Aalto-yliopisto lakkauttaa valokuvataiteen maisteriohjelman itsenäisenä ohjelmana, opiskelijamäärät vähenevät – Henkilökunta huolestui koulutuksen laadusta - Kulttuuri | HS.fi

Aalto-yliopisto lakkauttaa valokuvataiteen maisteri­ohjelman itsenäisenä ohjelmana, opiskelijamäärät vähenevät – Henkilökunta huolestui koulutuksen laadusta

Aalto-yliopiston taiteen ja median laitos yhdistyvät suureksi yhteiseksi laitokseksi, ja valokuvataide siirtyy pääaineeksi uuteen maisteriohjelmaan.

Valokuvauksen professori Harri Laakso sekä lehtorit Hanna Weselius ja Heli Rekula huolestuivat valokuvataiteen maisteriohjelman pienentämissuunnitelmista. ”Seuraa mainehaitta, jolla on väistämättä negatiivinen vaikutus sekä kotimaisten että kansainvälisten hakijoiden määrään ja laatuun", he kirjoittivat Aalto-yliopiston johdolle toimitetussa kirjeessä.

13.1. 8:18

Aalto-yliopistossa on kaikessa hiljaisuudessa tehty viime vuoden aikana uudistuksia, joita ei ole kaikissa oppiaineissa otettu riemumielin vastaan. Muutosten seurauksena tietyt opetussisällöt uudistuvat ja joidenkin pääaineiden oppilasmäärät vähenevät.

Esimerkiksi valokuvataiteen maisteriohjelmaa ei ole enää ensi syksystä lähtien olemassa. Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelma on ollut Suomen ainoa maisteritason yliopistotutkinnon tarjoava nykyvalokuvan koulutusohjelma.

Valokuvataiteen yliopistonlehtorin Hanna Weseliuksen mukaan valokuvataiteen korkeakoulutasoinen opetus ei silti lopu Suomesta kokonaan.

”Valokuvaa opetetaan maisteritasolla jonkin verran myös Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Lapin yliopistossa on valokuvan sivuaine ja Tampereella on kuvajournalistinen koulutus, mutta Valokuvataiteen maisteriohjelma -nimike loppuu Suomesta”, Weselius sanoo.

Aalto-yliopiston Väre-rakennus, jossa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun laitokset sijaitsevat.

Valokuvataide siirtyy Aalto-yliopistossa pääaineeksi uuteen taiteen ja median maisteriohjelmaan, johon liittyvät myös nykyisistä koulutusohjelmista muun muassa kuvataidekasvatus ja englanninkieliset visuaalisen viestinnän, uuden median, pelisuunnittelun sekä nykytaiteen, kuratoinnin ja visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmat.

Samalla Aalto-yliopiston taiteen ja median laitos yhdistyvät suureksi yhteiseksi laitokseksi.

Yhä edelleen on siis mahdollista opiskella taiteen maisteriksi ja suuntautua valokuvaukseen.

Uudistus on silti teettänyt valokuvataiteen oppiaineen henkilökunnalle paitsi paljon työtä myös huolta, jotka koskevat esimerkiksi uuden koulutuksen laatua ja sisältöä.

”Olemme yrittäneet koko ajan säilyttää [opetuksessa] kaikki mikä voidaan ja mikä on syytä säilyttää, kaikki hyvät asiat ja perinteet. On yritetty rakentaa myös uutta kokonaisuutta niin, että opiskelijoilta ei jäisi mitään olennaista alaspesifiä oppimatta”, Weselius sanoo.

Uudet opiskelijat aloittavat ensi syksynä, ja monissa oppiaineissa opiskelijamäärät vähenevät. Jatkossa valokuvauksen pääaineeseen otetaan vain joka toinen vuosi 16 uutta opiskelijaa, kun aiemmin maisteriohjelmaan otettiin 13–14 uutta opiskelijaa vuosittain.

Opiskelijamäärien vähenemisestä huolestuttiin laitoksella jo vuosi sitten.

”Valokuvataiteen maisteriohjelmaan tulee hyvän kansainvälisen maineen takia runsaasti hakemuksia myös ulkomailta. Hakijoiden tausta on moninainen ja vaihtelee nykytaiteesta yhteiskunta- ja insinööritieteisiin. Jos ohjelmaa pienennetään merkittävästi, siitä seuraa mainehaitta, jolla on väistämättä negatiivinen vaikutus sekä kotimaisten että kansainvälisten hakijoiden määrään ja laatuun”, sanotaan yliopiston johdolle viime vuonna toimitetussa kirjeessä, jonka Helsingin Sanomat pyysi nähtäväkseen Aalto-yliopiston kirjaamosta.

Sen ovat allekirjoittaneet valokuvauksen professori Harri Laakso sekä lehtorit Heli Rekula ja Hanna Weselius. Kirjeestä käy ilmi, että Valokuvataiteen maisteriohjelman akateeminen henkilökunta sai tietää oppiainetta koskevista muutoksista noin vuosi sitten aivan yllättäen, eikä heille annettu aikaa reagoida ja yrittää vaikuttaa asiaan kuin muutama päivä.

”Jos uusia opiskelijoita otetaan vain joka toinen vuosi ja sen seurauksena tiettyjä pakollisia kursseja järjestetään vain joka toinen vuosi, se hankaloittaa opiskelijoiden joustavaa opintosuunnittelua ja varsin todennäköisesti – kaikkien tavoitteiden vastaisesti – pidentää valmistumisaikoja, koska opiskelijat voivat joutua odottamaan vuoden päästäkseen pakollisille kursseille”, vastineessa sanotaan.

Kirjeestä käy ilmi, että alun perin valokuvataiteen maisteriohjelmaa suunniteltiin yhdistettäväksi ViCCA-koulutusohjelman (Visual Culture, Curating and Contemporary Art) kanssa. Yliopiston uudistusmallin painavimpana syynä valokuvataiteen maisteriohjelman leikkaamiselle on pidetty sitä, että sillä ei ole omaa kandidaatin tutkintoa (BA). Tämä johtuu kirjeen allekirjoittajien mukaan siitä, että valokuvataiteen koulutusohjelmaa on uudistettu tehokkaasti kulloisenkin ministeriöohjeistuksen mukaisesti.

”Aalto ARTSin suosituin BA-hakukohde, valokuvataiteen BA, lopetettiin 2014, kun Aalto-yliopiston haluttiin keskittyvän maisteri- ja tohtorikoulutukseen ja vastuu BA-koulutuksesta jaettiin tuolloisen duaalimallin mukaisesti ammattikorkeakouluille. Näkemyksemme on, että tällainen jatkuva erisuuntainen uudistaminen on näköalatonta ja poukkoilevaa sekä vie resursseja yliopiston päätehtäviltä ja vaarantaa koulutuksen jatkuvuuden”, kirjeessä todetaan.

Vähenevien opiskelijamäärien nähdään aiheuttavan näkyvää ja pysyvää haittaa alan koko suomalaiselle koulutusjärjestelmälle, tutkimukselle ja ammattikentälle.

”On kannettu huolta myös siitä, mistä saadaan ihmisiä tohtoriopintoihin, kun koulutusmäärät alalla vähenevät. Meillä on ollut erittäin vireä valokuvan alan tohtorikoulutus tähän asti ja olemme ihan kansainvälisestikin pioneeri siinä”, Weselius sanoo.

Hän pohtii myös sitä, miten opiskelukielten yhdistäminen onnistuu jatkossa. Weseliuksen mukaan kuvataidekasvatus on ollut suomenkielinen koulutusohjelma ja valokuvataide virallisesti suomenkielinen, mutta käytännössä 80 prosenttia opetuksesta on tapahtunut englanniksi.

”Kaikki muut tässä yhdeksi yhdistyvät maisteriohjelmat ovat kokonaan englanninkielisiä. Miten tämä kielipalapeli jatkossa kaikkien yhteiskurssien kohdalla rakennetaan, en tiedä. Suomenkielinen opetus on luultavasti hieman alakynnessä”, Weselius toteaa.

Asia mietityttää myös kuvataidekasvatuksen opiskelijoita.

”Kuvataidekasvatus valmistaa opettajia koko Suomeen, jossa tietenkin on monenlaisia kielialueita, mutta englanti ei ole missään valtakieli. Se on todella hankalaa”, sanoo Totti Korpua, kuvataidekasvatuksen ainejärjestö Kooma ry:n puheenjohtaja.

”Asia vaikuttaa myös siihen, paljonko suomenkielistä tutkimusta tulee taidekasvatukseen. Paine tehdä englanninkielistä tutkimusta on kasvanut jo aiemminkin. Mielestäni se on ongelma, jos ei ole suomenkielistä koulutusta tai että se jatkuvasti vähenee.”

Toinen pelko koskee vaikutuksia kuvataidekasvattajien ammattipätevyyteen.

”Miten käy ylipäänsä opetuksen laadun koko kentällä perusasteelta korkea-asteeseen ja vapaan kasvatuksen kentällä? Se vaikuttaa koko suomalaisen taiteen kenttään, jos opettajien pätevyys ei riitä”, Korpua sanoo.

Korpuan mukaan hänen oman alansa vahvuus on ollut juuri se, että heiltä on valmistunut aiemmin hyvin erilaisiin paikkoihin erikoistuneita taidekasvattajia.

”Sitä ei tule olemaan varsinkaan siksi, koska koko taiteen ja median laitoksen yhteisen koulutusohjelman sisällä tulee olemaan niin paljon yhteisiä kursseja, joissa on samoja sisältöjä kaikille taiteen ja median laitoksen opiskelijoille.”

Uuden laitoksen johtajan, professori Harri Laakson mukaan uudistusten taustalla ovat opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset ja Aalto-yliopiston säästötavoitteet.

”Mutta mikä se hyöty on? Jos puhutaan valokuvauksen tulevasta pääaineesta, niin koulutushan tapahtuu läheisemmässä kanssakäymisessä vaikkapa uuden median tai graafisten suunnittelijoiden kanssa. Uusilla pääaineilla tulee olemaan yhteisiä perustason kursseja eli se konteksti, jossa maisteripääaine toimii, on jatkossa vähän erilainen.”

Kurssien nimet ja koulutusohjelmarakenne muuttuvat siis täysin. Toisaalta monialaisuus lisääntyy ja kurssisisältöjen päällekkäisyyksiä pystytään karsimaan.

”Yritän tietenkin tässä roolissani uuden laitoksen johtajana toimia niissä puitteissa, jotka ovat olemassa ja on päätetty korkeammilla tasoilla viime vuoden puolella”, Laakso sanoo.

Taideaineisiin kohdistuvia supistussuunnitelmia on hiljattain kaavailtu myös Helsingin yliopistossa. Pari kuukautta sitten humanistisen tiedekunnan johto halusi käynnistää keskustelun siitä, pitäisikö teatteritieteen opintosuunta muuttaa opintokokonaisuudeksi. Se tarkoittaisi, että teatteritiedettä ei voisi enää opiskella pääaineena.

Sama kohtalo uhkaa myös musiikkitiedettä, elokuva- ja televisiotutkimusta sekä estetiikkaa.

Aallon taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksen ja median laitoksen yhdistymisestä kertoi ensimmäisenä Yle.

Lue lisää: Professori pelkää ”katastrofia” pienelle opintosuunnalle Helsingin yliopistossa – Taustalla hiljaa hiipivät leikkaukset: ”Enää ei ole rahoja tuntiopetukseen”

Lue lisää: On häpeällistä, jos teatteritiede pyyhitään pois yliopistosta, professori emerita Pirkko Koski lataa

Lue lisää: ”Se olisi järkyttävä asia esittäville taiteille” – Teatteritieteen alasajosuunnitelmat saavat Misa Palanderin vakavoitumaan

Lue lisää: Taiteiden tutkimus on pulassa Helsingin yliopistossa – Professorikato kuormittaa opettajia, opiskelijat jäävät vaille opetusta: ”Tilanne on raskas”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat