Juuli Niemi näyttää, kuinka nuoret joutuvat usein aikuisten armoille: Romaanissa elokuvakoulun professori on käyttänyt hyväkseen nuoria naisia

Mahdottomia oletuksia -romaanissa nuori pari rimpuilee epävarmuuksiensa keskellä.

Juuli Niemi sai edellisellä romaanillaan Et kävele yksin (2016) lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

25.3. 13:35

Romaani

Juuli Niemi: Mahdottomia oletuksia. WSOY. 384 s.

Uskottava se on. Juuli Niemellä (s. 1981) on erityislahja: kuvata haparoivaa ja epävarmaa nuoren ihmisen mieltä, erityisesti orastavia rakkauden tunteita ja seksuaalisuutta.

Edellisellä romaanillaan, ensirakkautta käsittelevällä teoksella Et kävele yksin (2016), kirjailija, käsikirjoittaja ja proosarunoilija Niemi nappasi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Mahdottomissa oletuksissa ollaan Helsingissä asuvien 25-vuotiaan Noran ja kolmekymppisen Juhon suhteen äärellä.

Nora on vastavalmistunut juristi, joka tekee ensimmäistä harjoitteluaan asianajotoimistossa. Juho ohjaa tosi tv -sarjaa Välivuosi, joka vie häntä kuvausmatkoille eri puolille maailmaa. Nora on käynyt elämässään ainoastaan Tukholmassa ja Tallinnassa.

Ainut asia, mikä Noraa ja Juho yhdistää, on yhteinen ystäväpiiri ja kotitausta. Nora on kasvanut kaksin äitinsä kanssa, lama-ajan lapsena. Juhokin tulee kodista, jossa ei ole juhlittu akateemisella tai kulttuurisella pääomalla.

Yhdeksi suhteen kulmakiveksi muodostuu Noran itsensä häpeämä neitsyys, josta hän itse käyttää termiä ”aikuisneitsyys”. Heti suhteen alussa tästä tulee kysymys, joka vaatii kummaltakin osansa.

Juho on valmis antamaan Noralle aikaa ja etenemään hitain askelin. Hän edustaa uutta miessukupolvea, joka on oppinut kyseenalaistamaan vanhoja luutuneita sukupuoliin kohdistuvia näkemyksiä ja omaa rohkeutta irtautua niistä.

Juholla on myös kärsivällisyyttä ja valmiuksia kuunnella, kunnioittaa ja sietää kritiikkiä. Mikä tärkeintä, hän uskaltaa myös näyttää oman haavoittuvuutensa.

Kerros kerrokselta lukija saa tietää, mitkä kaikki kokemukset ovat Noran pidättyvyyden ja pelkojen taustalla. Kumpikin availee omia epävarmuuksiaan ja erityisesti niitä kipeitä kokemuksia, jotka heijastuvat siihen, miten he nyt suhteessa toisiinsa reagoivat.

Noran ja Juhon suhdetta seuraamalla lukija saa oivaltavan oppitunnin niistä absurdeistakin mekanismeista, joiden mukaan ihmissuhteissa toimimme, suurimmaksi osaksi pelkkien oletusten pohjalta. Nuo olettamukset saavat mielen helposti solmuun.

Samalla toinen ihminen on peili, johon heijastamme pelkojamme ja odotuksiamme. Näin tapahtuu aina, ihmisten ikään ja kokemuksiin katsomatta. Iän myötä tosin tietoisuus tästä on jo hyvässä lykyssä vankempaa.

Niemen taituruus näkyy niin replikoinnin luontevuudessa ja rytmissä kuin romaanin henkilöiden uskottavuudessa. He ovat hahmoina heitettävissä suoraan elokuvan tai tv-sarjan päähenkilöiksi.

Tässä suvereeniudessa näkyy Niemen käsikirjoittajatausta.

Juhon ohjaajakoulutuksen vaiheita avaamalla Niemi kirjoittaa romaaninsa myös osaksi #metoo-keskustelua. Elokuvakoulun professori on ohjannut laumaansa sloganilla ”kyllä vähän macho pitää olla” ja odottanut ohjaajiksi opiskelevilta suoranaista kovistelua. Tämän lisäksi hänen on annettu käyttää nuoria naisia hyväkseen ja tällä menolla tuhota heidän elämänsä.

Syyllisyys siitä, ettei aikoinaan nostanut professoria vastaan rikossyytettä, painaa Juhoa yhä. Lapsuuden ja nuoruuden traumaattisilla kokemuksilla on raskaat ja kauaskantoiset seuraukset pitkälle aikuisuuteen, Niemi tuntuu painottavan.

Näin ollen Niemen romaani on myös puheenvuoro vastuun puolesta. Se paljastaa nuoren ihmisen suojattomuuden, aikuisten ja auktoriteettien armoilla olemisen, sekä uhrin että tapahtumia todistaneiden näkökulmasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat