Näyttelijälegenda Sidney Poitier on kuollut 94-vuotiaana – Hän voitti ensimmäisenä mustana parhaan näyttelijän Oscar-palkinnon - Kulttuuri | HS.fi

Näyttelijälegenda Sidney Poitier on kuollut 94-vuotiaana – Hän voitti ensimmäisenä mustana parhaan näyttelijän Oscar-palkinnon

Sidney Poitier osoitti ensimmäisten joukossa, että myös mustat näyttelijät voivat näytellä päärooleja suuren budjetin valtavirtaelokuvissa.

7.1. 18:02 | Päivitetty 7.1. 18:51

Näyttelijälegenda Sidney Poitier on kuollut. Hän oli kuollessaan 94-vuotias. Poitierin kuolemasta kertoi Bahaman ulkoministeriö perjantaina.

Bahamalais-amerikkalainen Poitier oli ensimmäinen musta näyttelijä, joka voitti parhaan näyttelijän Oscar-palkinnon. Poitier sai sen roolistaan Kedon kukkaset -elokuvassa vuonna 1963. Viisi vuotta ennen Oscar-palkintoa hän oli myös ensimmäinen musta näyttelijä, joka nimettiin päänäyttelijän Oscar-palkintoehdokkaaksi, tuolloin elokuvasta Kahle.

Poitier osoitti ensimmäisten joukossa, että myös mustat näyttelijät voivat näytellä päärooleja suuren budjetin valtavirtaelokuvissa. Hän valitsi työnsä tarkkaan eikä hyväksynyt vanhaa Hollywood-perinnettä, jonka mukaan mustat näyttelijät voivat esiintyä lähinnä alentavissa ja pienissä rooleissa.

Hänet tunnetaan varsinkin elokuvistaan Yön kuumuudessa ja Arvaa kuka tulee päivälliselle, molemmat vuoden 1967 suuria hittejä. Elokuvat olivat merkittäviä virstanpylväitä rikkoessaan mustien ja valkoisten välille rakennettuja sosiaalisia muureja.

Viiden Oscarin klassikko Yön kuumuudessa kertoo mustasta rikosetsivästä, joka tutkii murhaa rasistisessa etelävaltion pikkukaupungissa. Kuvassa rikosetsivä Virgil Tibbs (Sidney Poitier) ja sheriffi Gillespie (Rod Steiger).

Poitier syntyi Miamissa 20. helmikuuta 1927, mutta kasvoi tomaattitilalla, köyhässä maanviljelijäperheessä Bahamalla.

15-vuotiaana hänet lähetettiin Miamiin veljensä kanssa. Toisen maailmansodan aikana hän käväisi lyhyesti lääkintäjoukoissa valehdeltuaan ikänsä. 18-vuotiaana Poitier muutti New Yorkiin, jossa hän teki sekalaisia töitä ja nukkui bussiterminaalien saniteettitiloissa.

Äkillinen päätös osallistua afroamerikkalaisten teatterin pääsykokeisiin Harlemissa muutti elämän. Poitier löydettiin teatterista Broadwaylle ja pian myös valkokankaille. Ensin hänen piti vain saada Bahamalta mukanaan tuoma aksentti kuulumattomiin.

Ensimmäinen elokuva oli Kaikki tiet tukossa (No Way Out, 1950), jossa Poitier esitti rasismin kohteeksi joutuvaa lääkäriä.

Hiljalleen Poitier alkoi saada yhä parempia rooleja, ja hän päätyi asemaan, johon yksikään afroamerikkalainen näyttelijä ei ollut vielä koskaan päässyt. Hänen tavaramerkkinsä valkokankaalla oli herkkä ja kärsivällinen hahmo. Hahmo joka oli älykkäämpi kuin hänen ympärillään olevat valkoiset.

Hänen muita elokuviaan ovat Porgy ja Bess (1959), Pariisin rytmiä (1961), Kosketus onneen (1965), Sneakers (1992) ja Sakaali (1997).

Myöhemmin Poitier myös ohjasi useita elokuvia. Niistä suosituimmaksi nousi Richard Pryorin ja Gene Wilderin kanssa tehty komedia Mänteillä menee lujaa (1980).

Poitier ehti urallaan toimia myös Bahaman Japanin-suurlähettiläänä vuodet 1997–2007. Lisäksi toimi aktiivisesti kansalaisoikeusliikkeessä.

Poitier oli naimisissa kahdesti. Hänellä oli kuusi lasta sekä useita lastenlapsia ja lastenlastenlapsia.

Hieman ennen kuolinuutisen saapumista kerrottiin, että Poitierin omasta elämästä tehdään esitys Broadwaylle.

Näyttelijä Sidney Poitier sai elokuussa 2009 Presidential Medal of Freedom -kunnianosoituksen Yhdysvaltain presidentiltä Barack Obamalta.

Sidney Poitieria on kuvailtu paitsi lahjakkaaksi näyttelijäksi myös hyvin miellyttäväksi ihmiseksi, joka oman luonteensakin ansiosta onnistui nousemaan valkoisten tähtien rinnalle. 1950- ja 1960-lukujen rotujännitteiden aikana näyttelijä osasi valita projekteja, jotka olivat vastapooli kaikenlaiselle kiihkoilulle ja stereotypioille.

Kollegat arvostivat häntä laajasti.

Kun näyttelijä Denzel Washington sai Oscarin toisena mustana miesnäyttelijänä 2000-luvun alussa, hän sanoi gaalassa:

”40 vuotta olen yrittänyt jahdata Sidneytä. Jahtaan sinua aina. Kävelen aina sinun jalanjälkiäsi. Ei ole mitään, mitä haluaisin vielä mieluummin tehdä.”

Torstaina 6. tammikuuta julkaistussa haastattelussa Washington kertoi, kuinka hän olisi halunnut saada näytellä elokuvassa yhdessä Poitierin kanssa.

”Jumala siunatkoon häntä. Hän on täällä edelleen, mutta minä menetin sen mahdollisuuden.”

Poitierin kuolema on saanut aikaan surunvalittelujen tulvan.

Bahamasaarten varapääministeri Chester Cooper kuvaili Poitieria ”ikoniksi, sankariksi, opettajaksi, taistelijaksi ja kansalliseksi aarteeksi”.

Star Trek -näyttelijä George Takei kuvasi Poitieria uranuurtajaksi, jota ”surevat nyt monet ne ihmiset, joille hän avasi Hollywoodin ovet”.

Näyttelijä Whoopi Goldbergin mukaan Poitier oli ihminen ”joka näytti meille, kuinka tavoitella tähtiä”.

Näyttelijä Viola Davis julkaisi kuvan Poitierista ja kirjoitti oheen: ”Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka radikaalisti sinun työsi muutti minun elämäni. Rooleihisi tuoma arvokkuus, normaalius, voima, erinomaisuus ja sähkö osoitti meille, että meillä mustilla ihmisillä on väliä.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat