Ketä kiinnostavat vakavat eliittinuoret, jotka ”tiedostavat etuoikeutensa” – Eivät selvästikään ketään - Kulttuuri | HS.fi

Ketä kiinnostavat vakavat eliittinuoret, jotka ”tiedostavat etuoikeutensa” – Eivät selvästikään ketään

2010-luvun skandaalinkäryisen hittisarjan Gossip Girlin uudesta versiosta tuli floppi. Liian vakavaksi muuttunutta sarjaa on kutsuttu pitkäveteiseksi kuin Excelin laskentataulukko, kirjoittaa Piritta Räsänen.

12.1. 2:00 | Päivitetty 12.1. 10:38

Gossip Girl oli 2010-luvun taitteen suurimpia tv-hittejä. Sen resepti menestykseen oli selkeä: saada aikuiset paheksumaan ja nuoret ihastelemaan.

Pahennusta käytettiin hyväksi toisen tuotantokauden julisteissa, joihin painettiin otteita huonoista arvioista ja yhdysvaltalaisjärjestö Parents Television Councilin lausunnosta.

Yhdessä julisteista tunnistamaton hahmo suutelee Serena van der Woodsenia (Blake Lively) kaulalle. Kuvan alapuolelle kirjoitetussa tekstissä lukee ”jokaisen vanhemman painajainen”.

Muistan itsekin esiteininä katselleeni ensimmäisiä kausia salaa vanhemmiltani omassa huoneessani. Epäilemättä monet nuoret toimivat nyt samoin Euphorian kanssa.

Aikansa mittarilla Gossip Girl (2007–2012) olikin skandaalinkäryinen. Sarjan jaksoihin mahtui runsaasti juonittelua, seksiä, huumeita ja teini-ikäisiä, jotka käyttäytyivät – ja usein myös näyttivät samalta – kuin aikuiset. Kaikkea seurasi anonyymi juorublogi Gossip Girl, joka onnistui paljastamaan Manhattanin nuorten salaisuudet kerta toisensa jälkeen.

Sitten Gossip Girl päätettiin tuoda takaisin. Idea z-sukupolven omasta versiosta vaikutti varmasti hyvältä, mutta valitettavasti viime syksynä HBO Maxille ilmestynyt sarja on valtava pettymys.

Uudessa sarjassa joukko pelokkaita opettajia (muun muassa Tavi Gevinson) päättävät herättää Gossip Girlin henkiin luomalla Instagram-tilin, jonne he alkavat vuotaa juoruja kurittomista oppilaistaan. Tilin kohteiksi joutuvat erityisesti somevaikuttaja Julien Calloway (Jordan Alexander) ja hänen juuri kaupunkiin muuttanut siskopuolensa Zoya Lott (Whitney Peak), joiden välille opettajat luovat vastakkainasettelua.

Alkuperäinen Gossip Girl oli käänteidensä vuoksi lähes stressaava katselukokemus, joka tarjosi mysteerejä: Miksi Serena katosi vuodeksi ja kuka on Gossip Girl?

Uusi versio nukuttaa. Sen ainoaksi mysteeriksi jää, mihin sarjan aiemmin tarjoama täydellinen eskapismi on kadonnut.

Tilalla on joukko vakavia ökyrikkaita teinejä, jotka ”tunnistavat etuoikeutensa” ja sanovat epäironisesti latteuksia kuten ”emme usko hierarkioihin” tai ”hitot patriarkaatista”.

Miksi tehdä sarja New Yorkin rikkaista, hemmotelluista eliittinuorista, jos he eivät käyttäydy niin? Gossip Girl oli viihdyttävä, koska se oli täysin absurdi. Chuck Bass (Ed Westwick) osti teini-ikäisenä hotellin, Blair Waldorf (Leighton Meester) karkoitti vastustajansa kaupungista.

Viime vuosien onnistuneimpia sarjoja ovat olleet valkoisesta yläluokasta pilkkaa tekevät satiirit, kuten Succession tai viime syksynä julkaistu White Lotus.

Gossip Girl ei kuitenkaan ole satiiri, se on ainoastaan vakava. Itse asiassa se on niin vakava, että brittilehti Independent kuvasi arviossaan sen olevan yhtä pitkäveteinen kuin Excelin laskentataulukko.

Edeltäjäänsä verrattuna uudistetun sarjan ainoiksi onnistumisiksi jääkin heteronormatiivisuudesta hellittäminen ja monipuolinen roolitus, joka tuo mukaan muitakin kuin valkoisia näyttelijöitä.

Heille olisi tosin voinut tarjota täysin uuden sarjan ilman Gossip Girlin surullista haamua.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat