Tällainen on Michael Monroesta kertova dokumentti, joka poistettiin suoratoistopalvelusta vain muutama päivä julkaisunsa jälkeen - Kulttuuri | HS.fi

Tällainen on Michael Monroesta kertova dokumentti, joka poistettiin suora­toisto­palvelusta vain muutama päivä julkaisunsa jälkeen

Suomalaiset ovat oppineet tuntemaan Michael Monroen levottoman energisenä hahmona, mutta hänessä on myös herkkä ja vakavampi puoli, joka tulee esiin dokumentissa.

Michael Monroesta kertova dokumentti poistettiin Elisa Viihteestä muutama päivä julkaisun jälkeen.

4.1. 16:37 | Päivitetty 4.1. 17:45

”Hän on kuin iso pallo valkoista valoa. Häntä on vaikea laittaa yhteen kategoriaan.”

Näin kiteyttävät kitaristi Rich Jones ja basisti Duff McKagan suomalaisen rock-ikonin olemuksen uudessa dokumentissa, joka kertoo Michael Monroen elämästä.

Saku Perinnön ohjaama dokumentti julkaistiin joulukuun viimeisellä viikolla Elisa Viihteellä, mutta se poistui palvelusta pian sen jälkeen, kun julkaisuun liittyvät epäselvyydet tuotantoyhtiön ja Monroen välillä tulivat ilmi.

Helsingin Sanomat sai dokumentin nähtäväkseen samalla viikolla.

Mitään järisyttäviä paljastuksia Monroe-dokumentti ei sisällä, mutta tarjoaa nostalgisen kurkistuksen vuosina 1979–1985 toiminnassa olleen Hanoi Rocksin vaiheisiin. Mukana on paljon katkelmia vanhoilta musiikkivideoilta ja muuta videomateriaalia, joita nykyään näkee äärimmäisen harvoin missään. Niistä voi bongata herkullista ajankuvaa. Jonkun verran mukana on myös vanhoja haastatteluita.

Ennen kaikkea dokumentti on tarina Michael Monroesta (s. 1962), persoonallisesta ja rokkiin 1970-luvulla hurahtaneesta nuoresta, joka perusti Hanoi Rocks -yhtyeen ja lähti elämään rock-unelmaa ulkomaille, koska Suomessa se ei tuntunut olevan hänelle ja yhtyeelle mahdollista siihen aikaan.

”Suvaitsemattomuus oli käsittämätöntä. Ei saanut olla oma itsensä. Ilmapiiri oli masentava. Meidän oli pakko lähteä pois ollaksemme vapaita”, Monroe kertoo dokumentissa.

Kuvakaappaus Michael Monroe -dokumentin trailerista

Hanoi Rocksin jäsenet muuttivat Tukholmaan, jossa kaikki muut asuivat kadulla paitsi Andy McCoy, joka sai nukkua tyttöystävänsä kanssa jonkinlaisessa kartanossa. Monroe kertoo tuolloin etääntyneensä Andystä, kun taas yhtyeen muiden jäsenten (Michael, Nasty Suicide ja Sam Yaffa) välille syntyi vahva side, joka on kantanut tähän päivään saakka. Elämä kodittomana Tukholmassa oli rankkaa, mutta samaan aikaan elämä oli myös seikkailua.

Dokumentti käy uskollisesti läpi Hanoi Rocksin vaiheet Tukholman ja Lontoon kautta Japanin valloitukseen ja Los Angelesin viimeisiin hetkiin saakka. Se valottaa hyvin taustat niillekin, jotka eivät yhtyeen historiaa entuudestaan tunne.

Monroen tarinaa keritään auki kronologisesti lapsuudesta tähän päivään. Monroen merkityksestä musiikkimaailmassa todistavat dokumenttiin haastatellut nykyiset bändikaverit sekä muut ulkomaalaiset muusikot kuten Little Steven, Slash, Chris Shiflett ja Steve Conte. Haastattelut täydentävät ja vahvistavat tarinaa siitä, miten Monroesta tuli kansainvälisesti arvostettu ja ihailtu rock-tähti.

Dokumenttiin on haastateltu myös Monroen äitiä.

Michael Monroe -dokumentti on oikeastaan selviytymistarina, sillä kerta toisensa jälkeen Monroe nousee jaloilleen musertavien vastoinkäymisten jälkeen. Ensimmäinen valtava menetys oli rumpali Razzlen kuolema Los Angelesissa vuonna 1984, joka johti myös Hanoi Rocksin hajoamiseen.

”Koko maailmani hajosi pieniin palasiin. Se oli kamalin, isoin tragedia, mitä olisi voinut ikinä tapahtua”, Monroe sanoo.

Dokumentissa puhutaan avoimesti myös huumeiden käytöstä, jonka Monroe onnistui lopulta jättämään taakseen.

Seuraava suuri suru tuli vuonna 2001, kun Suomessa jo silloin asunut Monroe löysi eräänä päivänä vaimonsa Jude Wilderin aivoverenvuotoon kuolleena kotoaan.

Kaikista henkilökohtaisista ja bändimaailmaan liittyvistä menetyksistä ja vastoinkäymisistä huolimatta on oikeastaan uskomatonta, miten Monroe onnistuu luomaan nahkansa uudestaan ja jatkamaan yhä uudestaan musiikillista uraansa ja löytämään paikkansa lopulta myös Suomesta.

Dokumentissa nousee esiin jatkuvasti puhe Monroen positiivisesta energiasta. Se on jotain valtavaa, joka täyttää huoneen hänen astuessaan sinne. Monroen vallattomasta eloisuudesta todistaa esimerkiksi dokumentissa näytettävä pätkä Monroen vierailusta Joonas Hytönen show’ssa. Tiikerintassutossuihin pukeutuva Monroe ei ole pysyä ohjelmassa tuolissaan, vaan ryömii pöydän alla ja hyppii tuolin päällä sekä esittelee notkeuttaan vetämällä spagaatteja.

Juuri sellaisena levottomana hahmona monet suomalaiset ovat oppineet tuntemaan Michael Monroen, mutta hänessä on myös herkkä ja vakavampi puoli, joka välittyy dokumentista erityisesti niissä kohdin, joissa Monroe muistelee elämänsä vaikeimpia hetkiä ja käännekohtia sekä lapsuuttaan. Ne ovat myös dokumentin koskettavimpia kohtia.

Viime vuosina Monroeta on voinut nähdä myös televisio-ohjelmissa. Sitä kautta hän on saanut Suomessa uusia ihailijoita osallistuttuaan tuomarin roolissa sellaisiin ohjelmiin kuin The Voice of Finland ja X Factor.

”Olen kiitollinen, että ihmiset arvostavat persoonallisuuttani, koska en voi olla mitään muuta. En voi esittää, olen oma itseni. Se on upeaa, nautin siitä”, Monroe sanoo.

Dokumentti on yksi osoitus siitä, miten tietynlaisella elämänasenteella voi selviytyä elämässä eteenpäin. Ainakin se on toiminut Monroella.

Oikaisu 4.1. klo 17.45: Korjattu virheellisesti kirjoitettu Chris Shiflettin nimi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat