Huikeassa kolmoisroolissa esiintyneen Jörg Widmannin oma tuotanto oli mainiota kuultavaa oudoksi muuttuneen arjen keskelläkin

Radion sinfoniaorkesterin konsertin aluksi hiljennyttiin ukrainalaisen Valentin Silvestrovin Lacrimosan säveliin.

Jörg Widmann soitti ja johti – ja oli myös säveltänyt.

5.3. 12:31

Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa. Jörg Widmann, kapellimestari, klarinetti. – Silvestrov, von Weber, Widmann, Mendelssohn.

Radion sinfoniaorkesterin konsertin aluksi hiljennyttiin ukrainalaisen Valentin Silvestrovin Lacrimosan säveliin, ilman aplodeja. Orkesterin soolosellisti Tuomas Lehdon rauhallisesti tulkitsemat kyyneleet virtaavat shokin jälkeisessä ajassa, kun itku nousee enää ikävän asian muistoista. Silti Lacrimosa ja Ukrainan lipun värein valaistu estradi nosti kyyneleet silmiin, vaikka oma surun vaiheemme on toinen.

Olikin vaikeaa, kaikille, siirtyä näistä ajatuksista Carl Maria von Weberin iloisen ensimmäisen klarinettikonserton tunnelmiin. Normaalioloissa Jörg Widmann tekee varmasti huikeamman tulkinnan sekä solistina että orkesteria samalla johtaessaan. Huiput ovat kuitenkin aina hyviä vähän huonompanakin päivänä. Radion sinfoniaorkesterikaan ei ollut parhaassa vedossa, mutta olisikin ollut kummallista, jos eettinen stressi ei pusertaisi mieltä estradin molemmin puolin. Voinko tehdä töitäni, voinko nauttia, kun maailmantilanne on tämä?

Jörg Widmann esittäytyi huikeassa kolmoisroolissa, solistina, kapellimestarina ja säveltäjänä. Hänen oma tuotantonsa tarjosi mainiota kuultavaa. Kansainväliseksi yleisösuosikiksi noussut orkesteriteos Con Brio lähti matkaan äksyin aksentein ja puhalluksin tehdyin starttausyrityksin. Valtava puristeinen energia tuotti tulosta suodattaen ilmoille Beethovenin melodioiden pirstaleita. Ainekset pyörivät sentrifugissa koittaen kiinnittyä toisiinsa kierroslukujen noustessa ja laskiessa.

Myös Widmannin sooloteos Fantasi för soloklarinett oli samaa, lähes tunnistettavien ainesten irrottelun ja yhdistelyn juhlaa. Sitä saa mitä itse itselleen säveltää: taiturimaisia glissandoja, häkellyttäviä rekisterinvaihtoja, pehmeitä unimaailmoja. Molemmat teokset olisi hienoa kuulla vielä uudestaan kunnon irrottelumoodissa.

Felix Mendelssohnin viides, Uskonpuhdistussinfonia, soitettiin tämän kapellimestarin versiossa lähinnä merkintöjen mukaan, fortet tosi kovaa ja pianissimot erittäin hiljaa. Oma korva poimi kolmannen osan alusta heprealaisen Hevenu Shalom Aleichem -melodiaa, mikä varmasti on ollut säveltäjän tarkoituksellinen viittaus juutalaiseen taustaansa.

Alun andanten suuri valo ja viimeisen osan Jumala ompi linnamme, Lutherin väkevä virsimelodia, antoivat tarvittavaa voimaa palata tuntemattomaksi muuttuneeseen arkeen.

Yleisö palkitsi esitykset ylenpalttisin aplodein. Monista eri syistä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat