden uutisaiheiden tilalla tunnettuja lauluja Frank Sinatran ja Ella Fitzgeraldin kaltaisilta kuuluisuuksilta ja saada väki pysymään taajuudella.
Suunnitelmassa oli kuitenkin heikkous. Vastaavanlaista musiikkiohjelmaa oli tavattu tehdä vain iltaisin. Oli hassua, että sellaista oltiin sovittamassa arkiaamuihin.
”Pelättiin, että kukaan ei kuuntele, koska väki on arkiaamuisin töissä. Lähdettiin rohkeasti kokeilemaan”, Färm sanoo.
Ensilähetyksessä tammikuussa 2011 kuultiin 14 kappaletta, Tony Bennettiä ja Marilyn Monroeta muun muassa, sekä Laila Kinnusen esittämä Muistojen bulevardi. Vuoden 1966 valssista oli löydetty ikivihreitä soittavalle ohjelmalle nimi.
”Olen syyllinen nimeen”, ohjelman taustavoimiin kuuluva musiikkitoimittaja Jake Nyman kertoo.
Jake Nyman
Nyt nimi yhdistyy useimmilla radio-ohjelmaan eikä enää Laila Kinnuseen. Alkuun nimi tuotti hankaluuksia, vääriä mielikuvia.
”Osa kuulijoista luuli, että kaikki Muistojen bulevardi -nimisessä ohjelmassa soitetut kappaleet pitäisi muistaa. Muistohan voi syntyä myös silloin, kun kuulet jonkin kappaleen ensi kertaa”, Nyman sanoo.
Niin tai näin, Muistojen bulevardin kuulijat eivät ole kovin nuoria. Ohjelmaa voi pitää hyvästä syystä suomalaisen radion selkeimpänä boomerien musiikkiohjelmana, sillä kuulijoiden keski-ikä on Ylen mukaan 57 vuotta. Ohjelmaideaa kehittänyt Färm kiistää, että ideana olisi alun perin ollut ohjelma suurille ikäluokille.
”Se ei ollut lähtökohta, mutta jos ajatteli realistisesti, niin sieltä yleisöpohjan saattoi löytää.”
Yle Radio 1:llä on radioiden joukossa konservatiivinen leima, sillä kuulijakunta on leimallisesti yli 50-vuotiaita ja ohjelmistossa on hartausohjelmia sekä paljon klassista musiikkia.
Ei mennyt kauan, kun Muistojen bulevardi, tekijöiden suussa vain Mubu, nousi suositummaksi kuin jumalanpalvelus. Se oli merkki aikojen muuttumisesta.
”Pidän Yle Radio 1:tä nykyään radioista radikaalimpana”, Jake Nyman sanoo. ”Kun kaikki kanavat pelaavat muuten omalla tavallaan varman päälle, niin Yle Radio 1:ssä on annettu tilaa rohkeille ideoille.”
Tekijätiimiin vuonna 2013 kiinnitetty musiikkitoimittaja Tuuli Saksala tietää hyvin, että Mubu on vuosien aikana liukunut ja laventunut alkuperäisestä ideasta. Angloamerikkalaisia ikivihreitä ja Olavi Virtaa soitetaan edelleen, mutta myös muuta.
Tuuli Saksala
”Mubu on myös Jacques Breliä ja Vladimir Vysotskia. Meidän musiikillinen menneisyytemme on monipuolisempi kuin mitä radioissa nykyään yleensä kuullaan. Suomessa on aina kuunneltu erikielistä musiikkia: Udo Jürgensiä, Amália Rodriguesia, Cesária Évoraa, Violeta Parraa tai japanilaista iskelmää 1960-luvulta”, Saksala muistuttaa.
Saksala vertaa ohjelmaa varten tehtävää musiikin valintaa salapoliisityöksi, jossa ovat apuna kaikkien toimittajien parhaat kaverit: kirjat, tietokannat ja tutkimukset.
”Itse olen kaivellut viime aikoina ohjelmaan soitettavaksi lattariversioita esimerkiksi Bésame Muchosta. Etsinyt chileläisten laulajien levytyksiä 1940–1960-luvuilta”, Saksala sanoo.
Nymanin ja Saksalan lisäksi ohjelmaa kokoavat nykyään musiikkitoimittajat Pasi Hiihtola, Pekka Laine ja Kalevi Pollari. Jokaiseen lähetykseen mahtuu noin 13–16 kappaletta, ja jokaisella toimittajalla on oma vakioaamunsa.
Pekka Laine
Yksittäinen kappale voi olla tyrkyllä ohjelmaan parikin vuotta, ja aina mukana on pohdintaa siitä, sopiiko kyseinen laulu Muistojen bulevardiin vai ei, Saksala kertoo.
”Vastikään soitin ohjelmassa Tori Amoksen Winterin, mutta viisi vuotta sitten en olisi sitä ohjelmassa soittanut. Tori Amos on sukupolveni laulaja ja lauluntekijä. Sävellys on suuri, ja biisissä on isot jouset taustalla”, Saksala perustelee.
Saksalan kokoamia ohjelmia kuullaan tiistaisin.
”Yleensä lähetystä rakentaessani mietin sitä nimenomaista tiistaiaamua. Onko merkittäviä tapahtumia tiedossa tai onko jollakulla syntymäpäivä? Olen aika puritaani, joten en halua soittaa kesäisiä kappaleita talvella, paitsi jos lauluun liittyy muistoa tai toiveita. Haluan yhdistää biisit aikaan, sillä radio on ajankohtaisin väline mitä on.”
Muistojen bulevardin suosioon on saattanut vaikuttaa eräs hienovarainen seikka, jota harva tulee ajatelleeksi, mutta joka leimaa ohjelmaa. Ohjelmassa ovat poikkeuksellisesti äänessä Yle Radio 1:n kuuluttajat eivätkä musiikin valinneet erikoistoimittajat. ”Kustannussyistä”, sanoo Kaj Färm.
Kuuluttajat ovat perinteisesti edustaneet Ylen ”virallista vakavuutta” sekä maan huolitelluinta ääntämystä, mutta Muistojen bulevardissa ammattikunta on alkanut jopa irrotella ja muotoilla aamuohjelman käsikirjoitusta omaan suuhunsa sopivaksi.
Jari Aula
”Jos kuuluttajana on Jari Aula, olen valinnut hänelle soitettavaksi tiettyjä lauluja. Hän osaa muun muassa puolaa, tšekkiä ja venäjää, ja hän voi lennosta kertoa kuulijoille, mistä laulu kertoo. Toivon aina, ettei se ole mikään isojen poikien laulu, ja jos olisikin, ei Jari sitä kuulijoille kertoisi”, Jake Nyman sanoo.
Isossa roolissa ohjelmatyössä on Ylen levystö, josta toimittajat voivat poimia musiikkia. Samalla tehdään tärkeää arkistotyötä, kun vaikkapa 1900-luvun alussa suosittuja äänilevyjä eli savikiekkoja digitoidaan.
Millainen sitten on Muistojen bulevardin tyypillinen kappale?
Jos Tuuli Saksalalta kysyy, niin moni Muistojen bulevardin kappale on soitettu oikeilla soittimilla oikeassa orkesterissa oikean kapellimestarin kanssa, joka on myös sovittanut kappaleen. ”Ja laulajaksi on haettu paras mahdollinen”, Saksala lisää.
Eli vanhaan hyvään tapaan, paitsi että Saksala käyttää toista ilmaisua: ”Käsityöläisten musiikkia.”
”Tietokoneillakin voi tehdä hyvää musiikkia, mutta se ei ole Muistojen bulevardin musiikkia”, Saksala sanoo.
Ainakaan vielä.
Kuuntelukuopan täytteeksi syntyneellä Muistojen bulevardilla on valtavasti vakituisia kuulijoita, ja somessa faneiksi ovat ilmoittautuneet muun muassa oopperalaulaja Karita Mattila, kaupunginvaltuutettu Pekka Sauri sekä toimittajat Tuomas Enbuske ja Jarno Liski.
Yle Radio 1:n vastaava tuottaja Anna Simojoki arvelee, että jotain on tehty oikein, jos ohjelma puhuttelee vuodesta toiseen.
Simojoki kertoo, että hänen mielestään ohjelman suosio tiivistyy palautteeseen, jonka lähetti noin 55-vuotias nainen. Hän kertoi keittävänsä joka aamu teen ja laittavansa radiosta soimaan Muistojen bulevardin.
”Nainen kirjoitti, että ohjelma tarjoaa hänelle joka aamu tunnin hetken, jolloin maailmassa on kaikki ok”, Simojoki kertoo.
Muistojen bulevardi, lohdun bulevardi.
Muistojen bulevardin ohjelmakuva.
Muistojen bulevardin juhlalähetys samoilla kappaleilla kuin ensilähetyksessä vuonna 2011, Yle Radio 1 ma 10.1. klo 9.05 sekä Yle Areena. Muistojen bulevardi -konsertti to 10.2. Savoy-teatterissa Helsingissä, esiintyjinä UMO Helsinki Jazz Orchestra sekä laulusolistit Aili Ikonen ja Kyösti Mäkimattila. Muistojen bulevardin sävel on vapaa -puhelintoivekonsertti, Yle Radio 1 la 12.2. klo 19.02.