Muhammad Ali on kiehtova aihe, mutta tällä kertaa Ken Burnsin suurdokumentti ei yllä täysosumaan - Kulttuuri | HS.fi

Muhammad Ali on kiehtova aihe, mutta tällä kertaa Ken Burnsin suurdokumentti ei yllä täysosumaan

Huippudokumentaristin aiemmat työt ovat olleet tapauksia. Kahdeksanosainen dokumenttisarja Muhammad Alista ei yllä siihen.

Nyrkkeilijä Cassius Clay pelleilee kameralle hotellihuoneessaan Lontoossa 27. toukokuuta 1963. Seuraavana vuonna Clay otti käyttöön nimen Muhammad Ali.

11.1. 2:00 | Päivitetty 11.1. 10:28

Paitsi historiallisen menestyksekäs nyrkkeilijä, Muhammad Ali (1942–2016) oli kulttuurinen ikoni ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. ”Suurin ja kaunein” määritteli uudelleen röyhkeän mustan miehen sekä rauhantahtoisen islamistin aseman rasismin ja rotutietoisuuden raastamassa maailmassa.

Odotukset nousevat korkealle, kun huippudokumentaristi Ken Burns työryhmineen kertoo Alin tarinan kahdeksantuntisessa mammuttisarjassa (2021).

Burnsille tunnusomaisen perinpohjainen aikalaisdokumentaation hyödyntäminen ja näkemykselliset uushaastattelut avaavat laajatkin aiheet helposti omaksuttaviksi panoraamoiksi.

Edelliset sarjat vastaanotettiin tapauksina Suomessakin.

Vietnamin sota (2017) kertasi maailman ensimmäisen tv-sodan historian yhteiskunnallisena jatkokertomuksena, Countrymusiikki (2019) avasi kokonaisen musiikkilajin kehityksen, Hemingway (2021) osoitti, että yksittäinenkin merkkihenkilö kantaa käsittelyn kohteena.

Muhammad Alin tarina on periaatteessa tuttu, ja hänestä kertovat ohjelmat rajaavat usein näkökulmaansa. Hänen kuolemansa jälkeen on meilläkin esitetty niistä useita.

Muhammad Alin suurin ottelu (2013) paneutui nyrkkeilijän kamppailuun oikeuksiensa puolesta, Muhammad Ali – suurin ja kaunein (1974) päättyi vuoden 1974 paluuotteluun Zairessa.

Netflixin tuore Veriveljet – Malcolm X ja Muhammad Ali tutki mustien aktivistien suhdetta, Amazon Primen viimevuotinen One Night in Miami on tositapahtumaan pohjautuva fiktio hotellihuonekohtaamisesta vuonna 1964, ja HBO:n What’s My Name: Muhammad Ali (2019) on muistelo, jossa äänessä on lähes yksinomaan päähenkilö itse.

Tarjonta ei vie pohjaa tyypilliseltä Burns-kerronnalta, joka perinpohjaisuudellaan taustoittaisi keskeiset käänteet sekä henkilön että aikansa ja yhteisön kannalta.

Työ kuitenkin tuntuu hieman vajaavetoiselta, ja monet sivupolut, kuten riimittelevän showpersoonan ura viihdetaiteilijana, jäävät vähälle huomiolle.

Haastateltavia on niukalti. Asiantuntijat kyllä avaavat Alin kehätyöskentelyä niin mielenkiintoisesti, että nousukiidon huumasta on helppo innostua uudelleen.

Seuraavien sukupolvien urheilijat tai yhteiskunnalliset vaikuttajat eivät kuitenkaan kerro Alin esimerkistä. Muuttuiko maailma, vai saiko nyrkkeily supertähdestään sittenkin vain kaupallisen piristysruiskeen?

Ehkä Muhammad Alin perikunta on vaikuttanut dokumentin painotuksiin. Yksilötarina saa ulottuvuutta nimenomaan laveasta kosketuspinnasta aikansa yhteiskuntaan: silloin Burnsin arkeologisen informatiivinen tyyli puree parhaiten.

Historia: Muhammad Ali, Teema klo 21.00 ja Yle Areena.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat