Kirjailija Virginia Woolfilla oli asiasta selvä käsitys: Tarvitaan välttämättä viisisataa puntaa vuodessa ja lukollinen huone, jos aikoo kirjoittaa romaaneja tai runoutta, hän latasi Oma huone -esseessä 1929.
Tämä oli myös yksi tutkija Suvi Ratisen lähtökohdista, kun hän alkoi tutkia 1900-luvun alun suomalaisten naiskirjailijoiden työtiloja. Kävi ilmi, että Woolfin tarveanalyysista oltiin Suomessakin kaukana.