Alaston mies räksytti vieraille ja esitti virtsaavansa seinälle –Tukholmalaisessa museossa koettiin joulukuussa erikoinen protesti, ja nyt taiteilija kertoo HS:lle, mistä siinä oli kyse - Kulttuuri | HS.fi

Alaston mies räksytti vieraille ja esitti virtsaavansa seinälle –Tukholmalaisessa museossa koettiin joulukuussa erikoinen protesti, ja nyt taiteilija kertoo HS:lle, mistä siinä oli kyse

Tanskalaistaiteilija järjesti Muhammed-piirroksen takia syrjään joutuneelle Lars Vilksille keskustelutilaisuuksia, joista yksi päättyi terroristi-iskuun.

Tanskalaistaiteilija Uwe Max Jensen otti koiran roolin Moderna Museetissa joulukuussa.

6.1. 9:15

Mies riisuutuu taidemuseon nurkkauksessa. Paita pois, housut alas, alushousut myttyyn. Vain punaiset sukat ja kaulapanta remmillä.

Hän polvistuu lattialle, lähtee konttaamaan kohti ensimmäistä salia, sitten toista, kolmatta.

On joulukuun puoliväli vuonna 2021. Tukholman modernin taiteen museon Moderna Museetin vieraat katselevat näyttelyä museon kokoelmista. Mies räksyttää kaikille, jotka edes vilkaisevat, ja nostaa ”tassuja” kohti. Hän asettuu selälleen kuin rapsutuksia odottava alistunut koira.

Mies pysähtyy haukkumaan lasikuutiossa seisovalle vuohelle. Eläin on osa Robert Rauschenbergin merkkiteosta Monogram.

”Koira” nostaa jalkaansa ja esittää virtsaavansa seinää vasten. Tällä kertaa hän ei pissaa oikeasti.

Pian uutiset kertoivat alastoman miehen protestoineen tukholmalaisessa museossa.

Mies on tanskalainen taiteilija Uwe Max Jensen, ammattihämmentäjä. Hänet tunnetaan sarjapissaajana. Jensen on jo parin vuosikymmenen ajan tehnyt taidetta verellään ja ulosteillaan. Eritteet ovat edullisia, hän on perustellut.

Tällä kertaa tanskalainen ammattihämmentäjä ei kuitenkaan kontannut itsensä vaan pitkäaikaisen ystävänsä takia.

Koira-Jensenin kasvoja peitti Moderna Museetissa tuloste ruotsalaisen taiteilijan Lars Vilksin Muhammed-piirroksesta. Ruotsalaistaiteilija tuli kuuluisaksi profeettaa koirana kuvanneesta piirroksesta vuonna 2007.

Fundamentalistien tappouhkauksien vuoksi Vilks joutui viettämään loppuelämänsä piilossa, vartijoiden suojeluksessa.

Vilks kuoli liikenneonnettomuudessa viime lokakuussa. Taiteilijaa kuljettanut auto törmäsi rekkaan ja myös kyydissä olleet kaksi poliisihenkivartijaa kuolivat. Ruotsin poliisi ei ole löytänyt viitteitä rikokseen.

Kuoleman jälkeen Moderna Museet julkaisi lausunnon, jossa se kertoi, ettei aio hankkia Vilksin kuulua Muhammed-piirrosta kokoelmiinsa. Tiedotteessa kirjoitettiin, että Vilksin teosten tapa tutkia taiteen mekanismeja on ”laajasti huomioitu”, mutta ristiriidat eivät takaa laatua.

”Vaikka se (teos) synnyttää kritiikkiä, se ei automaattisesti tee siitä tärkeää taideteosta.”

Lars Vilks sai tanskalaisen sananvapausjärjestö The International Free Press Societyn palkinnon vuonna 2015.

Valinta oli väärä, Uwe Max Jensen kertoo puhelimessa. Museon kokoelmissa on jo Lars Vilksin teoksia, joten myös Vilksin elämää eniten määrittänyt teos pitäisi säilöä sinne.

”Se kuuluu museoon”, Jensen sanoo teoksesta.

Piirroksessa profeetta kuvataan koirana liikenneympyrässä. Tekoaikaan Ruotsissa oli innostuttu sijoittamaan liikenneympyröihin taidekoiria.

Jensen halusi väittää vastaan ”taiteellisella tavalla” ja tuoda Vilksin teoksen Ruotsin tärkeimpään taidemuseoon.

Yksinkertaisinta olisi ollut viedä teoskopio seinälle, mutta performanssitaiteilija halusi halusi tehdä koirasta ”oikean”.

Hauskaa se ei ollut.

”Ei. On aika raskasta ryömiä museossa. Ehkä koska olen aika painava.”

Hän ei ollut harjoitellut koiran ääntä vaan improvisoi räksytystä ja eleitä.

Performanssin lopuksi hän nousi kahdelle jalalle, apinauroksen rooliin. Hän nopeutti kulkua ja alkoi juoksennella ympäri museota.

Hahmo muistutti hienostoväkeä häiriköivää gorillaa elokuvasta The Square, joka sekin pilkkasi ruotsalaisten jäykkiä taidepiirejä.

Koira-apina sai juosta aulan läpi kahvilaan ja ulos. Jenseniä vastaan tullut vartija tuijotti mutta ei tehnyt mitään.

Sisäänkäynnillä Jensen asettui uudelleen nelinkontin haukkumaan tarralle, jossa kielletään koirien tuominen museoon. Vahti tuli estämään paluun sisätiloihin. Jensen käveli pois ja alkoi pukea. Hän ehti olla taidekoira kuusi minuuttia.

Jotkut vieraat luulivat, että esitys oli museon tilaama taideteos. Toiset hälyttivät apua.

”He soittivat poliisin ja sanoivat, että paikalla oli neljä alastonta miestä.”

Jensen oli varautunut keskusteluihin virkavallan kanssa. Hän oli varautunut siihen, ettei pääsisi museosta ulos ennen poliisin saapumista.

”En pissannut oikeasti. Pelkäsin, että minut pidätetään. Jos olisin pissannut seinälle, poliisi olisi varmasti pidättänyt minut.”

Jensen on hyvä arvioimaan; hänet on pidätetty useasti performanssiensa takia.

Poliisi saapui museoon, kun Jensen oli ajamassa sieltä pois. He soittivat ja pyysivät tulemaan takaisin. Jensen vastasi, että palaa, mutta lähti oikeasti lentokentälle.

”Kerroin pienen valkoisen valheen.”

Paikallaolijat eivät halunneet viedä juttua pidemmälle.

Keski-ikäisen miehen alastonkonttaus voi vaikuttaa rasittavalta häiriköinniltä, mutta Jensenillä ja Lars Vilksillä on pitkä, verinen historia sananvapauden puolustamisessa.

Kesällä 2007 Vilks oli yrittänyt saada Muhammed-teostaan esiin gallerioihin, mutta kaikki kieltäytyivät.

Vilks jatkoi piirroksella Tanskassa pari vuotta aiemmin alkanutta väittelyä kuvien esittämisen vapaudesta.

Se alkoi, kun tanskalaislehti Jyllands-Posten oli julkaissut useita pilapiirroksia profeetta Muhammedista syyskuussa 2005. Jutussa oli lehden mukaan tarkoitus käsitellä itsesensuuria ja islamin kritiikkiä. Juttu sai aikaan diplomaattisen kriisin ja ostoboikotteja, sillä islamilaisessa perinteessä ei ole sopivaa kuvittaa profeettaa. Tekijät saivat tappouhkauksia, mielenosoitukset yltyivät, Tanskan ja Norjan lähetystöt Syyriassa poltettiin.

Jensenillä oli jo tuolloin vankka maine provokaattorina. Hän määrittelee itsensä taiteilijaksi, joka käsittelee tabuja.

Hän on laittanut koiransa pissaamaan gallerian nurmelle, parantanut tanskalais-islantilaisen Olafur Eliassonin veistosta virtsallaan ja laittanut äitinsä pesemään näyttelyvieraiden pyykkejä.

Toiselle tanskalaiselle ärsyttäjälle, elokuvaohjaaja Lars von Trierille, hän antoi lahjaksi narsismia käsittelevän teoksen: siinä Jensen taas kerran virtsasi, peilille.

Hän on synnyttänyt otsikoita maalaamalla peniksellään Kim Kardashianin kuvan.

Suomessa Jensen on ollut esillä talvella 2001 turkulaisessa Titanik-galleriassa, jonne virtsataiteilija laittoi esille muun muassa pisoaarin. Neliosainen Duschamp Machine -teos jäi Turun kaupungin taidekokoelmiin.

Jensen soitti Vilksille, ja he sopivat tapaamisen Ruotsiin kesälle 2007. Heitä yhdisti taiteesta ja sananvapaudesta keskustelu.

Vilksin Muhammed-piirros julkaistiin lopulta ruotsalainen paikallislehti Nerikes Allehandassa elokuussa 2007. Julkaisua paheksuvissa mielenosoituksissa Ruotsin lippu sytytettiin palamaan. Lars Vilks joutui islamistien tappolistalle. Vuonna 2010 useita ihmisiä pidätettiin Irlannissa Vilksin tappamisen suunnittelusta. Ruotsissa alettiin vältellä hänen kutsumistaan näyttelyihin tai tilaisuuksiin puhumaan.

Marraskuussa 2012 Jensen ja kirjailija-toimittaja Helle Merete Brix perustivat Lars Vilks -komitean. Sen oli tarkoitus tukea ruotsalaistaiteilijaa. Tanskalaiset halusivat, että Vilksiä ei suljeta pois keskustelusta.

He kutsuivat Vilksin muutaman kerran vuodessa tapaamiseen Kööpenhaminaan, jotta hän pystyi puhumaan julkisesti. Tapahtumissa käytiin keskusteluita sananvapaudesta.

Helmikuussa 2015 aseistautuneet miehet hyökkäsivät tapaamiseen. Jensen oli ollut järjestämässä tapahtumaa, mutta lomaili sen aikaan New Yorkissa.

”Se ei mennyt hyvin. Sinne hyökkäsivät terroristit ja tappoivat yhden vieraan”, Jensen sanoo.

Yksi osallistuja ammuttiin ja kolme poliisia haavoittui. Pääkohteena on pidetty Lars Vilksiä.

”Olen tyytyväinen, etten ollut siellä. Se oli hyvin pelottava kokemus. Monet paikallaolijat ovat kokeneet erilaisia henkisiä ongelmia jälkeenpäin.”

Tutkijat käyvät läpi Kööpenhaminan terrori-iskupaikkaa vuonna 2015.

Lars Vilks -komitea jatkoi tapaamisia ja kävi usein keskustelemassa jopa Kööpenhaminassa Tanskan parlamentissa. Isku kuitenkin synnytti ristiriitoja: osa aktiiveista halusi jatkaa sananvapauden korostamista, osa halusi korostaa dialogia osapuolten välillä. Komitean toiminta hiipui.

Jensen kannattaa edelleen asioiden törmäyttämistä.

”Konflikti on hyvä asia. Se voi saada meidän näkökannoistamme kirkkaampia. Kun asuu yhteiskunnassa, jossa pitää olla samaa mieltä kaikesta, on joskus hyvä olla konflikteja.”

Jensen ja Vilks tapasivat viimeisen kerran Puolassa elokuussa 2021.

Molemmat osallistuivat poliittisen taiteen näyttelyyn Sztuka politycznaan Varsovan Ujazdowskin linnan taidekeskuksessa.

He viettivät viikon ajan taidekeskuksessa ripustumassa. Jensen kävi lähtiessään sanomassa hyvästit Vilksille aamiaisella.

”Ajattelin, että se saattaa olla viimeinen kerta.”

Taiteilijat Dan Park (vas.), Uwe Max Jensen ja Lars Vilks poliittisen taiteen näyttelyn lehdistötilaisuudessa Varsovassa elokuussa 2021. Juutalaisjärjestöt kirjoittivat avoimen kirjeen, jossa he paheksuivat viharikoksista tuomitun Parkin teosten esittelemistä.

Vilksille taide oli kaikki kaikessa, Jensen kuvailee. Hänellä oli naisystävä, mutta ei muuta perhettä. Vilks keskittyi lähes pelkästään taiteeseen ja taiteenteoriaan.

”Kunnioitan häntä teosten takia, mutta myös sen takia, että hän jatkoi työskentelyä välittämättä siitä, mitä ihmiset ajattelivat hänestä ja hänen taiteestaan. Se innoittaa minua eniten. Että on voimaa ja kestokykyä jatkaa.”

Muhammed-piirros on edelleen esillä Puolassa, vielä tammikuun puoliväliin saakka. Se ei ole synnyttänyt suuria skandaaleja.

Näyttelyn norjalainen kuraattori Jon Erik Lundberg kutsuu Vilksin teosta herkäksi. Luonnosmaisen piirroksen reunassa näkyvät piirroslehtiön reiät. Lundbergista teokseen pitäisi suhtautua kuin luonnokseen apokalyptisesta maailmasta, jossa kaikki liikenneympyräkoirat muuttuvat Vilksin piirroksen kaltaisiksi.

”Teos on tärkeä näyttää, jotta ihmiset pääsevät poistamaan mystisyyttä esineestä”, Lundberg sanoo puhelimessa.

Oleellista ei olekaan taide-esine, jolle usein hermostutaan, vaan hermostuminen itsessään. Puheen suunta, johon taiteilijat johdattavat, Lundberg sanoo.

Uwe Max Jensen pitämässä performanssia Puolassa elokuussa 2021.

Lars Vilks antoi yhden viimeisistä haastatteluistaan Puolassa elokuussa. Hän sanoi, että taiteen sisällä voi tehdä kokeiluja esimerkiksi väkivallalla. Reaktioiden herättäminen oli hänestä korvaamaton osa taidemaailmaa.

”Taiteen vapaus on oikeus rikkoa sääntöjä. Ei vain kuvaannollisesti vaan oikeasti rikkoa sääntöjä”, Vilks sanoi pari kuukautta ennen kuolemaansa.

Jensen tietää, että tämä ei ihan pidä paikkaansa.

”Minulla on oikeuden päätös siitä, että vaikka tekisi taidetta, ei saa rikkoa sääntöjä. Pissasin seinää vasten ja kutsuin sitä taideteokseksi. Tuomari sanoi, että vaikka se olisi taideteos, se oli silti rikollinen teko.”

Viime aikoina Jensen on tehnyt kuvamuokkauksia, joissa esimerkiksi atomipommia kuljettanut lentokone Enola Gay iskee WTC-torneihin.

”Tabu on valtaa. Jos on olemassa jotain, mistä ei saa puhua, siitä tulee valtaa”, Jensen sanoo.

Uwe Max Jensen on kuvamanipulaatiossaan sijoittanut Enola Gay -pommikoneen WTC-kuvaan.

Puolassa Lars Vilksiä on katseltu hiljaisuudessa, mutta muuten näyttely on nostattanut vastalauseita. Museon johtajaa Piotr Bernatowiczia on väitetty Laki ja oikeus -puolueen agendaa ajavaksi tekijäksi, jonka päämäärä on lisätä vanhoillista näkökulmaa taidemaailmaan.

Monet ympäri maailmaa näyttelyyn kutsutut yhteiskunnallisen taiteen tekijät ovat kuitenkin hätkähtäneet väitteitä piilorasismista. Kuraattori Lundbergin mukaan syytökset äärioikeistolaisuudesta, etnonationalismista ja totalitarismista ovat ”naurettavia”.

Erityisesti Uwe Max Jensen on onnistunut herättämään närkästystä.

Hän oli tehnyt näyttelyyn hakaristikuvion sateenkaarilipuista, mutta teos päätettiin jättää panematta esille.

Jensen kuitenkin esitti performanssin Between the World and Me, jossa hän heiluttaa suurta etelävaltioiden lippua yleisön keskellä.

Avajaisiin saapui ihmisiä, jotka halusivat protestoida teosta vastaan. Järjestäjät saivat tästä vihiä, mutta eivät halunneet estää ketään tulemasta sananvapautta käsittelevään näyttelyyn.

Jensen esitti erilaisia rooleja. Aluksi hän oli valkoinen mies, joka hoki rasistisia sanoja ja heilutti paheksuttua lippua.

Yksi protestoijista heilutti sateenkaarilippua.

”Hän alkoi lyödä lipullaan minun lippuani. En halunnut sellaista. Museo oli pyytänyt minua esittämään performanssin. On ok, jos joku heiluttaa lippuaan, mutta en halua, että esitystä häiritään liikaa. Käytin lipunvarttani työntääkseni hänet pois henkilökohtaisesta tilastani”, Jensen sanoo.

Uwe Max Jensen ja protestoija Puolassa elokuussa 2021.

Häirintä loppui, mutta toinen protestoija tuli tanssimaan taiteilijan viereen. Kun Jensen riisuutui, protestoija ohjattiin taaemmas.

Jensen maalasi itsensä kauttaaltaan mustaksi. Ajatus oli esittää pidätyksen yhteydessä tapettua George Floydia. Lopuksi Jensen asettui polviseisontaan kuin Black Lives Matter -aktivisti, teki samalla natsitervehdystä ja huusi joukon mukana ”fasisti”.

Hän halusi testata poliittisen korrektiuden ja epäkorrektiuden rajaa. Hänestä rasismia vastustava Black Lives Matter -liike korostaa rotua: ihmisiä erotellaan esimerkiksi mielenosoituksissa tai tapahtumissa ryhmiin ihonvärin perusteella.

”Se on absurdia keskittymistä väriin.”

Kuraattori Lundbergistä Jensenin esitys oli kaunis. Erityisesti häntä kosketti, kun Jensen hoki George Floydin tapaan, ettei saa henkeä.

Tilanne viittasi myös Jensenin omaan setään, jonka Jensen on kertonut kuolleen pidätyksen yhteydessä 1980-luvulla.

Esitystä on kutsuttu pilkanteoksi.

”Siinä ei ollut mukana huumoria”, Lundberg sanoo.

”Kukaan ei nauranut.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat