Näin valkoinen identiteetti rakennetaan, vaikka ihonväri olisi musta - Kulttuuri | HS.fi

Näin valkoinen identiteetti rakennetaan, vaikka ihonväri olisi musta

Brit Bennettin romaani näyttää, miten valheesta tulee totta, kun ihminen teeskentelee tarpeeksi kauan.

Mikä meidät erottaa on yhdysvaltalaisen Brit Bennettin toinen romaani.

9.1. 13:39

Romaani

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa (The Vanishing Half). Suom. Maria Lyytinen. Tammi. 403 s.

Vuonna 2020 Yhdysvalloissa ilmestynyt The Vanishing Half, vapaasti suomennettuna katoava puolikas, viipyi useita viikkoja New York Timesin bestseller-listalla.

Romaani listattiin yhdeksi vuoden parhaimmista myös BBC:llä ja Time-lehdessä. Sen ylistettyä kirjoittajaa Brit Bennettiä on jo tituleerattu uudeksi Toni Morrisoniksi.

Suomennos kulkee nimellä Mikä meidät erottaa, ja se pureutuu teemaan, jonka käsittely on ajankohtaista ja tärkeää vuosikymmenestä toiseen.

Miten musta ja valkoinen identiteetti rakentuvat yhdysvaltalaisessa kontekstissa, suhteessa toisiinsa? Tai ylipäättään maailmanjärjestyksessä, jossa toinen edustaa valtaa ja normia, toinen poikkeamaa siitä.

Romaani kertoo 1930-luvulla New Orleansin kupeessa Mallardin pikkukaupungissa syntyvistä identtisistä kaksosista Desireestä ja Stellasta.

Mallard on tunkkainen ja ahdasmielinen kaupunki, jossa mustat luokitellaan sävyjen mukaan. Mitä vaaleampi, sen parempi. Näin mustakin voi olla lähes valkoinen – ja käyttäytyä sen mukaan.

Kaksostytöt kasvavat tietenkin myös suhteessa toisiinsa, suorempaa ja läheisempää vertailukohdetta ei ihmisellä voi olla.

Toinen heistä, Stella, päättää aikuistuessaan vaihtaa valkoisten puolelle, rakastuttuaan itseään vanhempaa valkoiseen mieheen, pomoonsa. He saavat tyttären, valkoisen.

Tytär kasvaa tietämättä äitinsä taustasta, koska tämä on päättänyt kieltää sen. Hänen koko perheensä on muka kuollut.

Näin romaanin yhdeksi isoksi teemaksi nousee valhe, petos. Voiko itsensä kieltävään ihmiseen ollenkaan luottaa? Miten perheiden valheet ja salaisuudet siirtyvät eteenpäin ja vahingoittavat yhä uusia sukupolvia?

Desiree puolestaan valitsee mustan miehen ja saa tämän kanssa itseään mustemman tyttären. Aikuistuttuaan tämä tytär etsii serkkunsa käsiinsä ja salaisuuksien vyyhti alkaa paljastua.

Bennett on taitava ja muheva kertoja. Hän kuvaa hienosti sitä prosessia ja niitä hetkiä, joissa Stella edustaa valkoisuutta, vaikka onkin musta. Valkoisuus on asenne ja normisto: päätös ottaa vastaan etuoikeuksia, ei pyytää lupaa, sulkea muut ulos.

Näin valkoisten alueella asuva Stella toimii, kun hänen naapuriinsa muuttaa musta varakas perhe. Pelko asuinalueen arvon romahtamisesta antaa hänelle lähtökohtaisesti luvan toimia ihmisiä vastaan.

Kun ihminen teeskentelee tarpeeksi kauan, valheesta tulee totta.

Petoksen, identiteetin rakentamisen ja valintojen ohella iso teema on läheisen ihmisen menettäminen ja sen seuraukset ihmisessä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat