”Klassikoksi” jo ylistetty uutuuselokuva ei ole maineensa veroinen, sillä rakkaustarinan raikkaus katoaa ja tekijät pettävät katsojan

Norjalaista ihmissuhde-elokuvaa on laajasti pidetty yhtenä vuoden parhaista elokuvista maailmassa, kirjoittaa elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen ja antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä.

Herbert Nordrum ja Renate Reinsve

17.3. 12:41

DRAAMA

The Worst Person in the World (Verdens verste menneske), ohjaus Joachim Trier, käsikirjoitus Trier ja Eskil Vogt, pääosissa Renate Reinsve, Anders Danielsen Lie, Herbert Nordrum, 127 min, K12. ★★★

Pidin tästä elokuvasta valtavasti. Aluksi.

Moni muukin on yhtynyt kehuihin. Klassikko, ylisti brittiläinen The Guardian viime kesänä. Miksi näin? Siksi, että elokuvassa perinteinen ja pieni ihmissuhde- ja kasvutarina oli saatu tuntumaan ei vain tuoreelta ja suurelta vaan suurensuurelta ja tuoreelta.

Oli yön tunteja, kohtaamisia baarissa ja lattialla, keskusteluja Suurista Asioista. Elokuva tulvi elämänjanoa, uteliaisuutta ja havaintoja naisista, miehistä ja nykyajasta.

Halusin huutaa, että tulkaa tekin katsomaan mahtavaa tarinaa, joka on nimeltään The Worst Person in the World. Hetket valkokankaalla tuntuivat niin aidoilta.

Olin aivan myyty. Aluksi.

Englanninkielisestä nimestään huolimatta elokuva on umpinorjalainen ja tapahtuu pääosin Oslon hienoissa kortteleissa, joissa seurataan muutamaa keskenään risteilevää ihmistä. Moni on keski-iässä, ja yläluokkaa, usea on taiteilija, ja aika moni haluaa olla jotakin tai ainakin pysyä mukana ajan kiihkeässä virrassa. Kaikki haluavat myös rakastaa lujasti.

Päähenkilö on nuori naimaton nainen, jonka kyllästyminen lääkäriopintoihin sysää tarinan alkuun. Pian nainen jo sukeltaa Oslon kulttuuripiireihin, etsien seuraa ja itseään. Nuoren naisen katseen mukana katsoja viedään julkistamisjuhlien ja mediahaastattelujen maailmaan. Päähenkilö on nimeltään Julie – eli samanniminen kuin neiti August Strindbergin tunnetussa näytelmässä.

Kuten näytelmässä myös elokuvassa Julie on valintojen edessä. Ollaan jo lähes kolmikymppisiä, mutta suhde äitiin ja isään on vielä rikkumaton. Oma perhe on perusteilla, tai ainakin mahdollisuus joskus mainitaan, mutta kenen kanssa, jos sittenkään. Julien tapaamat miehet ovat erilaisia: lukeneita tai muuten arvoituksellisia, yksi on opettaja, toinen sarjakuvataiteilija.

Julieta esittää mahtavalla ja elokuvaa täysin kantavalla tavalla Renate Reinsve.

Vuonna 1987 syntynyt näyttelijä vaikuttaa yhtenä hetkenä tyttöseltä, toisessa hetkessä itäeurooppalaiselta, kolmannessa kaihoisalta ja neljännessä tiukalta toiminnan ihmiseltä. Muuntautumiskykyä siis löytyy. Monikasvoisuudessa häntä on tukemassa tietenkin työryhmä, puvustajat, meikkaajat ja kampaustentekijät muun muassa.

Alkutahtien perusteella The Worst Person in the Worldia voisi luulla naisten ohjaamaksi ja käsikirjoittamaksi – jos tällaisen asian kokee merkittäväksi. Vaikutelmaa tosin hieman häiritsee se, että Juliella ei tunnu olevan naispuolisia ystäviä lainkaan.

On mehukas kertojaääni (nainen) ja useita kohtauksia, joissa nainen sulkee vanhempien miesselittäjien suita. Julie nousee tarinassa myös pieneksi kirjalliseksi sensaatioksi julkaistessaan feministisen esseen suuseksistä.

Tarinan takana on kuitenkin miehiä: vuonna 1974 syntyneet norjalaiset elokuvantekijät, ohjaaja Joachim Trier sekä hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa, käsikirjoittaja Eskil Vogt. Kaksikko on jo pitkään kuulunut alan kapeaan pohjoismaiseen kärkeen, joka saa kerta toisensa jälkeen huomiota maailmalla.

Suomessa aiemmin nähtyjä elokuvia, joissa tekijöinä Joachim Trier ja Eskil Vogt

■ 2006 Reprise

■ 2011 Oslo, August 31st

■ 2015 Louder than Bombs

■ 2017 Thelma

Joachim Trier on syntynyt elokuvasukuun. Hän on kertojana taitava ja myös ihailtavan ekonominen. Arvostin, miten jopa tavalla avata ikkunaa voi kertoa henkilöhahmosta, ja miten epätavallisilla kuvakikoilla voi yllättää ja silti perustella temppu muka välttämättömyytenä. Trieriä tietenkin auttaa norjalaisen elokuvan muhkea tukijärjestelmä, joka on meikäläistä riittoisampi.

Sivuhuomiona todettakoon, että Joachimin pikkuveli Emil Trier ohjasi vastikään kiehtovan dokumentin Stel på meg Norjaa kuohuttaneesta huijaustapauksesta. Siitä voi lukea lisää tästä linkistä.

Lähes loppuun saakka The Worst Person in the World on tunnelmiltaan, toteutukseltaan ja kuljetukseltaan maailmanluokkaa. Kiinnostava ja mukaansatempaava. Ja hyvin hauskakin.

Huumaavimpien jaksojen keveys toi mieleen Woody Allenin parhaat (ne vanhat) lemmenkomediat. Toisaalla keskushenkilö muistutti Fleabag-sarjasta. Kerronnan episodimaisuus toi mieleen rakkaustarinan 500 Days of Summer, kun taas yhtäältä tarina tuntui Oslo-oodilta samalla tavalla millä La La Land jumaloi Los Angelesia.

Kulman takana odotti kuitenkin lässähdys. Tarinan edetessä Julien merkitys väheni ja elokuva alkoi pudota nykypäivän keveydestä bergmanilaiseen synkkyyteen. Kertojaääni unohtui kokonaan, Julie unohtui sivuhenkilöksi ja tarinan valtasi narina ajan kulumisesta.

Tekijöiden tapa ratkaista loppu tuntui suoraan sanoen typerältä ottaen huomioon, mitä alku oli lupaillut. Tarinansa voi tietenkin päättää kukin tavallaan, ja lopun nuhjuisuutta voi selittää parhain päin Julien kolhiintumisella tai elämän mankelilla.

Elokuva ei kuitenkaan loppuminuuteillaan enää kerro Juliesta eikä hänen valinnoistaan vaan nuoren naisen kohtaamista miehistä ja heidän vaikeuksistaan. Ukkojen narina on sitä laatua, että sen voi kuvitella liippaavan läheltä käsikirjoittajien mielenmaisemaa.

Eikä siinä mitään. Keskusteltavaa riittää varmasti niistäkin probleemeista, kuten onko sarjakuvantekijän tapa piirtää strippeihin anus radikaalia vai ei.

Mutta tässä elokuvassa alku lupasi jotain aivan muuta. Katsojan odotukset siis petetään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat