Ohjaaja Ulrika Bengts halusi tehdä elokuvia ja nähdä maailmaa – Tukholmassa hän sai oppia Unkarin ja Puolan elokuvantekijöiltä, ja Ingmar Bergmanilta - Kulttuuri | HS.fi

Ohjaaja Ulrika Bengts halusi tehdä elokuvia ja nähdä maailmaa – Tukholmassa hän sai oppia Unkarin ja Puolan elokuvantekijöiltä, ja Ingmar Bergmanilta

Ulrika Bengts uskoo elokuvien toteutumiseen vasta, kun kamerat käyvät.

”Olen tehnyt tuotantoni äidinkielelläni ruotsiksi. En osaa sanoa, olisinko päässyt nopeammin tekemään pitkää elokuvaa, jos olisin tehnyt suomeksi”, sanoo ohjaaja Ulrika Bengts.

10.1. 2:00

Lukion jälkeen vuonna 1980 Ulrika Bengts lähti Åbo Akademiin opiskelemaan valtio-oppia ja erikoistui journalismiin. Hän oli ollut jo kesätoimittajana Närpes Tidningissä. Turun elokuvatarjonta lumosi pikkukylän kasvatin.

”Silloin oli paljon elokuvateattereita, joissa näytettiin hyviä elokuvia. Jo Fassbinderiltä tuli yksinään useita elokuvia vuodessa. Gradun tehtyäni minulla oli 23-vuotiaana identiteettikriisi: kuka olen, minne menen?”

Vastauksen tarjosi sattumalta löytynyt Dramatiska Institutetin esite. Bengts halusi tehdä elokuvia ja lähti Tukholmaan opiskelemaan. Suomeen hakeminen ei käynyt edes mielessä, sillä hän halusi nähdä maailmaa.

”Siellä oli opettajia Puolasta ja Unkarista. Ohjauksen opettaja János Herskó oli opettanut aikoinaan István Szabóa, leikkauksen opettaja Krystyna Leśniewska oli työskennellyt Andrzej Wajdan kanssa, ja Ingmar Bergman kävi pitämässä työpajoja ja luentoja”, Bengts muistelee yhä innoissaan.

Valmistuttuaan Bengts palasi Suomeen. Hän saapui joulukuussa 1989 Helsinkiin, joka oli hänelle taas uusi kaupunki. Ensimmäiset puoli vuotta hän vietti reppuelämää matkoilla olevien tuttujen kämpissä eri puolilla kaupunkia. Viimeiset 20 vuotta on mennyt Lauttasaaressa.

Bengts pääsi mukaan Ylen Sparrausrinki-hankkeeseen, jossa nuoret lupaavat ohjaajat tekivät puolipitkiä elokuvia televisioon. Jörn Donnerin tuottama Goodbye Gibraltar (1993) pääsi poikkeuksellisesti jopa teatteriin, kuten muun muassa Markku Pölösen Onnen maa.

”Muistot Goodbye Gibraltarin kuvauksista ovat onnellisia. Olimme innostuneita nuoria elokuvatyöläisiä. Monista ryhmän jäsenistä tuli pitkäaikaisia työtovereita, esimerkiksi kuvaaja Robert Nordströmistä.”

Vuonna 1996 Bengts perusti yhdessä kollegoiden kanssa Talking Heads -tuotantoyhtiön, jonka toiminta jatkui kahdeksan vuotta. Bengts on tehnyt myös kuunnelmia ja tällä vuosisadalla hän on työskennellyt teatterissa.

Dokumentteja Bengts ei ole tehnyt enää kymmeneen vuoteen, ei vaikka Nyt olet Hamlet (2002) sai Lyypekin pohjoismaisten elokuvien päivillä parhaan dokumentin palkinnon ja Pärnun elokuvafestivaalin pääpalkinnon.

”Dokumentti on ihana laji, mutta sen tekeminen tuntuu käyneen koko ajan vaikeammaksi. Tosi-tv tuhosi käsitykset siitä, mitä dokumenttielokuva on. Toisaalta vastuu alkoi painaa, kun työskenteli oikeiden ihmisten kanssa. Mikä antaa oikeuden käyttää toisen ihmisen tarinaa?”

Vei yli 20 vuotta valmistumisesta ennen kuin Bengts pääsi ohjaamaan ensimmäisen pitkän näytelmäelokuvansa. Suomalaisruotsalainen yhteistuotanto, 1890-luvulle sijoittuva lastenelokuva Iris sai ensi-iltansa 2011.

”Olen tehnyt tuotantoni äidinkielelläni ruotsiksi. En osaa sanoa, olisinko päässyt nopeammin tekemään pitkää, jos olisin tehnyt suomeksi.”

Myös Bengtsin toinen pitkä elokuva Oppipoika (2013) sijoittuu historiaan, sodan kynnykselle 1939. Psykologinen jännäri kertoo majakkamestarin ja oppipojan valtataistelusta syrjäiselä saarella.

Oppipoika oli erityinen hanke. Kuvasimme sitä keskellä Ahvenanmerta majakkasaaressa, jossa ei ollut asunut ketään 50 vuoteen. Siellä oli vain vesilintuja ja käärmeitä. Fantastinen paikka.”

Lågskärin saaren karuissa oloissa tehty Oppipoika on visuaalisesti komea elokuva. Bengtsin tähän astisen uran päätyö sai maailmalta muutamia palkintoja, muun muassa Rooman festivaalilta.

Bengts sanoo, että hänen molemmat pitkät elokuvansa sijoittuvat historiaan sattumalta. Hänen viimeisin laaja työnsä, kuusiosainen tv-sarja Lola ylösalaisin (2016) sijoittuukin nykyaikaan.

Nyt Bengts työskentelee kahden hankkeen parissa. Niistä tv-sarja Maria Lizelia jatkaisi historiallisia aiheita. Se sai joulukuussa elokuvasäätiöltä kehittämistukea.

”Sarja kertoo kätilöistä Turussa vuonna 1759. Kirjoitan sitä Hanna Åkerfeltin kanssa. Hän löysi professori Kirsi Vainio-Korhosen kirjan Ujostelemattomat – Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa, joka kertoo Suomen ensimmäisistä kätilöistä. Hanna toi aiheen tuottajalleni Mats Långbackalle, joka ehdotti hanketta minulle.”

Johanna Holmströmin kirjaan perustuvassa elokuvassa Asfalttienkelit puolestaan pääkieli olisi suomi ensimmäisen kerran Bengtsin uralla. Tosin siinä puhuttaisiin myös arabiaa ja ruotsia.

Päähenkilöllä, 15-vuotiaalla Leilalla on suomenruotsalainen äiti ja arabiankielinen isä, mutta hän asuu suomenkielisessä ympäristössä. Bengts sanoo, että Leila elää kulttuurien välitilassa, jossa eri puolet eivät helposti kohtaa.

”En kyllä usko minkään hankkeen toteutumiseen ennen kuin ollaan kuvauksissa. Pidän sekä sarjojen että elokuvien tekemisestä. Niiden suurin ero on tavassa käsitellä materiaalia. Elokuva on kuin öljymaalaus ja sarja kuin fresko.”

Bengts on juuri lopettanut vuoden määräaikaisen pestin Svenska Ylen dramaturgina. Se tarjosi vaihteeksi uudenlaisen näkymän omalle alalle.

”Ohjaajalle on raskasta kirjoittaa omat käsikirjoituksensa, koska prosessi kestää todella pitkään. Opin paljon, kun työskentelin toisten tekstien kanssa. Siinä pääsi sisään ihan eri maailmoihin ja temperamentteihin."

Ulrika Bengts

  • Syntynyt Ylimarkussa (myöh. Närpiö) vuonna 1962.

  • Opiskellut valtio-oppia Åbo Akademissa 1980–1985, elokuva- ja tv-ohjausta Tukholmassa Dramatiska Institutetissa 1986–1989 ja teatteriohjausta ja dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa 2005–2007.

  • Ohjauksia muun muassa: puolipitkä elokuva Goodbye Gibraltar (1993), dokumentti Nyt olet Hamlet (2002), tv-sarjat Jäähyväiset (2010) ja Lola ylösalaisin (2016).

  • Pitkät elokuvat: Iris (2011) ja Oppipoika (2013).

  • Talking Heads -tuotantoyhtiön perustaja ja osakas 1996–2004.

  • Saanut muun muassa Svenska kulturfondenin suuren kulttuuripalkinnon 2014.

  • Puoliso säveltäjä Peter Hägerstrand. Kolme aikuista lasta.

  • Täyttää 60 vuotta perjantaina 14. tammikuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat