Jo oli aikakin saada Arndt Pekurisesta kunnon henkilökuva – Ville Suhosen painava dokumentti on tärkeä muistutus suomalaisen rauhanliikkeen historiasta - Kulttuuri | HS.fi

Jo oli aikakin saada Arndt Pekurisesta kunnon henkilökuva – Ville Suhosen painava dokumentti on tärkeä muistutus suomalaisen rauhanliikkeen historiasta

Arndt Pekurinen (1905–1941) on Suomen tunnetuin pasifisti.

Kansainvälisen Sodanvastustajien Suomen osasto ryhmäkuvassa vuonna 1927. Arndt Pekurinen alarivissä vasemmalla.

13.1. 2:00 | Päivitetty 13.1. 11:14

Oli jo aikakin, että Suomen tunnetuimmasta aseistakieltäytyjästä saadaan kunnollinen dokumenttielokuva. Ville Suhosen dokumentti Ikuiseen rauhaan (2021) kertoo pasifisti Arndt Pekurisen (1905–1941) tarinan. Se on oivallinen lisä Erno Paasilinnan kirjoittamalle vuonna 1998 ilmestyneelle elämäkerralle.

Pekurisen kuolemasta tuli viime vuonna kuluneeksi 80 vuotta, mutta dokumentin ajoitus on muutenkin osuva. Aikana, jolloin militarismi nostaa päätään ja miljardien asehankinnat kiilaavat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeiden edelle ilman suurempaa kritiikkiä, on erityisen tärkeää muistuttaa suomalaisen rauhanliikkeen historiasta.

Suhonen ruoti nuoren itsenäisen Suomen synkempää historiaa myös edellisessä dokumentissaan. Ikuiseen rauhaan on selvä sisarteos ohjaajan vuonna 2015 valmistuneelle dokumentille Ompelijatar. Se kertoi vasemmistolaisesta Martta Koskisesta, joka tuomittiin maanpetturuudesta kuolemaan vuonna 1943.

Aihepiirin ja aikakauden ohella dokumentteja yhdistää päähenkilöiden samankaltainen kohtalo. Teloitukseen päättyi myös Pekurisen elämä, 36 vuoden iässä.

Pekurinen omaksui pasifistisen elämänkatsomuksensa jo nuorena. Se koitui lopulta hänen kohtalokseen. Jatkosodassa hänet määrättiin rintamalle, ja kun hän toistuvasti kieltäytyi tarttumasta aseeseen, hänet teloitettiin. Puolisolle Pekurisen sanottiin kuolleen taistelussa.

Juvalla torpparin poikana syntynyt Pekurinen omaksui pasifistisen elämänkatsomuksensa nuorena, Leo Tolstoin ja Arvid Järnefeltin jäljissä.

Pekurinen viittasi usein myös kirjailija Jonathan Swiftiltä lainaamaansa ajatukseen: jos kerran ihmisen lihaa ei syödä, miksi niitä pitäisi teurastaa.

Pekurisen pasifismi ei ollut vain lentäviä lauseita vaan toimintaa. Siksi hänen kohtalonsa alkoi sinetöityä jo 1920-luvulla hänen kieltäydyttyään asepalveluksesta. Huomattavaa oli, että Pekurinen vetosi kieltäytyessään pasifistiseen vakaumukseensa. Hän oli ehdoton eikä suostunut minkäänlaiseen työpalveluun, joka liittyisi armeijaan.

Siitä seurasi tietysti ongelmia, vankeutta ja hiillostusta, mutta myöhemmin myös siviilipalveluksen mahdollistanut laki, niin sanottu Lex Pekurinen (1931).

Dokumentti kuvaa, kuinka Pekurinen sai aluksi tukea myös kansainväliseltä rauhanliikkeeltä. Vähitellen rivit Pekurisen ympäriltä harvenivat, ja viimeistään sodan koittaessa hän tunsi kulkevansa vakaumuksineen yksin. Askel ei kuitenkaan horjunut.

Kaiken keskellä iloiseksi ja seuralliseksi kuvailtu aatteenmies yritti elää perhe-elämää. Pekurisella oli vaimo ja kaksi lasta. Dokumentti onnistuu valottamaan myös Pekurisen persoonaa.

Lopulta Pekurisesta haluttiin tehdä varoittava esimerkki. Hänet määrättiin jatkosodassa rintamalle, ja kun hän toistuvasti kieltäytyi tarttumasta aseeseen, hänet teloitettiin. Kotona odottaneelle leskelle kerrottiin puolison kuolleen taistelussa. Tapahtumista käynnistettiin tutkinta vasta muutama vuosi myöhemmin.

Kirjeiden, pöytäkirjojen ja muiden aikalaisdokumenttien varaan rakentuva elokuva näyttää kiihkotta mutta kouriintuntuvasti, kuinka ahdas ilmapiiri 1930-luvun ja sotavuosien Suomessa vallitsi, etenkin toisinajattelijoille.

Ikuiseen rauhaan, TV1 klo 19.00 ja Areena. (K7)

Arndt ja Aleksandra Pekurinen sekä heidän lapsensa Säde ja Juhani kesäsiirtola Rientolan terassilla Herttoniemessä kesällä 1939.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat