J-P Valkeapään täysosumaelokuva Koirat eivät käytä housuja riipaisee tunteilla, joihin kuuluu fyysinen kipu - Kulttuuri | HS.fi

J-P Valkeapään täysosumaelokuva Koirat eivät käytä housuja riipaisee tunteilla, joihin kuuluu fyysinen kipu

Elokuvan päähenkilöt etsivät yhteistä säveltä suhteessa, joka ei noudata tavanomaisia latuja.

Krista Kosonen ja Pekka Strang näyttelevät päärooleissa ihailtavan vivahteikkaasti.

7.1. 2:00 | Päivitetty 7.1. 6:18

Draama

Koirat eivät käytä housuja *****

Suomi 2019

Teema klo 23.10 ja Yle Areena (K16)

”Tiedän, miten sydän toimii”, Juha (Pekka Strang) sanoo. Sydänkirurgi varmasti tunteekin lihaksen, johon on erikoistunut, mutta jos sydämen asioilla viitataan tunteisiin, hän ei ole yhtä kova asiantuntija.

Jukka-Pekka Valkeapään Koirat eivät käytä housuja alkaa perheen idyllisellä kesämökkielämällä. Se loppuu äkkiä, kun Juhan vaimo hukkuu eikä mies onnistu pelastamaan häntä. Loppuelokuva on kaukana kiiltokuvista ja suomalaisen elokuvan perinteistä.

Juha jää jumiin surutyöhön. Hän törmää sattumalta ammattimaiseen dominaan Monaan (Krista Kosonen), joka tarjoaa asiakkailleen alistamista. Juha etsii tukehduttamisesta yhteyttä viimeiseen vedenalaiseen hetkeen vaimonsa kanssa.

Elokuvassa puhutaan kuristamisesta, vaikka tarkkaan ottaen Mona tukehduttaa Juhaa käärimällä muovipusseja hänen päänsä ympärille.

Mielenkiintoinen ja hienovarainen yksityiskohta on, että muovit muuttuvat kerta kerralta läpinäkyvämmiksi. Se kuvastaa Juhan ja Monan suhteen muutosta. Asiakassuhde alkaa muuttua osittain joksikin muuksi.

Toinen yksityiskohta on, että Juha ja Mona eivät koskaan puhu rahasta, kun sopivat sessioista. Maksamistakaan ei näytetä. Myös se vihjaa, että kyse on muustakin kuin kaupankäynnistä.

Pohjimmiltaan Mona ja Juha etsivät yhteistä säveltä suhteessa, joka ei noudata tavanomaisia latuja. Samantapaista haparointia lienee melkein jokaisen parisuhteen alussa, vaikkakaan yleensä ei käydä kuoleman kynnyksellä.

Siinä mielessä Koirat eivät käytä housuja muistuttaa korealaisen Kim Ki-dukin elokuvia, kuten The Isle – saari (2000) tai Parittaja (2001). Kim Ki-duk ja Valkeapää näyttävät hätkähdyttävän julmaa väkivaltaa, joka tehoaa henkilökohtaisuudella ja realismilla kovemmin kuin viihteen räiske.

Voisi ajatella, että väkivallan kuuluukin kirpaista, ja siksi järkyttävä väkivallan kuvaus on terveellisempiä kuin yhdentekevä toiminta.

Suomalainen elokuva on alkanut osittain irtautua perinteestä, jota ovat hallinneet komedia, historia ja romanttinen draama. Valkeapää on sen kehityksen jännittävimpiä tekijöitä. Koirat eivät käytä housuja on hänen kolmas ja paras pitkä elokuvansa.

Valkeapää kertoo tarinaansa tyylitellyillä ja harkituilla kuvilla. Strang ja Kosonen näyttelevät rankat roolinsa ihailtavan vivahteikkaasti. Ilmeiden yksityiskohdat syventävät heidän henkilöhahmojaan.

Koirat eivät käytä housuja sai Suomessa kuusi Jussi-palkintoa ja napsi useita palkintoja maailman fantasia- ja kauhufestivaaleilla. Palkinnot se ansaitsi, vaikkei olekaan fantasiaa tai kauhua. Se on lähinnä kohotettua realismia, jossa ei tapahdu mitään, mitä ei voisi sattua todellisuudessa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat