Abban paluu oli ainutlaatuinen tapahtuma, jollaisia nähdään vain harvoin – Yhtyeen menestyksen salaisuus voi piillä laulussa, jota on liki mahdoton imitoida - Kulttuuri | HS.fi

Abban paluu oli ainutlaatuinen tapahtuma, jollaisia nähdään vain harvoin – Yhtyeen menestyksen salaisuus voi piillä laulussa, jota on liki mahdoton imitoida

39 vuoden tauon jälkeen ilmestynyt uusi Abba-levy ei ollut vuoden suurin hitti, mutta sen takia vanhat kappaleet saivat taas huomiota.

Björn Ulvaeus (vas.), Agnetha Fältskog, Anni-Frid Lyngstad ja Benny Andersson vuonna 2021.

7.1. 2:00 | Päivitetty 7.1. 6:16

Mitä pidemmäksi nykyaikaisen popmusiikin historia käy, sitä useammin törmäämme musiikkiin, jota kuunnellaan nostalgiasyistä.

Vuoden 2021 suurin nostalgiatapahtuma oli Abban paluu. Sille on vaikea hakea vertailukohtaa, sillä mikään muu 50 viime vuoden aikana yhtä kuuluisaksi noussut yhtye ei ole palannut yhteen 39 vuoden tauon alkuperäisellä kokoonpanollaan.

Marraskuussa ilmestynyt Abban paluualbumi Voyage meni Yhdysvaltojen albumilistalla suoraan sijalle kaksi, mikä on Abban historian paras saavutus maassa. Suoraan ykköseksi Voyage meni Britannian ja Saksan albumilistalla. Huomattava osa albumeista myytiin fyysisinä tallenteina ja erityisesti vinyylilevyinä.

Suoratoistorintamalla, jossa nykyaikainen hittitaistelu käydään, ruotsalaisten menestys ei ollut yhtä vaikuttavaa.

Ensimmäiset singlet Don’t Shut Me Down ja I Still Have Faith in You julkaistiin syyskuun alussa. Vuodenvaihteeseen mennessä niitä oli kuunneltu Spotifyssa yhteensä 66 miljoonaa kertaa. Esimerkiksi samaan aikaan julkaistu Draken Way Too Sexy oli kerännyt samassa ajassa 251 miljoonaa kuuntelua, ja kolme viikkoa myöhemmin ilmestynyt Coldplayn ja korealaisen BTS:n yhteissingle My Universe peräti 337 miljoonaa kuuntelua.

Takkiin tuli nuoremmilta sukupolvilta, mutta Abban paluussa ei ollut alun perinkään kyse listaykköseksi pääsystä, vaan lähinnä symbolisesta tapauksesta.

Abban uuden levyn julkistaminen oli suuri mediatapaus. Kuvassa yleisöä tiedotustilaisuudessa Berliinissä 2. syyskuuta.

Lisää tapauksia on luvassa tänä vuonna, kun Abba tekee Lontoossa sarjan konsertteja, joissa yhtyeen jäsenten sijasta esiintyvät hologrammihahmot, jotka on tehty näyttämään 1970-luvun lopun Abbalta.

Voyage jää Abban viimeiseksi levyksi, mutta sen ansiosta yhtyeen vanha tuotanto on saanut taas uutta näkyvyyttä ja uusia kuulijoita.

Abban musiikki on pysynyt hengissä kohta 50 vuotta, osin yhtyeen lauluntekijöinä ja tuottajina toimineiden Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeusin liiketaloudellisten ratkaisujen ansiosta, mutta myös musiikillisten ansioidensa takia.

Abban sointi on edelleen ainutlaatuinen. Sitä on yritetty jäljitellä aika ajoin, mutta se ei ole helppoa.

Sen tunnistettavin osa on laulussa ja erityisesti solistien, Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin osuuksissa.

Abba esiintymislavalla vuonna 1979.

Muusikko ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen ainejohtaja ja laulunopettaja Aija Puurtinen sanoo, että Abban soinnin ydin on solistien unisonossa eli yhdessä yksiäänisesti laulamissa osuuksissa.

”On sanottu, että heidän ääntensä yhdistelmä on se Abban kolmas ääni. Jos yrittää opetella sitä yhteisäänen klangia yksin laulamalla, niin haastettahan siinä on”, Puurtinen sanoo.

”Molemmilla laulajilla äänenkäyttö on todella tasalaatuista. Pedagogisesti laulajia opetetaan juuri sen kaltaiseen äänenkäyttöön, mutta se ei ole juuri nyt kaupallisesti niin arvostettua ja suosittua.”

Abban kappaleissa laulu on myös selvästi valkoisen musiikkiperinteen mukaista. Bluesista, jazzista ja r&b:stä tuttuja blue noteja eli pientä terssiä, vähennettyä kvinttiä ja pientä septimiä ei juuri ole.

”Laulusoundi on vahva ja vähän kansanlaulunomainen”, Puurtinen luonnehtii.

Abba esiintyi Helsingissä Finlandia-talossa tammikuussa 1975.

Abba koostui alun perin kahdesta pariskunnasta, Fältskogista ja Ulvaeusista sekä Lyngstadista ja Anderssonista. Miehet työstivät sävellyksiä vielä työpäivän jälkeen kotona pianon ääressä, joten solistit tunsivat kappaleet hyvin jo ennen äänitysten aloittamista

Nykyajan äänitystekniikalla lauluosuuksia on helppo editoida ja korjailla monin tavoin, mutta Abban vanhat hitit taltioitiin analogisella nauhurilla. Jos lauluun tai soittoon tuli virhe, se piti äänittää uudestaan.

Fältskog ja Lyngstad opettelivat ja harjoittelivat osuutensa etukäteen niin, että yhden kappaleen kaikki lauluosuudet lukuisine stemmoineen saatiin tallennettua yhden työpäivän aikana.

”Sieltä ei ole poistettu s-äänteitä digitaalisesti eikä korjattu epätarkkuuksia, vaan kaikki on treenattu niin, että osumatarkkuus on todella hyvä”, Puurtinen sanoo.

Käsityönä ja vanhanaikaisella studiotekniikalla luotu sointi on omintakeinen, ja sitä on vaikea täysin imitoida nykyisen teknologian keinoin.

Vaikka Abban laulutapa ei ole kovin suosittua nykyisessä popmusiikissa, niin sen vaikutusta on kuultu vuosien mittaan useiden pohjoismaisten artistien musiikissa. Ruotsalaisen First Aid Kitin eli Klara ja Johanna Söderbergin country-henkisessä indierockissa on mukana myös Abbaa. Duo on myös esittänyt usein keikoilla lainakappaleena Abban Chiquititan.

Suomesta Aija Puurtinen muistaa 1990-luvun puolivälissä suurta suosiota nauttineen Taikapeili-duon, jossa lauloivat Nina Tapio ja jo edesmennyt Hanna-Riikka Siitonen.

”Nina Tapio on muutenkin ehkä abbamaisin laulaja ihan naturellisti. Äänessä on luonnostaan voimaa”, Puurtinen sanoo.

Abban neljän ydinjäsenen lisäksi vanhojen hittien sointiin vaikuttivat monet luottomuusikot ja taustahahmot, kuten ääniteknikko Michael B. Tretow, joka oli mukana kaikilla yhtyeen levyillä.

Vakituisia soittajia olivat rumpali Ola Brunkert, kitaristi Janne Schaffer ja basisti Rutger Gunnarsson, joka oli soittanut yhdessä Björn Ulvaeusin kanssa jo 1960-luvulla Hootenanny Singers -yhtyeessä.

Schaffer teki Abba-pestinsä ohessa uraa myös levyttämällä progressiivista rockia ja fuusiojazzia sooloartistina.

Yhtyeen kaupallisen menestyksen kannalta tärkein hahmo oli manageri Stikkan Andersson. Hän oli Abban aloittaessa jo menestynyt musiikkikustantaja ja tekstittäjä, joka oli aloittanut yhteistyön Björn Ulvaeusin ja Benny Anderssonin kanssa jo vuonna 1967. Stikkan Anderssonin avulla Abba onnistui sijoittamaan tuottojaan myöhemmin myös musiikkialan ulkopuolelle.

Abba investoi vuonna 1978 rakentamalla Tukholmaan oman äänitysstudion. Miksauspöydän ääressä istuu manageri Stikkan Andersson.

Vaikka Abbaa ja Stikkan Anderssonia pidetään nykyisin ruotsalaisen musiikkiteollisuuden menestyksen perustajina, niin 1970-luvun puolivälin Ruotsin poliittisessa kulttuuri-ilmapiirissä Abba sai kritiikkiä.

Kun yhtye voitti Eurovision laulukilpailun keväällä 1974, Ruotsin tv-uutisten toimittaja tuli ensimmäisenä haastattelemaan Anderssonia ja kysyi miksi kappaleelle annettiin nimeksi Waterloo, vaikka Waterloon taistelussa kuoli 40 000 ihmistä.

Vastustusta riitti myös vuotta myöhemmin, kun Ruotsi sai euroviisufinaalin isännöitäväkseen. Viisuille järjestettiin protestitapahtuma nimeltä Alternativfestivalen, jonka takana oli Proggiksi nimetty vasemmistolainen kulttuuriliike, joka muistutti saman ajan suomalaista vasemmistolaista laululiikettä.

Kulttuurin kaupallistumista vastustavalla festivaalilla esiintyi lukuisten ruotsalaisartistien lisäksi myös Arja Saijonmaa.

Abba esitti Waterloo-kappaleensa Euroviisujen Ruotsin-karsinnoissa helmikuussa 1974.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat