Vanhoihin italialaisiin freskoihin perustuvassa Eeva-Riitta Eerolan näyttelyssä pohditaan freskotaiteen olemusta - Kulttuuri | HS.fi

Vanhoihin italialaisiin freskoihin perustuvassa Eeva-Riitta Eerolan näyttelyssä pohditaan freskotaiteen olemusta

Eeva-Riitta Eerola innostui satoja vuosia vanhoista freskoista

11.1. 12:09

Eeva-Riitta Eerola: Passage XIII, 2021, öljy ja akryyli puuvillakankaalle.

Maalaustaide

Eeva-Riitta Eerola: Locus 30.1. saakka Helsinki Contemporaryssa, Bulevardi 10. Ti–pe 12–18, la–su 12–16.

Eeva-Riitta Eerolan (s. 1980) näyttely perustuu vanhoihin italialaisiin freskoihin ja ennen kaikkea maalarimunkki Fra Angelicon (1395–1455) teoksiin, jotka hän oli nähnyt San Marcon luostarimuseossa Firenzessä.

Eerolan maalaukset ovat osa pitkää perinnettä. Ellen Thesleff ja Helene Schjerfbeck tutkivat Fra Angelicon freskoja 1800-luvun lopussa ja Silja Rantanen 1980-luvun alussa. Thesleff ja Schjerfbeck jopa kopioivat niitä Taideyhdistyksen toimeksiannosta. Eikä aiheetta, sillä kyseiset teokset ovat osa länsimaisen maalaustaiteen peruskäsitteistöä, samanaikaisesti ajattomia ja kiinni omassa ajassaan.

Vaikka Eerolan maalauksista voi löytää viittauksia italialaismestarin teoksiin, ne eivät ole kopioita, eivät myöskään postmoderneja sitaatteja. Hän näyttää pikemminkin pohtineen freskotaiteen olemusta laajemmin. Hän on pyrkinyt tavoittamaan teoksiinsa oman katsomiskokemuksensa, jossa lomittuvat katsomisen analyyttiset ja emotionaaliset tasot, tunteet, ajatukset ja paikan henki.

Eeva-Riitta Eerola: Passage V, 2021, öljy ja akryyli pellavakankaalle.

Freskot eroavat muista maalaustaiteen lajeista siinä, että niissä maalaus ja sen pohjamateriaali ovat konkreettisesti samaa ainetta. Eerola soveltaa freskomaalaustekniikkaa käyttämällä ohuita ja läpikuultavia maalikerroksia, jotka imeytyvät pohjustamattomaan puuvilla- ja pellavakankaaseen. Pohjustamaton kangas toimii myös värinä teoksissa, joiden muuten vaalean valoisaa värimaailmaa poltetun siennan ja ultramariinin tummat sävyt ryydittävät.

Teoksesta toiseen kertautuvat orgaaniset muodot, jotka muistuttavat takaapäin nähtyjä hiuspehkoja, on helppo nähdä välittävinä elementteinä pohjimmiltaan arkkitehtonisten maalausten ja katsojien välillä.

Eeva-Riitta Eerola: Act I, 2021, öljy ja akryyli pellavakankaalle.

Maalaukset ovat suurimmaksi osaksi pienikokoisia, luonnosten tai tutkielmien kaltaisia sukelluksia maalaustaiteen olemukseen ja katsomiseen. Ne herättävät ajatuksen, että Eerolan matka on vasta alussa, suuntana suurempikokoiset ja pitemmälle pohditut teokset. Aineksia näyttelyssä riittää.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat