UMK:sta on vihdoin tullut kilpailu, jonne artistien Tommi Läntisestä uusiin tulokkaisiin kannattaa mennä – Tästä kisan arvonnousu johtuu - Kulttuuri | HS.fi

UMK:sta on vihdoin tullut kilpailu, jonne artistien Tommi Läntisestä uusiin tulokkaisiin kannattaa mennä – Tästä kisan arvonnousu johtuu

Uuden musiikin kilpailu on parin viime vuoden ajan toiminut erinomaisena ponnahduslautana uudelle kotimaiselle musiikille, ja se on selvästi huomattu levy-yhtiöissä, kirjoittaa HS:n kulttuuritoimittaja Juuso Määttänen.

The Rasmus, Tommi Läntinen ja Isaac Sene kilvoittelevat tämän vuoden UMK:ssa.

12.1. 15:43

Kymmenen vuotta sitten järjestettiin ensimmäisen kerran Ylen uusi satsaus Uuden musiikin kilpailu, josta alettiin nopeasti puhua tuttavallisemmin UMK:na. Se korvasi vuosikymmeniä järjestetyt Suomen euroviisukarsinnat, vaikka kilpailun perimmäinen tarkoitus oli edelleen sama. Löytää Suomen edustaja Euroviisuihin.

Kun nimi vaihtui, samalla myös yritettiin suunnata ajattelumallia hieman toisaalle. Aiemmin euroviisukarsinnoissa oli nimenomaan ollut puhtaasti kyse seuraavan euroviisuedustajan etsimisestä. Nyt haluttiin nostaa enemmän esille uutta kotimaista musiikkia ja antaa sille mahdollisimman paljon näkyvyyttä.

”Tarkoituksena on etsiä nimenomaan parasta kappaletta ja esittäjää, eikä parhaiten euroviisuihin sopivaa kilpailijaa”, kilpailun tuottajana alusta alkaen toiminut Anssi Autio kertoi IS:n haastattelussa kesällä 2011.

Ylen jutussa Autio lupaili, että UMK on paikka, josta uudet artistit saavat paljon aikaisempaa enemmän näkyvyyttä Suomessa.

”Uuden musiikin kilpailussa on myös monta voittajaa, sillä kaikki parhaat saavat radiosoitto- ja studioaikaa, ja sitä kautta myös julkisuutta”, Autio sanoi.

Hieman ikävästi sanottuna voi todeta, että kesti monta vuotta ennen kuin UMK onnistui lopulta tässä tavoitteessaan. Ensimmäisenä vuonna UMK:hon osallistui peräti 40 kappaletta. Viisuedustajaksi valittiin Pernilla Karlssonin När jag blundar. Yksikään biisi ei onnistunut nousemaan merkittävään suosioon Suomessa.

Ensimmäisen UMK:n vuonna 2012 voitti Pernilla Karlsson.

Seuraavana vuonna Krista Siegfridsin Marry Me onnistui jossain määrin jäämään suomalaisten kollektiiviseen muistiin, mutta listahittiä siitäkään ei tullut. Eikä tullut muistakaan UMK-biiseistä.

Sama toistui seuraavina vuosina. Softenginen Something Better toki menestyi Euroviisuissa hyvin, muttei sekään valtaisaa radiosoittoa Suomessa kerännyt. Striimausluvuissa miljoonan kuuntelun rajan ylittivät viisuedustajaksi päässeiden kappaleiden lisäksi seuraavina vuosina vain Satin Circuksen Crossroads, Einin Draamaa ja Pää-äijien Shamppanjataivas.

Vuosien ajan UMK:n tilanne oli ankea. Ei tullut – yhtä vuotta lukuun ottamatta – menestystä Euroviisuissa eikä tullut yhtään kunnon kotimaista hittiä, jota olisi muisteltu esimerkiksi vuoden lopussa isoimpia suomalaisia biisejä listatessa.

Vuosina 2018–2019 käytiin kiertoreitillä, kun Suomi lähetti Euroviisuihin kutsuvierasartistin, ensin Saara Aallon ja sitten Daruden. Menestystä ei tullut silloinkaan, mutta vuosista selvästi opittiin jotain. Ainakin tekemään isompia show’ita, keskittymään harvempiin kappaleisiin ja niiden näyttävään esille nostamiseen. UMK:n tuotantoarvot ottivat ison harppauksen eteenpäin.

Vuonna 2020 tapahtui vihdoin se, mitä oli odotettu vuosia: UMK onnistui luomaan oikean kotimaisen jättihitin, suorastaan vuoden yhden isoimman popmusiikki-ilmiön.

Kyse oli tietenkin Erika Vikmanista, jonka Cicciolina-kappale oli valtaisa menestys. Spotify-striimauksia on parissa vuodessa kertynyt lähes kahdeksan miljoonaa, radiolistalla biisi keikkui liki vuoden. Vikmanista itsestään on parissa vuodessa tullut popsensaatio, joka kilpailee esimerkiksi Emma-gaalassa vuoden artistin kategoriassa.

Merkittävää nostetta kilpailu onnistui tarjoamaan myös kisan voittaneelle Aksel Kankaanrannalle, joka ei koronaviruspandemian takia päässyt lopulta viisuihin ollenkaan.

Seuraavana vuonna onnistuttiin vielä paljon isommin. Teflon Brothersin ja Pandoran I Love You on ollut tasaisen varma Spotify-hitti (6,5 miljoonaa kuuntelukertaa), ja Iltan Kelle mä soitan (5,6 miljoonaa kuuntelukertaa) onnistui yllättämään monet kapuamalla niin Spotify-listoille kuin toistuvaan radiosoittoonkin. Kokonaan oma lukunsa on sitten Blind Channelin ja sen Dark Side -kappaleen valtaisa menestys.

Teflon Brothersin ja Pandoran I Love You -kappaleesta tuli Spotify-hitti.

Kahden viime vuoden aikana UMK on siis onnistunut tuottamaan kaksi kahden viime vuoden jättimäistä musiikki-ilmiötä (Vikman ja Blind Channel) ja sen lisäksi nostamaan Iltan ja Aksel Kankaanrannan kaltaisia uusia nimiä paljon paremmin pinnalle kuin mikään muu tv-laulukilpailu vuosiin.

Ei ole siis ihme, että tämän vuoden UMK-osanottajista suurin osa vaikuttaa itse asiassa olevan hakemassa kilpailusta ennen kaikkea nostetta kotimaiselle uralleen. Moni artisteista myönsi sen suoraan haastattelussa. Jos päälle sattuisi napsahtamaan paikka Euroviisuissa, se olisi toki mukava bonus.

Esimerkiksi Isaac Sene, Bess ja Younghearted ovat juuri siinä kynnyksellä, että oikeanlainen kappale UMK-finaalissa saattaa nostaa heidän menestyksensä aivan uudelle tasolle. Toki uuden suunnan uralleen saattaa saada kisasta jopa Tommi Läntinen. Konkarirokkari – tai ”vanha ratsu”, kuten hän itse itseään kuvaili – ei ole taatusti lähtenyt huvikseen kisaan Haloo Helsinki! -yhtyeen jäsenten ensimmäisellä toiselle artistille tekemällä biisillä.

UMK elää nyt kiistatta kulta-aikaansa, ja syy on juuri niissä sanoissa, jotka tuottaja Autio sanoi yli kymmenen vuotta sitten. Kun katsoo tämän vuoden UMK-osanottajajoukkoa, tuntuu siltä, että on aika toissijaista, kuka heistä lähtee edustamaan Suomea Torinoon.

Paljon kiinnostavampaa on, millaisia kappaleita on luvassa porukalta, johon on mukaan saatu jopa yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisyhtyeistä: The Rasmus.

Syitä tähän muutokseen on varmasti monia. Mutta tuskin on täysin sattumaa, että UMK:n uudenlainen kukoistus alkoi samalla kun UMK aloitti tiiviin yhteistyön YleX:n kanssa ja kun UMK-ydinporukkaan liittyi mukaan DJ Orkideana tunnettu kanavan musiikkipäällikkö Tapio Hakanen.

Parin viime vuoden aikana Yle on saanut selvästi vakuutettua levy-yhtiöt, muusikot ja musiikintekijät siitä, että UMK ei ole enää hieman puolivillaisesti toteutettu kisa, jossa biisit hukkuvat toistensa sekaan ja jossa yhtäkään biiseistä ei muisteta viikkoa finaalin jälkeen.

Nyt UMK on paikka, josta esille nostetaan seitsemän oikeasti kiinnostavan oloista kappaletta, joita on tehty tosissaan ja joissa on aitoa hittipotentiaalia.

Saattaa niistä jokin pärjätä Euroviisuissakin, mutta se ei ole tässä kohtaa tärkeintä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat