Viime aikoina ne ovat välkkyneet joka päivä kiihtyvään tahtiin sosiaalisessa mediassa: valkoiset, keltaiset ja vihreät neliöt, viiden riveissä. Alarivillä on lähes aina viisi vihreää neliötä, sillä se tarkoittaa läpäistyä haastetta. Miksi omaa suoritustaan muuten jakaisi?
Englantia hyvin osaavan nettikansan uusi tähdenlento on Wordle. Pelissä yritetään arvata päivittäin yhtä viisikirjaimista englanninkielistä sanaa. Jokaisen arvauksen jälkeen peli kertoo, onko arvauksen viidessä kirjaimessa vastaavuuksia haetun sanan kanssa. Oikea kirjain oikealla paikalla: vihreä; oikea kirjain väärällä paikalla: keltainen; ei oikea kirja lainkaan: valkoinen.
Kuusi yritystä, minkä jälkeen peli on ohi, ellei ole arvannut sanaa oikein sitä ennen, ja sitä parempi, mitä aiemmin arvaus menee oikein. Seuraava sana tulee seuraavana päivänä, enempää ei voi pelata.
Kun niin monta muuta (mini)peliä voi ja oikeastaan kannustaa pelaamaan tuntitolkulla, Wordle on raikasta yksinkertaisuutta.
Yksinkertaisuutta ja paluuta viattomampaan aikaan lisää se, ettei Wordlen verkkosivuilla ole lainkaan mainoksia, autoplay-videoita, kirjautumisvaatimuksia, maksukehotuksia, erillistä sovellusta ja muita nykyverkon kauheuksia.
Samaan aikaan jatkuvat neliöjonot sosiaalisessa mediassa muistuttavat 2010-luvun alun Facebookia ja joka tuutista puskevia minipelejä. Niitäkin pelasivat ”kaikki”. Toiset pitivät niitä spämminä.
The Guardianin mukaan pelillä oli viime viikonloppuna jo kaksi miljoonaa päivittäistä pelaajaa. Kun The New York Times kertoi pelin taustatarinan tammikuun alussa, pelillä oli 300 000 päivittäistä pelaajaa.
Peli on newyorkilaisen ohjelmistokehittäjän Josh Wardlen käsialaa, ja pelin nimi sanaleikki hänen sukunimestään. Hän kertoi The New York Timesille suunnitelleensa pelin kumppanilleen, joka rakastaa sanapelejä. Pelistä tuli pakkomielle sukulaisten ryhmächatissa, ja tämän menestyksen siivittämänä Wardle päätti julkaista pelin koko maailmalle lokakuussa.
Todelliseen lentoon peli lähti, kun Wardle tajusi lisätä peliin tuloksen jakomahdollisuuden joulukuussa. Tämän hän oppi eräältä uusiseelantilaiselta Twitter-käyttäjältä, joka esitteli tuloksensa emojeilla, The Guardian kertoo.
Wardlen kumppani Palak Shah auttoi pelin muunnoksessa suurelle yleisölle sopivaksi, The New York Times kertoo. Englannissa on noin 12000 viisikirjaimista sanaa, mutta valtaosa niistä niin hämäriä, ettei juuri kukaan niitä kuudella yrityksellä arvaa. Shah karsi pelin sanalistan noin 2500:een. Silti osa sanoista on lehden mukaan ollut sellaisia, että palautetta liiasta vaikeudesta on tullut, esimerkiksi sanojen rebus ja tapir kohdalla.
2500 sanaa. Näinköhän pelin suosio kasvaa tai pysyy yllä 2500 päivää? Vai onko Wordle pandemian alkaneen kolmannen vuoden banaanikakku tai juurella leivottu leipä?
Toisaalta sanapelit ovat olleet pitkään muodissa. Esimerkiksi The New York Timesin verkkosanaristikko on niin suosittu, että se ei edes kuulu lehden tavalliseen verkkotilaukseen, vaan täytyy tilata erikseen 25 dollarilla (tällä hetkellä noin 22 euroa) vuodessa.
Koska internet on internet, Wordlen suosio on innostanut joukkoa kopioijia. Puhelinten sovelluskauppoihin ilmestyi nopeasti rahastavia klooneja, joiden nimet muistuttivat erehdyttävästi alkuperäistä tuotosta. Osa niistä on niin ilmiselviä kopioita, että esimerkiksi Applen sovelluskaupasta ne on jo poistettu.
Parodia pelistä on myös tehty. Letterlessä yritetään arvata yhtä kirjainta. Niin, ja suomenkielinen vastine, Sanuli!
Lisäys 12.1. kello 15.42: Lisätty jutun loppuun tieto Wordlen suomenkielisestä versiosta.