Margaret Atwoodin tylyille dystopioille sukua oleva ruotsalaiskirja näyttää, mitä tapahtuu, kun ohuilla jaloilla seisova teollinen onnelamme menee nurin

Ruotsalaispariskunnan dystopiasarja vetää mukaansa tuhoutuneeseen maailmaan.

Margit Richertin ja Thomas Engströmin Nattavaara aloittaa trilogian.

30.4. 11:26

Romaani

Thomas Engström ja Margit Richert: Nattavaara (Nattavaara). Suom. Kari Koski. Into. 359 s.

Nordmark on nuori valtio, jonka muodostavat Pohjois-Ruotsin pari pohjoisinta lääniä. Eletään ei kovin kaukaisen tulevaisuuden maailmassa, jossa perinteiset kansallisvaltiot ovat lähes romahtaneet pandemioiden, ilmastonmuutoksen ja muiden vitsausten paineessa.

Erik on 16-vuotias nord­markilainen poika, joka eräänä päivänä löytää vanhempansa kuolleena. Nämä ovat tehneet itsemurhan ja jättäneet Erikin vastuuseen 9-vuotiaasta pikku­siskostaan Sofiasta.

Toisaalla Marja menettää miehensä Mårtenin ja kotinsa. Hänen syrjäiselle maatilalleen hyökkää polkupyöräjengi, joka väittää Mårtenin pötkineen pakoon. Marjan omaisuus ryövätään, mutta hän saa liittyä jengiin valehdeltuaan olevansa sairaanhoitaja.

Lisäksi Nattavaara seuraa, mitä tapahtuu Nordmarkin johdossa.

Valtionpäämies on karismaattinen jaarli Sebastian, mutta käytännössä ohjaksia pitää varajaarli Hartmann. Keski-ikäinen Hartmann yrittää uskotella itselleen, että jotain Nordmarkin synnyttäneestä idealismista olisi yhä olemassa.

Jaarli Sebastian oli tavallinen kaivostyöläinen, joka aloitti kapinan Ruotsia vastaan. Tarkoitus oli lopettaa pohjoisen riisto ja perustaa sosialistinen utopia.

Hartmann tietää, että mitään tuosta ei toteutunut. Nordmark on populistisia iskulauseitaan toisteleva surkea, itsevaltaisesti johdettu pikkuvaltio, joka käy kauppaa huumeilla, elää orjatyövoimalla ja haalii aseita nitistääkseen vihollisensa, saamelaisterroristit ja uskovaiset fanaatikot.

Nattavaara aloittaa trilogian, jota kirjoittaa Jokkmokkissa asuva kirjoittajapariskunta.

Tornionjokilaakson kulttuuri on teoksen taustamaailmaa. Ruotsalaiseksi teokseksi kirjassa onkin paljon yhtymäkohtia suomalaiseen pohjoisuuteen, mikä luo meikäläiselle lukijalle tuttuuden tunnetta.

Nattavaaran vahvuuksia ovat sen henkilöt, joita yhdistää halu selviytyä. Karussa maailmassa se ei ole helppoa. Nälkä ja väkivalta vaanivat aina nurkan takana, samoin vapauden menettäminen.

Etenkin Erikin ja Marjan selviytymistä kovissa olosuhteissa päätyy seuraamaan henkeään pidätellen. Ei edes vallan huipulla ole helppoa, mutta siellä selviytyminen vaatii toisenlaisia taitoja.

Kirjaa mainostetaan yhdistelmäksi Stephen Kingiä, Margaret Atwoodia ja Ursula K. Le Guinia. Kaksi ensimmäistä kirjailijaa sopivatkin vertailukohdiksi. Nattavaaran maailma on sukua varsinkin Atwoodin tylyille ja kyynisille dystopioille.

Sen sijaan ainakaan trilogian ensimmäisessä osassa ei mielestäni näkynyt merkkiäkään Le Guinin syvästä humanismista tai runollisuudesta. Toiminta ja henkiinjääminen ovat romaanin moottoreita.

Romaanin maailman ihmiset ovat tietoisia siitä, että tapahtunut romahdus on ihmisten oman typeryyden tulos.

Nordmarkin nuori talousjohtaja Sonja pohtii vaurasta lähimenneisyyttä. Vanhan ajan ihmiset ”eivät tajunneet käyvänsä sotaa luontoa vastaan eivätkä ymmärtäneet sitäkään, että mitä pahemmin luonto kärsi, sitä varmemmin se tempaisi ihmiset mukanaan suureen kuolemaan.”

Mitään kovin uutta tässä ajatuksessa ei ole. Kiinnostavaa on, että haluamme lukea kuvitelmia katastrofista, jota kohti näytämme kulkevan todellisessa maailmassa.

Nattavaara alleviivaakin sitä, kuinka ohuilla jaloilla globaali teollinen onnelamme lopulta seisoo. Kun se menee nurin, sen antamilla eväillä ei pitkälle pötkitä.

Julmuus pitää silti opetella erikseen – etenkin Marjan kohtaaman hiukan Mad Max -henkisen polkupyöräjengin nuoret ovat välillä erikoinen sekoitus ruotsalaisia empaattisia diskuteeraajia ja ruoan vuoksi tappamaan valmiita hylkiöitä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat