Virallisen valtionideologin vuosien suuri työ on nyt tehty: Matti Klinge vie muistelmasarjansa päätökseen - Kulttuuri | HS.fi

Virallisen valtionideologin vuosien suuri työ on nyt tehty: Matti Klinge vie muistelmasarjansa päätökseen

Enimmäkseen Klinge vain purkaa taannoisten teostensa syntyvaiheita ja purnaa niiden kohtaamaa kritiikkiä tai vaikenemista.

Historian professori Matti Klinge käynnisti muistelmasarjansa kymmenen vuotta sitten.

15.1. 11:48

Muistelmat

Matti Klinge: Täysinpalvellut. Muistelmia 2001–2020. Siltala. 272 s.

Historian professori Matti Klinge (s. 1936) vie muistelmansa päätökseen Täysinpalvellut-osalla. Vuosikymmen sitten pyörähti liikkeelle kirjasarja, jossa hän on pedantisti käynyt läpi lapsuutensa ja oppivuotensa, sitten tutkijanteemojaan, yliopistoelämää virantäyttöineen, matkoja ja mainetekoja.

Kuusi kirjaa, tuhdisti sivuja.

Tällä tavoinhan muistelmia on totuttu laatimaan, painavasti ja epäröimättömästi, minä ja maailma -hengessä. Ja Klingen kyseessä ollen, minän painoarvoa ei punnita kevyellä vaa’alla.

Emerituksena Klinge paahtaa tuotteliaasti, kirjoja ja päiväkirjoja on ilmestynyt taajaan. Eikä hän laiminlyö yhtään tilaisuutta käännättää eri kielille historian yleisesityksiään, joita ulkomaanedustustomme sitten levittävät kanonisoituna Suomi-kuvana. Tyyriitä moniväripainoksia on paljon.

Ja harvassa ovat ne historian tasavuosipäivät, joiden kansallista viettoa ei Klinge olisi orkestroimassa. Liekö hänen ylivoimaisuuttaan vai päättävien tahojen ylitaipuisuutta – joka tapauksessa: ”Aina sama mies!” kuten jalkapallokatsomoissa protestoidaan. Semper idem.

Virallinen valtionideologi siis.

Kirjasarjan lopulla muistelma-aines vähenee, ja päätösosassa se ohenee entisestään. Klinge enimmäkseen vain purkaa taannoisten teostensa syntyvaiheita ja purnaa niiden kohtaamaa kritiikkiä tai vaikenemista.

Niukkaa tapahtumakirjausta hän puolustelee sillä, että katsoo ensisijaiseksi ”omien teosteni taustojen ja kirjoitusprosessien kuvaukset: pidän tieteellistä kirja- ja artikkelituotantoani elämäni pääasiana”.

Ehkä niin, mutta yleisvaikutelma jää paperinmakuiseksi nimenomaan memoaarien viime niteissä. Kerronta ja kieli eivät ole vereviä.

Eläkevuosinaan professori jatkaa väitöstutkijoiden ekskursioita Eurooppaan. Hieno perinne toteutuu useimmiten Niilo Helanderin säätiön varoin, ja useimmiten käydään Ranskassa.

”Halusin kasvattaa oppilaistani tärkeää intellektuaalista vastapainoa liian yksipuoliselle anglofoniselle suuntaukselle”, hän perustelee. Retket myös antavat suuntaa tutkijoille.

”Matkat avasivat merkittävällä tavalla ovet ranskalaiseen tutkimuskirjallisuuteen, ja innostivat minua ja monia doktorandi-tovereitani tutustumaan syvemmin ranskalaiseen tiedemaailmaan”, yksi matkalaisista, myöhempi professori Peter Stadius kiittää. ”Kolme työntäyteistä kuukautta Ranskan kansalliskirjastossa jo seuraavana vuonna olisivat kenties jääneet minulta väliin, ellei tätä alkusysäystä olisi ollut.”

Muutakin matkustamistaan Klinge kuvaa tarkasti. Lukijalle riittäisi vähempikin luettelointi. Arvohenkilöt mainitaan aina prikulleen.

Lähtemätöntä Klingessä on pitkämuistisuus, ja hänen ekselenssiään vastaan rikkoneita ei unohdeta. Itsekin saan tästä pikkuruisen osani – hänen tyyliään kuvastaen toki nimettömänä hivautuksena. Kestän sen kyllä. Ikävämpiäkin tyylihorjahduksia kirjassa on.

Täysinpalvellut on taitettu ja kuvitettu tyylillä. Professorin omat maalaukset tuovat sivuille ilmavaa ilmettä, mutta hänen kahdessakymmenessä omassa valokuvassaan on jo puolet liikaa.

Kaikkinensa: Matti Klingen vuosien suuri työ on tehty. Se on tekijänsä näköinen työ, hyvässä ja vähemmän hyvässä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat